Lokakuuta

Meidän lokakuu on ollut kovin tokoilupainotteinen. 5.10 käytiin Milan kanssa koirakoulu Ponderan 10v synttäreillä. Pohdin pitkään, kumman koiran sinne mukaan ottaisin sillä mukaan sai ottaa vain yhden koiran. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen päätökseeni ottaa Milan. Vaikka molemmat kivoja koiria ovatkin, Milan kanssa saa itse olla paljon rennommin, kun se ei ole säntäilemässä sinne tänne ja se on tottunut käyttäytymään myös vieraiden koirien seurassa. Milan kanssa myös aloiteltiin Ponderalla joskus vuosia sitten tokokursseilla ja vaikka se ei tällä hetkellä siellä mitään säännöllisesti treenaakkaan, on se pätevästi päässyt tuurailemaan Kavan treeneissä muutaman kerran. Synttäreihin kuului temppurata, valokuvauspisteitä, arpajaisia, kaikkia ihania herkkuja unohtamatta. Myös koirille oli ihanasti keksitty oma herkkubaari, josta löytyi jos jonkinnäköistä namia.

12.10 vietettiin Varkaudessa tokokokeessa. Olin rohkaistunut vihoviimein ilmoittamaan Milan kokeeseen, hui! Itsensä haastaminen on tänä vuonna ollut kyllä suuressa osassa. Mitään tavoitteita en kokeeseen osannut asettaa. Tiesin, että halutessaan ykkönen ihan hyvillä pisteilläkin on ihan mahdollinen, mutta snautserista kun ei ikinä tiedä kiinnostaako sitä juuri sinä kyseisenä päivänä tehdä yhtään mitään.

Jännitys oli huipussaan ennen kehään menoa. Ihan hetkeen ei ole kyllä mitkään koirajutut jännittäneet minua näin paljon. Paikkis tehtiin kahdessa osassa ja me oltiin siinä jälkimmäisessä. Milalla on ollut tapana vähän reagoida muiden käskyihin, mutta muuten tämä on ollut sille varma liike. Tällä kertaa se kuunteli ainoastaan minun käskyjä ja 10 meille paikkiksesta, jee!

Ehdin katsella parin ensimmäisen suorituksen ja sitten oli Milan vuoro. Liikkeet tehtiin listan mukaisessa järjestyksessä. Mila teki tasaisen varmaa työtä koko kehässä olo ajan. Seuraaminen oli varsin Milamainen, ei välttämättä aivan oppikirjamallia oleva ja välillä snautseri eksyi oikeallekkin puolelle, luuli varmaan, että rallytokoillaan😂 Kapulan olin edellisellä viikolla ottanut pitkästä aikaa treenaukseen. Milalle kaipailin vielä lisää innokkuutta ottaa se oma-aloitteisemmin suuhun. Kokeessa jo pitkän suorituksen jälkeen kapula ei enää kiinnostanut, mutta päätin mielummin "tunkea" kapulan Milan suuhun kuin nollata liikkeen kokonaan. Tästä tuli vähän noottia, että seuraavaan kokeeseen kapula kuntoon. Muuten pisteitä kaikkea väliltä 7-10. Erittäin hyvin onnistunut ensimmäinen koe siis! Näillä pisteillä yhteispisteet olivat 179,5/200 -> ALO1 ja kaiken lisäksi vielä luokkavoitto!

26.10 oli seuraavan tokokokeen vuoro. Kun alkuun kerran pääsi, niin hyvä oli alkaa tykittää kokeita rivakampaan tahtiin. Tällä kertaa koe oli Kuopiossa tutussa hallissa. Itse pystyin keskittymään meidän suoritukseen paljon edelliskertaa paremmin, kun vähän tiesin jo homman kulusta enemmän. Hienoa oli kisata noin mahtavan kaverin kanssa! Mila teki taas varmaa ja tasaista työtä. Paikkiksessa se tarvitsi tuplakäskyn, kun Mila jäi tuijottelemaan liikkuria ja seuruu meni vähän yliyrittämisen puolelle. Kapula oltiin saatu kahdessa viikossa treenattua seiskan liikkeestä ysin liikkeeksi, erityisen iloinen olin tästä, kun samalle tuomarille pystyttiin näyttämään kahdessa viikossa tapahtunut edistyminen. Mila taituroi jo toisen ykköstuloksen, pisteitä 178,5/200 eli vain pisteen huonommin mitä edellisellä kerralla. Suorituksena olin kuitenkin tähän toiseen kokeeseen tyytyväisempi ja saatiinhan me siinäkin paremmat pisteet jos ei tätä paikkista oteta huomioon. Nyt meiltä puuttuisi enää yksi ykköstulos ekasta tokon koularista.

