Kesäkuun meiningit

Meidän kesäkuu on mennyt arkea pyöritellessä. Töitä tehdessä, jospa loppuvuodesta päästäisi sitten heittämään joku reissukin. Koirat ovat sopeutuneet uuteen elämänrytmiin hyvin, vaikka alkuun ne vähän ihmeissään katsoivatkin, että neljältäkö aamulla muka pitäisi lähteä aamulenkille.

Juhannusviikon torstaina käytiin Kavan kanssa isojen koirien mätsäreissä. Kävin ennen mätsäriä nappaamassa Mimosan ja Deen juna-asemalta tänne Savoon viikonlopun viettoon. Kakkiainenhan yllätti ja voitti ensin isojen aikuisten sinisten kehän ja lopulta oli vielä BIS2!

Mätsärin jälkeen suunnattiin kauppaan ja sitten juhannuksen viettoon Saran, Mimosan sekä viiden koiran Milan, Kavan, Huiman, Vinhan ja Deen kanssa mökille. Tuli kyllä just niin nappipaikkaan tällainen pidennetty viikonloppu loistavassa seurassa. Grillailtiin, uitiin, syötiin, lenkkeiltiin, kuvailtiin, pelattiin ja ihan oltiin ja juteltiin vaan. Koirat tuli hyvin toimeen. Erityinen yllättäjä oli kyllä Kava. Sillä on monesti vähän turhan paljon intoa leikkiä kaikkien kanssa, eikä se aina ihan ymmärrä kokoaan jyrätessään puolta pienempiä kavereita. Ulkona riehumista piti välillä vähän rauhoitella, mutta sisällä nämä olivat Vinhan kanssa ihan bestiksiä ja painileikeissä Kavakin osasi ottaa kaverin koon huomioon.

Täällä on oltu terveinä lukuunottamatta jotain koirien masupöpöä, joka oli pari päivää täällä riesana. Tavaraa tuli molemmista tuuteista molemmilta koirilta, onneksi loppui kuitenkin kotikonsteilla yhtä nopeasti kuin tulikin.
Myös Milan ontuminen ja tassujen nuoleminen on vähentynyt selvästi. Jumppajuttuja ollaan tehty, mutta suurin vaikuttaja on varmasti ollut ihan vain oman toiminnan muuttaminen. Ollaan vältetty hyppimistä, tiukkoja käännöksiä ja pyörähdyksiä. Koko kesäkuu selvittiin ilman kipulääkettä enkä nähnyt Milan ontuvan askeltakaan! Onneksi saatiin selvyyttä ongelmaan kuitenkin näinkin aikaisessa vaiheessa, ettei se ehtinyt eskaloitumaan pahemmaksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että tämä kehityssuunta olisi pysyvä ja lääkkeetkin saisivat pysyä siellä kaapissa. Fyssarin kontrollikäynti meillä piti olla nyt alkukesästä, mutta siirrettiin sitä myöhempään syksyyn, kun tilanne on nyt näinkin hyvä.

Milan rallytreenit loppuivat kesäkuun loppuun. Ajattelin taukoilla nyt kesän vakkaritreeneistä ja jatketaan sitten taas syksyllä. Omia hyvänmielentreenejä varmasti käydään tekemässä hallilla ja ulkona. Milalla alkaa olla jo voittajan liikkeet melko hyvin hallinnassa. Se kyllä osaa jo oikeastaan kaikki, mutta välillä homma on vaan niin mahdottoman kivaa, ettei innostuksissaan ehdi ihan noudattaa kaikkia ohjeita:D

Toukokuuta

Huhtikuun Milan hieronta ei auttanut meidän ontumisongelmiin, joten kuun alkuun varailin uutta aikaa lääkäriin. Tällä kertaa suunnitelmien mukaan Milan varpaat röntgenkuvattiin. Kuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa, päinvastoin lääkäri kehui kuinka siistit sen nivelet vielä ovat. Pinnat olivat edelleen siistit ja tälläkään kertaa ontumiseen ei saatu vastausta. Sen sijaan sain ohjeen varata ajan fysioterapiaan, josko hän löytäisi tälle ongelmalle syyn. Sainkin jo ajan heti seuraavalle viikolle.

