Aksa alkoi

Viime viikon sunnuntaina alkoivat meidän syksyn agilitytreenit. Minä vähän jännitin, kuinka Mila suhtautuu koko kesän tauon jälkeen.
Ryhmät on jaettu nyt syksyllä uudelleen, mutta meidän ryhmään oli kuitenkin sattunut pari vanhaa tuttua. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä vain viisi koirakkoa ja ekalla kerralla oli vain neljä, joten saimme ihan kunnolla treeniaikaa.
Radan kokoamisen jälkeen kävimme läpi keitä olemme ja miten kauan olemme treenanneet agilityä, sillä ohjaaja oli uusi.
Teimme alkuun vain helppoa valssiharjoitusta, siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Milan päästyä radalle sitä vauhtia kyllä riitti ihan eri tavalla kuin viime keväänä. Tauko oli tehnyt lähinnä vain hyvää. Mila oli todella innoissaan ja kun meidän vuoromme oli ohi se ei olisi millään halunnut mennä häkkiin. Sieltä se uikutti, kun toiset sai treenailla mutta hän ei.

Teknisesti suoritettuna rata ei varmasti näytä parhaimmalta. Yleensä Milaa on kehuttu sen tyylistä ylittää esteitä. Nyt kun katsoo videolta voi helposti huomata, että se tekee aikamoisia koukkauksia esteiden välillä. Lisäksi ponnistaminen lähtee monessa kohtaa aika aikaisin, mutta eipä tässä vielä aikoja vertaillakkaan. Jatkossa voisin alkaa enemmän tekemään Milan kanssa omatoimisesti hyppytekniikkaa, niin saisi sitä taas vähän muistuteltua mieleen.
Ohjaaja olisi voinut olla tuossa yhdessä valssissa ajoissa, jolloin koirakaan ei olisi lähtenyt omille teilleen. Mutta kokonaisuutena olen kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikkei tuossa mitään ihmeempiä pitänyt ollakkaan.

Teimme vielä pari kertaa esteisiin irtoamista. Eteen-käskyllä Mila menee jo suhteellisen hyvin hypyt, putkelle se tarvitsee vielä varmistusta. Rengaskin meni hyvin kaukaa, vaikka vähän jännitinkin, päättääkö neiti luiskahtaa välistä.

***

Eilisissä treeneissä teimme toisella puolella kontakteja itsenäisesti ja toisella puolella noin 15 esteen rataa. Enimmät energiat Milalla oli kuluttanut kontaktipuolella, joten hieman laiskanpuoleisesti se itse radalla enää jaksoi. Minä saisin luottaa vain siihen enemmän ja uskoa, että kyllä se sieltä tulee. Sitä vauhtia tuli muuten ihan huomasti enemmän kun juoksin Milan edellä, enkä hissutellut siinä vieressä.
Kontakteista A ja puomi menee jo radalla, keinu kaipaa vielä työtä. Keinussa jonkun täytyy olla vielä vähän varmistamassa, ettei se pamahda kovaa maahan.