Syyskuun eka päivä käytiin Pieksämäellä agilitykisoissa korkkaamassa kakkosluokka Milan kanssa. Menimme mökille edellisenä päivänä Saran ja Huiman kanssa. Ilta vierähti mukavasti ruokaa tehden, lettuja paistellen, kuvaillen ja leffaa katsellen. Sunnuntaina oli kisapäivä. Olin ilmonnut Milan kahdelle agilityradalle. Radat vaikuttivat ihan hauskoilta, muutaman mahdollisen mokauspaikan huomasin ratiksessa ja koitin olla niissä kohtaa erityistä tarkempi.
Mila kulki molemmilla radoilla oikein kivasti. Ohjaajassa selvästi näkyy tauko (säännöllisessä) treenaamisessa, mutta koira paikkasi hienosti! Ekalla radalla vitonen kepeiltä, taaskaan en luottanut koiraan ja työnsin sen kepeille liian läheltä, milloinhan sen oppisi... Yliaikaa tuli myös, mutta hieno kisarata meille silti.
Toisella radalla Mila toimi vieläkin paremmin ja veti hienosti puhtaan radan. Valitettavasti tällekkin radalle tuli pari sekuntia yliaikaa, joten ei meille nollaa näistä kisoista. Palkintojenjaossa napattiin sijat 1 ja 2.
Parin viikon päästä vietin viikonloppua jälleen Pieksämäellä. Tällä kertaa kuitenkin ilman koiria, mutta koiramaisissa merkeissä silti. Kävin kasvattajan peruskurssin. Sunnuntaina oli todistus kourassa ja hymy huulilla, toivottavasti joku päivä pääsen toteuttamaan unelmia kasvatuksenkin parissa. Tämä kurssi on ollut tavoitteena suorittaa jo useamman vuoden, joten oli huippua saada se nyt alta pois.
Seuraavalla viikolla lähdettiin Saran kanssa kohti Raumaa ja Turkua suunnitelmana viettää torstai ja perjantai agilityn MM-kisoissa. Molemmat koirat olivat mulla matkassa. Torstaina ne jäivät Raumalle meidän yöpymispaikkaan Emmille hoitoon (kiitos vielä Emmi koirien hoidosta, oot paras!). Kisoissa oli ihan mieletön tunnelma, oli kyllä erittäin kannattava päätös lähteä vaikkakin ihan viime tipassa lopullinen lähtöpäätös tehtiin. Perjantaina kisojen jälkeen pyörähdettiin Rauman kautta ja päätettiin lähteä yötä myöten ajamaan kohti kotia. Se ei ehkä ollut elämämme paras päätös, mutta onneksi selvisimme hengissä ja ehjinä kotiin.
22.9 kävimme Kavan kanssa makkaramaastoissa. Tämä pitää näköjään ottaa joka vuotiseksi perinteeksi. Keskikokoisissa koirissa Kava oli toinen ja sai pisteitä 93/100. Neljä pistettä paremmin kuin viime vuonna😃 Hauska oli nähdä, kun se syttyi niin vieheelle ja olisi varmasti juossut vielä pidemmänkin matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.