Syyskuu pähkinänkuoressa

Näköjään pitää ottaa tavaksi tämä koko kuukauden tiivistäminen yhteen postaukseen kun oma motivaatio kirjoitteluun on aika hukassa.

Syyskuun eka päivä käytiin Pieksämäellä agilitykisoissa korkkaamassa kakkosluokka Milan kanssa. Menimme mökille edellisenä päivänä Saran ja Huiman kanssa. Ilta vierähti mukavasti ruokaa tehden, lettuja paistellen, kuvaillen ja leffaa katsellen. Sunnuntaina oli kisapäivä. Olin ilmonnut Milan kahdelle agilityradalle. Radat vaikuttivat ihan hauskoilta, muutaman mahdollisen mokauspaikan huomasin ratiksessa ja koitin olla niissä kohtaa erityistä tarkempi. 

Mila kulki molemmilla radoilla oikein kivasti. Ohjaajassa selvästi näkyy tauko (säännöllisessä) treenaamisessa, mutta koira paikkasi hienosti! Ekalla radalla vitonen kepeiltä, taaskaan en luottanut koiraan ja työnsin sen kepeille liian läheltä, milloinhan sen oppisi... Yliaikaa tuli myös, mutta hieno kisarata meille silti.

Toisella radalla Mila toimi vieläkin paremmin ja veti hienosti puhtaan radan. Valitettavasti tällekkin radalle tuli pari sekuntia yliaikaa, joten ei meille nollaa näistä kisoista. Palkintojenjaossa napattiin sijat 1 ja 2.

Parin viikon päästä vietin viikonloppua jälleen Pieksämäellä. Tällä kertaa kuitenkin ilman koiria, mutta koiramaisissa merkeissä silti. Kävin kasvattajan peruskurssin. Sunnuntaina oli todistus kourassa ja hymy huulilla, toivottavasti joku päivä pääsen toteuttamaan unelmia kasvatuksenkin parissa. Tämä kurssi on ollut tavoitteena suorittaa jo useamman vuoden, joten oli huippua saada se nyt alta pois.

Seuraavalla viikolla lähdettiin Saran kanssa kohti Raumaa ja Turkua suunnitelmana viettää torstai ja perjantai agilityn MM-kisoissa. Molemmat koirat olivat mulla matkassa. Torstaina ne jäivät Raumalle meidän yöpymispaikkaan Emmille hoitoon (kiitos vielä Emmi koirien hoidosta, oot paras!). Kisoissa oli ihan mieletön tunnelma, oli kyllä erittäin kannattava päätös lähteä vaikkakin ihan viime tipassa lopullinen lähtöpäätös tehtiin. Perjantaina kisojen jälkeen pyörähdettiin Rauman kautta ja päätettiin lähteä yötä myöten ajamaan kohti kotia. Se ei ehkä ollut elämämme paras päätös, mutta onneksi selvisimme hengissä ja ehjinä kotiin. 

22.9 kävimme Kavan kanssa makkaramaastoissa. Tämä pitää näköjään ottaa joka vuotiseksi perinteeksi. Keskikokoisissa koirissa Kava oli toinen ja sai pisteitä 93/100. Neljä pistettä paremmin kuin viime vuonna😃 Hauska oli nähdä, kun se syttyi niin vieheelle ja olisi varmasti juossut vielä pidemmänkin matkan.

Elokuun tapahtumat

Elokuun ekana viikonloppuna oli kotinäyttelyn aika. Mimosa tuli la-su väliseksi yöksi meille parin spanjelin kanssa. Mila oli ainoastaan rotukehässä sunnuntaina, Kava nakuili, mutta sai silti toimia molempina päivinä junior handlerissa kisakoirana. Molempina päivinä se kisasi ihan uusien vieraiden tyttöjen kanssa käyttäytyen oikein hienosti! Lauantaina vanhemmissa tuli toinen sija, sunnuntaina tehtiin muuten vain hieno suoritus.

Mila sai erinomaisen ja oli ROP-veteraani. Tuomarilta tuli pöydällä vielä erikseen kehuja liioittelemattomista jalkakarvoista. Ryhmäkehässä kävimme vielä läpijuoksemassa.

"Steardy 9 years old bitch. She has sufficient femininity. Good body. Normal angulated from the rear. Typical in head. Good bite. Not full dentition. Good eye and pigmentation. Good silver markings, compact fat. Easy moving. Good extension and typical topline. Very well presented." ERI1, ROP-vet

- Rony Doedijns, Alankomaat

Elokuun alussa Kava kävi ekaa kertaa hierojalla erkkariviikonloppua varten. Se käyttäytyi käsittelyssä kuin mikäkin konkari, vaikka etuokäteen olinkin jännittänyt, kuinka minun sähköjänispaimenkoira pysyy tunnin paikoillaan. Hieronta oli tarpeen: vauhtikoiran jumeja, tiukkuutta niskassa ja takaosassa. Kaikki saatiin kuitenkin helposti auki ja seuraavan kerran käsittely suositeltiin loppu vuoteen. 