Fyssari totesi aika pian Milaa tutkiessaan, että ongelma johtuu todennäköisesti sen yliliikkuvasta ja löysästä etupäästä, joka venyy vähän liikaa joka suuntaan. Valitettavasti tämä ongelma ei ole parannettavissa, voidaan vahvistaa etupäätä jumpalla ja toivoa, että mummokoira saisi kehitettyä sinne vähän lihasta lisää. Heittipä fyssari ilmoille sellaisenkin, että olisko Mila voinut viime talvena liukastua ja siitä tämä jo valmiiksi löysä etupääongelma olisi eskaloitunut.
Ontumista ei todennäköisesti saada kokonaan loppumaan, mutta jumppailu toivottavasti vähentää sitä. Pahimpina hetkinä otetaan apuun kipulääke, toivottavasti sitä ei tarvitsisi kamalasti käyttää vaan päästäis vaan näillä jumppaohjeilla pitkälle!

Meidän piti korkata Kavan kanssa kisaura rallytokokisoissa, mutta valitettavasti koronan takia nekin peruttiin. Nyt toivotaan, että vielä ehdittäisi tänä vuonna kisoihin. Sen sijaan lopettelimme tämän kevään ohjatut tokot. Vaikka pari viime kuukautta on mennyt kokonaan harakoille ja kotona treenaamiseen yhtä yksäriä lukuunottamatta, oli mahtavaa lopettaa kevät onnistumiseen. Kava on toiminut erityisesti viime aikoina hallissa aivan loistavasti. Tehnyt hommia tosi kivassa vireessä koko ajan ja myös rauhallisempaa mielentilaa vaativiin liikkeisiin ollaan saatu keskittymistä.
Kaukoihin saatiin vinkkejä ja seuraaminen meni loistavasti, vaikka ei sitä liikkuroituna olla tehty aikoihin. Paikkiksessa uskalsin ensimmäistä kertaa ehkä vuoteen päästää Kavan irti ja lisätä itse matkaa. Sillä on ollut piippausongelmia ja jouduimme ottamaan paljon takapakkia. Eritysesti vieraitten koirien vieressä Kava on ollut tosi epävarma. Nyt Kava oli koko ajan hiljaa ja pysyi jopa maassa, vaikka vierestä karkasi koira! Ehkä siihen saa alkaa jo luottamaan enemmän, kun koira selvästi osaa jo. Jos syksyllä jo päästään järkkäämään kokeita niin ollaan kuulemma ihan valmiita niihin, jäiks!

Milan kanssa treenaillaan vielä kesäkuun loppuun ja nyt kesäkuulta päästiin pitkästä aikaa hallille. Milankin kanssa ohjatut treenit ovat olleet vähissä. Kävimme kerran kentällä, mutta juuri silloin sinne ei sattunutkaan muita ja viime viikon keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa porukalla treenaamaan. Mummolla oli oikein kiva asenne ja vaikka tehtiin sen kanssa rataa monen kuukauden tauon jälkeen, niin homma kuitenkin pysyi aisoissa eikä Mila lähtenyt yrittämään liikaa.

Toukokuun aikana maailman parhain partakoira Mila täytti myös kokonaiset 10 vuotta! Hurjaa, että Mila on ollut menossa mukana jo puolet mun elämästä. Synttäripäivän kunniaksi Mila sai nauttia ylimääräisistä herkuista ja huomiosta.

Toukokuun lopulla heitettiin Kavan kanssa päiväreissu Jyväskylään ja silmätarkkiin. Pikkukoira käyttäytyi reippaasti vastaanotolla. Lääkäri löysi silmistä PPM iriksen, muuten silmät olivat terveet. Onneksi tämä vaiva ei tule vaikuttamaan meidän elämään.

Muuten toukokuu meni paljolti mökillä ollessa. Hommat hoituivat täältä hyvin ja kotona käytiin lähinnä vain nappaamassa postit. Koirat olivat tästä kovin innoissaan. On niin paljon helpompaa, kun voi vaan heittää koirat ovesta pihalle eikä tarvitse miettiä, minkä mutkan takaa metsässä tulee joku vastaan.

Huhtikuun meiningit

Meidän huhtikuu startattiin muuttorumbassa. Muutettiin takaisin lähemmäs lapsuushoodseja. Tosi innoissani olen, että päästään koluamaan taas tuttuja metsiä! Koirat ovat sopeutuneet erinomaisesti uusiin mestoihin.

Seuroilta putkahteli huhtikuun aikana tuloksia viime vuoden koira -kilpailuissa. Mila sijoittui Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden tokokäppänäkisassa kolmanneksi ja meidän oman seuran KPSHn vuoden tokokoirakisassa myöskin kolmanneksi kaikista roduista! Palkinnot eivät ole löytäneet vielä koronan takia perille, mutta eiköhän nekin nyt kesän aikana kotiudu. Aika huisia, että pikkusnautserin kanssa saatiin vain kolmella viime vuoden kokeella tuollaista tulosta aikaan.

