Uudenvuodenvaihde vietetään lähes jo perinteeksi muodostuneella tavalla vaatehuoneessa Milan kanssa. Radio pasuaa tuossa vieressä, vielä tähän aikaan Mila vaikuttaa kovin rauhalliselta, vaikka raketin räiskeet kuuluvat kyllä tännekkin.
Tammikuu oli blogin puolella kovin hiljainen. Vuoden näyttelyt alkoivat Kajaanissa, kuun puolivälissä. Kaikkien erinäisten kommellusten jälkeen aloitin viimeisen junnuvuoteni kisaten Milalla. Menestystä ei tullut, mutta muuten reissu oli mahtava, vaikka vielä edellisenä iltana olisi tehnyt koirakriisin takia jättää koko matka välistä.
Joulutauon jälkeen pääsimme myös jatkamaan agilityä kuun alussa.
Agilityssä saimme muutamat oikein onnistuneet treenit ja korkkasimme myös kisauran virallisissa kisoissa. Pienen jännityksen ja monen mittausyrityksen jälkeen pikkusnautseri mitattiin miniksi. Itse rata sujui niin kuin ensimmäisten kisojen rata voi sujua; jännityksen seurauksena saimme kymmenen virhepistettä ja reilu 17 sekuntia yliaikaa.
Helmikuussa tein Milalle myös oman Instagram-tilin, johon alkoikin suhteellinen usein tulla tarinoita meidän kuulumisista, kun en niitä kiireiltäni tänne blogiin asti ehtinyt rustailla.
Maaliskuu kului pitkiä lenkkejä tehden, Mila pääsi juoksentelemaan jäällä useaan otteeseen. Itse kävin yksissä mätsäreissä junnuhandlerissa vieraalla koiralla. Sen kanssa oli tarkoitus treenailla ennen Jyväskylän pentunäyttelyä. Junnuista poistuimme sinisen ruusukkeen kanssa, eli suuresta osallistujamäärästä sijoituimme toisiksi. Esitin samalla myös muissa kehissä pari koiraa ilman sen kummempaa menestystä.
Mila kävi hakemassa eläinlääkärillä piikin niskaan ja lääkäritäti totesi sen terveeksi tytöksi. Jyväskylän pentunäyttelyssä kisasin junnuissa cockerspanielilla tuloksin JH4.
Pääsiäisenä varasimme kaveriporukalla hallin näyttelytreenejä varten. Aika hujahti sen verran nopeasti, että päätimme käydä toisena päivänä vielä yhteislenkillä Saran, Ean ja Tintin kanssa. Oli ihan huisin hauskaa, mikä on kyllä tällä porukalla taattua.
Huhtikuussa järkkäilimme edellä mainitulla porukalla junior handler-treenit, joihin saimme myös ex-junnun ohjaamaan. Tämä keräsi suuren suosion, mutta valitettavasti emme saaneet aikaiseksi järjestää treenejä enää myöhemmin uudelleen. Tarkoitus olisi kyllä taas ensi vuoden puolella pyöräyttää ne uudelleen käyntiin.
Huhtikuun, tai uskaltaisin ehkä jopa sanoa koko vuoden, kohokohta oli kuun lopussa ollut Polvijärven ryhmänäyttely. Se oli päivä, joka ei koskaan tule unohtumaan ja se saa vielä edelleenkin kylmät väreet aikaiseksi. Tarkoitus oli lähteä vain pitkän kehätauon jälkeen käymään Mattilan kehässä, jonne olin jo pitkään halunnut Milan viedä. Neiti päätti yllättää totaalisesti: sai erinomaisen, SA:n, voitti avoimenluokan ja paras narttu kehässä sijoittui toiseksi, saaden ensimmäisen sertinsä! Muistan ikuisesti sen fiiliksen kehän jälkeen, kun meinasin purskahtaa totaalisesti itkuun ja kädet täristen aloin heti raportoimaan tutuille tuloksia kehästä. Esitin myös aivan ihanan mustan käppänän ropiksi ja pääsin pyörähtämään sen kanssa myös ryhmäkehässä.
Kuun lopussa Mila pääsi myös käymään hierojalla, sieltä ei löytynyt pahempia jumeja, vähän kireyttä vain.
Toukokuun vaihteessa oli suunnitelmissa junareissu Tampereelle kera koirakamujen ja viikonlopun viettäminen Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Mila pääsi ensi kertaa matkustamaan junassa ja reissu sujui ilman sen suurempia haavereita. Junnuissa kisasin molempina päivinä ja kumpanakin päivänä poistuimme kehästä vain kokemusta rikkaampana. Oli kuitenkin ihan huippu reissu, josta erityiskiitokset menee matkaseurallemme sekä kummitädilleni, joka suostui majoittamaan meidät viikonlopun ajaksi.