Elokuun toisena viikonloppuna oli australianpaimenkoirien erkkarin vuoro Tammelassa. Sinne oli ilmoittautunut hurjat 131 aussieta. Tuomarina toimi Paula McDermid USA:sta. Perjantai-iltana menimme mökille lyhentääksemme hieman matkustusaikaa, sillä tarkoitus oli heittää päiväseltään reissu Tammelaan. Lauantai aamuna lähtö oli jo kukon laulun aikaan, perillä oltiin AVO-uroksien juuri alkaessa, joten oli vielä hyvin aikaa katsella ennen kehään valmistautumista. Onneksi oli teltta mukana, niin siellä sai ottaa vielä päiväunet ennen meidän koitosta😂 Nuorten luokassa oli viisi koiraa ja tuomarin arvostellessa kaikki perusteellisesti odottelua riitti. Kava sai erinomaisen. Ei väistänyt tuomaria ja liikkui ilman sen suurempia pomppuja. 

(C) Matti Nenonen

(C) Matti Nenonen

Kilpailuluokassa oli suuni loksahtaa auki, kun nakuliini nostettiin kärkeen ja tässä järjestyksessä juostiin vielä kierros ympäri. Kava voitti luokkansa. SA'ta ei jaettu tällä kertaa todennäköisesti juuri massattomuuden takia, jota turkin tippuminen vielä korostaa. 

(C) Anette Sailio

"Correct bite and teeth. Correct profile. Correct rear movement, side movement balanced, front movement out at elbows. Topline higher in withers than rear. Attractive head and expression. Needs more substance overall." ERI1

- Paula McDermid, USA

Kehän jälkeen Kava pääsi Roccan kanssa uimaan läheiseen lampeen. Katsoimme vielä ROPpikehän ja sitten starttasimme kotimatkan. Yömyöhällä olimme takaisin mökillä.

(C) Anette Sailio

(C) Anette Sailio

17.8 Kuopiossa kisattiin rallytokon SM-kilpailut. Pääsimme Milan kanssa mukaan joukkueeseen. Tavoitteena oli saada se viimeinen tulos avoimesta. Meidän startti oli vasta myöhemmin päivällä, joten ehti hyvin kannustaa juokkuekavereita ja valmistautua suoritukseen. Avoimen luokan arvosteli Minna Hillebrand, jonka radalla ollaan käyty kerran aikaisemminkin. Hänen radoillaan ei mitään saa ilmaiseksi, joten osasin jo varautua kaikkeen, vaikka luottavainen mieli meidän tekemiseen olikin.

Jo heti radalle Milaa lämmitellessä se tuntui jotenkin tosi oudolta. Aivan kuin se olisi jossain ihan omissa maailmoissaan. Maailman paras rally ei tuntunutkaan olevan Milalle sinä päivänä maailman parasta. Hyviäkin pätkiä meidän radalta löytyi, vaikka siinä ratasuoritusta tehdessäni minusta tuntui, että kaikki menee ihan päin mäntyä. Radalle mahtui 2 ylimääräistä istumista, telineen kiertoja, houkutuksessa olevan ihmisen moikkaamista, uusimisia ja pienempiä kontrollivirheitä snautserin seikkaillessa jotain ihan omaa. Lopputuloksella 50 päästiin maaliin. Ei siis hyväksyttyä tulosta meille. Noh, ei aina voi voittaa ja nyt nokka kohti vain uusia pettymyksiä.

Seuraavana viikonloppuna, 24.8, Mila lähti Saran kanssa Lahteen nuorten rally tokon SM-kilpailuihin. Oikein urakalla nyt SM-kisoja sille😜 Tuomarina toimi Hannele Pirttimaa, joka oli suunnitellut radan, jossa oli Milalle monta vaikeaa kylttiä. Kotona jännäsin tuloksia ja pian sainkin viestin, että hyväksytty rata, pisteitä 85/100! Vanhempien sarjassa nämä pisteet toivat toisen sijan. Sara ja Mila siis SM2!!

Taidan jatkaa syyskuun omassa postauksessaan, tästä tulee muuten huolestuttavan pitkä😃

Yllytyshullut onnistumassa

Milan kanssa ei oltu harrasteltu aksaa reiluun vuoteen ja itsenäisiäkin treenikertoja oli kertynyt pyöreä nolla. Jollain ihmeen tavalla Sara sai mut kuitenkin houkuteltua kisaamaan Jyväskylään viime kuun lopulla. Samalla viikolla kävimme hallilla muistelemassa kepit ja kontaktit. Nautseri oli saanut vauhdissa pari isompaa vaihdetta ja aksa oli ihan mahdottoman kivaa!
Innoissamme, mutta kuitenkin erittäin nöyrinä lähdimme lauantai-aamuna ajelemaan kohti Jyväskylää. Milan ilmosin kahdelle aksaradalle, jotka olivat molemmat ihan aamusta. Radat vaikutti meille oikein sopivilta: suoraan juoksua eikä kamalasti ansaesteitä.