Sain muutakin kauan odotettua postia, kun postilaatikkoon kolahti ikioma kennelnimi. Toivottavasti nimen alle tulee syntymään tulevaisuudessa australianpaimenkoira ja käppänäpentuja. Valmiiksi väsäsin jo kotisivutkin, niitä pääsee kurkkaamaan täältä. Kotisivut tulevat vielä päivittymään tulevaisuudessa kunhan saadaan vähän enempi varmistusta tulevaan.

Aloittelimme ulkotreenaamiskautta kentällä Kavan kanssa. Kenttä olikin täynnä jos jonkinlaista häiriötä aina pupun papanoista lähtien. Kava lankesi houkutukseen, vaikka muuten se ei treeneissä usein harrasta haistelua. Sen vire tahtoo olla ulkotreeneissä vähän turhankin alhaalla, mutta eiköhän me kesän mittaan saada nekin sujumaan! Tästä en voi kyllä syyttää muita kuin itseäni, sillä olen ollut super laiska lähtemään ulos treenaamaan. Treenien lisäksi kaivoin talven jäljiltä lenkkarit esille ja käytiin heittämässä Kavan kanssa muutama juoksulenkki.

Molemmat tytöt kävivät huhtikuussa hierottavana. Kava oli paremmassa jamassa kuin edellisellä kerralla, eihän edellisestä käsittelykerrasta kovin kauaa ollutkaan. Myöskään Milalla ei löytynyt mitään mahdottomia jumeja, mutta aiheellinen keikka oli kuitenkin.

Nakupelle

Maaliskuu

Maaliskuussa Kava kävi hierojalla. Veikkailin sen olevan hieman jumissa talven jäljiltä. Luuloni osoittautuivat aivan oikeaksi, kannattava reissu siis. Kava vastasi hierontaan onneksi hyvin ja se saatiin hyvin aukeamaan. Tämän kuun alkuun varasin molemmille koirille uudet hieronta-ajat.

Mila kävi maaliskuun puolivälissä eläinlääkärissä. Sillä on jo jonkin aikaa ollut takapuolessa luomi, joka nyt viime aikoina on omaan silmääni näyttänyt kasvavan ja oon sitä alkanut ahdistelemaan, joten oman mielenrauhan vuoksi käytiin näyttämässä sitä asiantuntijalla.
Mila on myös alkanut nuolemaan etutassujaan. Välillä se ontuu muutaman askeleen, mutta sitten kävelee pitkiäkin aikoja täysin puhtaasti. Esikysymysten jälkeen eläinlääkäri suositteli lämpökuvausta. Se on sen verran uusi juttu vielä, että saatiin toimi vähän kuin harjoituskoirana. Ensin ajattelin, että se voi olla vähän turha juttu, mutta meillä ei ollut kiire minnekkään mietin, että tutkitaan nyt vaan. Odoteltiin huoneessa enkä saanut hetkeen koskea Milaan, ettei minun lämpöni vaikuta kuvaustulokseen. Kohta päästiin kuvauspuuhiin ja kuvia räpsittiin joka puolelta. Jo siinä vaiheessa lääkäri näki, että todennäköisesti oikeassa käpälässä on jotain häikkää.

Kun kuvat oli kuvailtu tutkailtiin Mila muuten. Lääkäri katsoi tassut käsin, siellä ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Pinnat oli siistit ja myös kynnet näyttivät normaaleilta. Muutenkin yleisvointi oli hyvä, vielä tuli kysymyksiä mitä ollaan oikein tehty, kun Milalla oli niin mahtavat lihakset. Tässä vaiheessa lääkäri tutki myös luomen, kaikeksi onneksi se ei ollut mitenkään normaalista poikkeava ja jos se ei vaan ala erittää mitään tai muuta väriä, saadaan antaa sen olla rauhassa. Anaalit olivat sen verran täysiä, että ne tyhjenneltiin samalla.

Lopuksi katsottiin yhdessä lämpökuvauksen kuvia koneelta. Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään niitä ihan itsekkin. Oikeassa etusessa oli tosiaan vähän jotain häikkää, se oli kuvissa hieman kylmempi kuin vasen. Mila ei siis varaa painoa oikeaan etuseen aivan niin paljon kuin voisi, mikä näkyi siinä, että vasemmalla lavalla oli käytössä painoa normaalia enemmän ja siksi myös oikea reisi hehkui punaista. Mahdollisuus oli revähdykseen, saatiin tulehduskipulääkekuuri ja viikon liikuntarajoitus.