Agilityn saralla pääsimme treenaamaan pariksi kuukaudeksi kisaavien ryhmään. Radat vaikeutuivat heti niistä ykkös-kakkosluokan radoista sinne kolmosluokan ratoihin. Näinä parina kuukautena koin erityisesti itse kehittyneeni ohjaajana huomattavasti.
Itse ehdin pyörähtää päiväseltään Joensuun näyttelyissä esittäen kolme koiraa rotukehässä.
Milan synttäriviikonloppuna osallistuimme myös oman seuran aksakisoihin. Sieltä napsahti pari nollaa yli ihanneajan sekä yksi hylly. Synttäreiden kunniaksi käväsimme myös mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sinisten kehässä sijoittuen neljänsiksi.
Kesäkuussa pääsimme käväisemään heti kuun alkuun kolmissa mätsäreissä tuloksin JH1, PUN1, BIS4 ja toisen kerran vähintäänkin erikoisenlaisesta junnukehästä JH"6", kolmas mätsäri päättyi samoihin tuloksiin kuin ensimmäinenkin: JH1, PUN1 ja BIS4. Käväisimme myös Saran luona katsomassa pientä Huima-villakoiravauvaa ja pentukuume pompahti taas aivan kattoon.
Minä pääsin kokemaan jotain uutta, kun pääsin tuomaroimaan mätsäriin. Se oli oikein mielenkiintoinen kokemus ja oli kiva päästä näkemään mätsäri vähän erilaisin silmin.
Meidän agility jäi kesätauolle oikein onnistuneiden treenien jälkeen.
Mila ehti juuri sopivasti lopetella juoksunsa Suurleiriin mennessä, joka alkoi kesäkuun lopulla.
 |
| Kuva: Sanni Väyrynen |
Heinäkuun toinen päivä lähdimme ajelemaan haikein mielin Korpilahdelta kohti koti-Kuopiota auto täynnä väsyneitä, mutta niin kovin onnellisia tyttöjä ja koiria. Kennelliiton Suurleiri saatiin päätökseen. Viiteen päivään kuului paljon naurua, hyviä muistoja, uusia vinkkejä ja treenimotivaatiota sekä monia uusia ystäviä.
Kuun aikana ehdimme pyörähtää mätsäreissä neljään otteeseen tuloksin JH2 & SIN4, JH3 & PUN, JH1 & PUN3 sekä JH1 & SIN-.
Rohkaistuimme myös patistelun jälkeen tekemään jotain uhkarohkeaa ja starttasimme rally toko-uramme kisoissa Kuopiossa. Ihan vain parin hassun treenin jälkeen saimme hyväksytyn radan pistein 88 ja se kymppikin oli ihan oma mokani.
Heinäkuu oli myöskin agilityn saralla varsin mielenkiintoinen. Varkauden kisoista nappasimme ensimmäisen LUVAn, toiselta radalta tuli ihan kiitettävästi yliaikaa ja kymmenen virhepistettä.
Elokuu alkoi kolmipäiväisellä Sawo Showlla, jossa osallistuin joka päivä junior handleriin. Perjantaina kisasin aivan ihanalla kääpiöpinserillä kera oikein kivan arvostelun, mutta sen enempää menestystä ei tullut. Lauantaina oli vuorossa piirimestaruus Milan kanssa, jossa sijoituimme neljänsiksi. Normikisan kisasin enkkusprinkulla, sieltä ei sijoitusta tullut. Sunnuntaina pääsin kisaamaan kääpiösnautserilla ja SM-osakilpailussa sijoituimme oikein kivalla suorituksella viidensiksi. Lauantaina Mila pääsi myös Ean pikkusiskon kanssa kisaamaan lapsi&koira-kisassa ja kyllä minulla meinasi siinä itkukin tirahtaa, kun näin tämän parin menoa. Hienosti he sijoittuivat toisiksi.
Seuraavana viikonloppuna käväisimme Ristiinan ryhmiksessä nappaamassa Milalle EH'n voittaen luokkansa ja kisasimme junnuissa sijoittuen toisiksi.
Kävimme myös Milan kanssa mätsäreissä hakien punaisen nauhan ja Ean pikkusiskon kanssa partaeläin kisasi myös lapsi&koira-kisassa.
Kuun lopussa starttasimme myös oman seuran aksakisoissa pari starttia, joissa saimme molemmilla kerroilla nähdä hidasta snautseria. Nollat tuli molemmilta radoilta, mutta reippaasti yli ihanneajan.
Syyskuussa alkoivat taas säännölliset aksatreenit, jotka pääsimme aloittamaan uudessa hallissa. Mila pääsi käyttämään lahjakorttinsa eläinlääkäriasemalle, jossa se todettiin terveeksi, mutta huomattiin valeraskaus. Käväisimme myös Siilinjärvellä mätsärissä voittaen junnut ja punaisten kehästä tipuimme juuri ennen sijoja.