Ekalta radalta selvittiin virheittä vieläpä alle ihanneajan! LUVA siis taskussa, aika huisia. Koira kulki ihan hyvin, ei semmoista kyytiä kuin treeneissä, mutta hienosti joka tapauksessa. Radalla olimme ainoita, jotka saivat tuloksen.

Toiselle radalle mennessä olin itsekkin jotenkin paljon vapautuneempi, luotin enempi koiraan eikä mulla ollut enää paineita suorituksen kanssa. Tämä näkyi myös Milasta ja se myös kulki kovempaa! Milalla yleensä eka rata on paras, joten oli aika huippua kerrankin nähdä, että onnistumisia voi tapahtua myös seuraavilla radoilla.

Tältäkin radalta selvittiin ilman virheitä, joka tarkoitti vikaa nollaa ja oikeutta vaihtaa luokkaa seuraaviin kisoihin!! Kakkosluokka täältä tullaan♥️ Samalla tuli saavutettua aksatavoitteet tämän koiran kanssa, mutta eiköhän me silti vaan vielä kisata myöhemminkin. Ainoa nolla tehtiin tälläkin radalla.

Milan kanssa tää luokkanousu tuntuu ihan uskomattomalta. Niin paljon sen kanssa ollaan taisteltu, tuskailtu vauhdin kanssa, harkittu monesti täytyykö meidän vaihtaa lajia... Tauko näytti tuoneen tulosta ja kaikista parasta oli nähdä, että kisatilanteessakin pystyttiin onnistumaan♥️ Ennen kisoja laitoin tavoitteeksemme, että olen tyytyväinen, jos Mila kulkee. Se oli minulle aivan sama olisiko se ottanut keppivirheitä, pujahtanut väärän pään putkeen tai jotain muuta. Nyt se kulki ja vieläpä teki aivan just niin kuin ohjasin! Maailman paras Mila.

Lähiryhmiksessä

Pitäis oppia, että postausten kerryttäminen ei ainakaan helpota tätä urakkaa. Niimpä nyt itseäni niskasta kiinni ja koitetaan päivittää blogikin ajantasalle, varautukaa siis monenlaiseen tarinaan lähipäivinä!

Heinäkuun alussa (6.7) pyörähdimme tyttöjen kanssa Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Edellisenä viikonloppuna kävimme Kavan kanssa muistuttelemassa kehäkäytöstä (ja tärkeimpänä treenaamassa väistämättömyyttä tuomarin kopeloidessa). Penska kävikin nappaamassa sieltä palkinnot ollen isojen aikuisten PUN2.

Tuusniemellä molempien kehät menivät juuri päällekkäin, mutta onneksi saatiin Sara avuksi♥️ Ausseja oli näyttelyssä 7 ja nuorten luokan nartuissa oli toinen puoli vuotta Kavaa vanhempi narttu. Kava sai ERIn, voitti luokkansa ja molemmat saivat SA't. Jännättiin vielä avoluokan narttu ja lopulta paras narttu-kehässä oli vain kaksi koiraa ja järjestys oli sama: Kava voitti! Roppi-kehässä vastassa oli vetsku-uros ja minun pikku sinttiäinen oli ROP!!

"18 months old. Medium sized. Very feminine. Balanced. Propotioned enough. Very good neck and topline. Correct side movement. Could be more self confident." ERI1, SA, PN1, SERT, ROP
- George Schogol, Georgia

Samaan aikaan, kun minä oli kehässä Kavan kanssa, pyöräytti Sara Milan kehässä. Tarkalla ruotsalaistuomarilla se sai erinomaisen ja oli samalla myös ROP-veteraani. Ja ekaa kertaa hammastodistuksesta oli muuten hyötyä, onneksi se tuli aikoinaan hommattua.

"Kraftfull äldre dam. Utmärkt huvud och uttryck. God ??. Kraftfull bröstpanti. Utmärkta vinklar. För äldrern utkärkta rörelser. Utmärkt svans." ERI1, ROP-vet

- Kurt Nilsson, Ruotsi

Rotukehät olivat heti aamusta, mutta päätettiin kuitenkin jäädä vielä ryhmiin, kun kerta molemmat sinne pääsivät. Käytiin väliajalla hakemassa kaupasta ruokaa ja napsittiin vähän kuvia. Ryhmässä ei menestystä tullut, hienoa esiintymistä molemmat siellä osoittivat. Saralle valtavat kiitokset mukaan lähtemisestä, esittämisavusta, kuvista, seurasta jajaja...♥️