Nyt jalka ei ole ollut paljoakaan parempi. Silloin tällöin voin vieläkin löytää Milan nuolemasta tassuaan tai joskus tiukoissa käännöksissä se saattaa ontua muutaman askeleen. Seuraavaksi varmaan joudutaan varaamaan uusi aika. Toivotaan, ettei sieltä löydy murtumia tai muuta pahempaa. Itse olen vähän miettinyt jonkinlaista rikkoa jaloissa, kun kuitenkin ikää Milalla alkaa olla jo kohta 10 vuotta, olisi varmaan jo jonkinsortin ihme jos nivelet eivät olisi alkaneet jostain kulumaan.

Muuten elämämme on pyörinyt pitkälti koronarajoutusten ympärillä. Kaikki kevään ja kesän suunnitelmat on mennyt uusiksi: ei ole kisoja, ei näyttelyitä eikä edes treenejä. Ollaan käytännössä asuttu mökillä, täällä ei tarvitse olla kontaktissa kehenkään ja koirien kanssa on paljon helpompaa, kun ne voi vaan päästää ovesta ulos juoksemaan. Toivottavasti tämä tilanne saataisiin nyt vain äkkiä kuriin, kamala kuume jo kisareissuille!

Helmikuun hässäkät

Helmikuussa vietettiin viikonloppua mökillä ja samalla käytiin mätsäreissä molempien tyttöjen kanssa Varkaudessa. Mätsäripaikka oli tosi pieni halli, joka oli ahdas ja siellä oli tosi huono ilma, joten piti välillä käydä haukkaamassa happea ulkona. Onneksi paikalle ei ollut eksynyt kovin paljoa porukkaa, joten kovin montaa tuntia ei hallissa tarvinnut viettää. 

Kava sai aikuisissa sinisen nauhan ja sai paljon kehuja liikkeistään, vaikka pikku kehässä ne eivät ihan oikeuksiin päässeetkään. Sinisten kehä voitettiin, joten vielä yksi kehä oli meillä jäljellä. 

Veteraanit kutsuttiin kaikki kerralla kehään, niitä olikin kymmenisen koiraa. Mila pääsi neljän parhaan joukkoon ja oli lopulta neljäs. BIS-kehässä Kava pääsi neljän parhaan joukkoon ja oli lopulta BIS4. Huippu kivaa esiintymistä siltä!

Seuraavana viikonloppuna oli mätsäri Kuopiossa ja vaikka ensin en meinannutkaan sinne lähteä, päätin kuitenkin edellisenä iltana, että ei kai se haittaa jos tuolla kävisi pyörähtämässä. Jotta päivä ei olisi venynyt niin pitkäksi, ajattelin ottaa vain Kavan mukaan. Tällä kertaa koiria oli hurjasti paikalla ja isoja aikuisiakin oli nelisenkymmentä. Kava nappasi punaisen ja pääsi tosi kovatasoisessa punaisten kehässä vielä jatkoonkin. Lopulta pikkukoira oli hienosti PUN2. Tällaisten mätsäriesiintymisten jälkeen kelpaa kyllä lähteä miettimään kevään virallisiakin kehiä.

Kavan tokotreeneissä ollaan menty hurjasti eteenpäin. Se on ollut ohjatuissa monella kerralla tosi hyvin kuulolla ja selvästi keskittynyt siihen mitä pyydän sen tehdä, eikä ole ottanut häiriötä ympäristöstä. Ollaan tehty pariin otteeseen kokeenomaisia. Paikkis on vielä kesken, mutta senkin ääntelyyn ollaan saatu hyvät kikkakolmoset, jotka ovat näyttäneet toimivan. Noin muuten mulla alkaa olla aika koevalmis koira. Ollaan vihdoin löydetty Kavalle oikea viikkorytmi lenkkien, aivotyöskentelyn ja ohjattujen treenien suhteen. Edellisten päivien toiminta vaikuttaa yllättävän paljon sen mielentilaan treeneissä.

Milan kanssa ollaan menty myös eteenpäin rally tokon merkeissä. Snautserista rally on vaan ihan parasta ja myös oikean puolen seuruu on edistynyt kivasti. Muutamat liikkeet vielä hallintaan, erityisesti vierellä peruuttaminen ja oikean puolen tarkan paikan löytäminen niin hyvä tulee.

Kauniista keväisistä päivistä nauttien tehtiin hurjan pitkiä lenkkejä jäällä. Kävin myös pari kertaa lässyttelemässä pienille villakoiravauvoille ja räpsimässä samalla kuvia. Vaikka pentuja vilisee siellä ja täällä, on oma pentukuume pysynyt suhteellisen hyvin ruodussa.