Lokakuussa treffailimme paljon kavereita, kun ehdimme käväistä kaveriporukalla aksaamassa ja lenkillä. Treenailimme suurella motivaatiolla ja Milallakin tuntui löytyvän jo aivan erilainen vaihde tekemiseen.
Marraskuussa pääsimme oman hallin avajaismätsäriin kehästä poistuimme tuloksin JH2 ja PUN4.
Ehdimme pyörähtää myös Jyväskylän näyttelyssä, jossa kisasin molempina päivinä junnuissa Milan kanssa. Saimme kumpanakin päivänä oikein kivat arvostelut ja sunnuntaina pääsimme vielä kovatasoisessa osakilpailussa kymmenen parhaan joukkoon. Lauantaina esitin myös rotukehässä yhden koiran ropiksi ja pyörähdimme vielä ryhmäkehässä.
 |
| Kuva: Sofia Kovalainen |
Joulukuussa kävimme kahteen otteeseen vielä tekemässä kenraaliesiintymisen messariin mätsäreiden merkeissä. Molemmilla kerroilla voitimme junnut ja toisella kerralla pienissä aikuisissa PUN1 & BIS3 ja toisella kerralla SIN3.
Joulukuussa koitti myös yksi kohokohdista, jota oli odotettu niin innolla kuin kauhullakin: messari. Viimeinen junnukisani ikinä. Sain päättää sen Milalla, omalla rakkaallani, joka oli ainoa oikea valinta lopettaa junnukehät. Teimme kokonaisuudessaan ehyen suorituksen, vaikka jatkopaikkaa ei meille osoitettukaan. Ehdin myös pyörähtää isossa kehässä kasvattajaluokassa sekä esitin yhden koiran rotukehässä.
Kuun lopussa käväisimme vielä Milan kanssa Ean luona yötä ja Saran, Huiman, Ean ja Riemun kanssa ehdimme käydä tokoilemassakin ja suunnittelimme samalla tapahtumia ensi vuodelle.
KIITOS! Kiitos kaikki, jotka olivat osallisena meidän aivan uskomattoman hienossa vuodessa 2016. Tehdään yhdessä ensi vuodesta vähintään yhtä mahtava, ehkä jopa vielä parempi.
Tavoitteet vuodelta 2016:
- Agilityssä kisavalmiiksi, mahdollisesti jo alkuvuodesta virallisten kisojen korkkaus
Onnistui! Kävimme muutamissa kisoissa ja ehdimme saada yhden LUVAnkin.
- Rallytokossa olisi huippua päästä kokeilemaan myös kisoissa
En uskonnut että tämä tulisi toteutumaan, mutta uskokaa tai älkää, se toteutui. Käväisimme yksissä kisoissa ja sieltä saimme hyväksytyn suorituksen.
- Nautin viimeisestä junior handler-vuodestani. Paljon kisoja niin Milan kanssa kuin myös vierailla koirilla.
Aina olisin tietysti halunnut kisata enemmän, mutta kokonaisuudessaan olin kyllä tyytyväinen. Nautin jokaisesta kisastani.
- Kehittymistä Milan turkin hoidossa ja siistimisessä. Rullauksen opetteleminen
Onnistui! Kiitos meidän maailman parhaan trimmaajan! Tällä hetkellä rullailu menossa ja se saa ainakin toistaiseksi jatkua.
- Mätsäreitä Milan kanssa
Onnistui. Vuoden aikana kävimme 18 mätsärissä.
- Yksi rotukehä Milan kanssa.
Itse asiassa kävimme kehässä kahteenkin kertaan. Toisella kerralla saimme sertin ja toisella eh:n.
- Lonkka- ja kyynärkuvat. Sterilointi(?)
Ei toteutunut tälläkään kertaa.
Tavoitteet vuodelle 2017:
Agilityssa kakkosiin nousu
Rallytokossa alokasluokan läpi rämpiminen
Tokossa möllitason koiraksi, seuraaminen kuntoon. Joku tokokurssi?
Näyttelyissä hyvien tuomarien sattuessa valioksi. Viron reissu?
Paljon mätsäreitä
Mila junnuihin vieraan kanssa
Sterilisointi, josko vihdoin. Samalla lonkka-kyynär- ja mahdollisesti selkäkuvaus
Uusia temppuja ja vanhojen vahvistelua
Jossain välissä kunnon patikointiretki Milan ja kavereiden kanssa vähän kauemmas
Suurleiri
Paljon ikimuistoisia kokemuksia, uusia koira- ja ihmiskavereita ja vietä enemmän aikaa vanhojen kanssa
Blogissa aktivoituminen, koeta yrittää tehdä edes yksi postaus viikossa
Opettele käyttämään kameraa paremmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.