Kuvaushommissa mätsärissä ja aksatreeniä

Viime viikon lauantaina olin lupautunut kuvaajaksi meidän oman seuran mätsäriin. Samallahan se Milakin tuli pyöräytettyä kehässä, vieläpä ihan kivoin tuloksin.
Junior handlerissa osallistujia taisi olla 10. Me pääsimme heti toisina yksilöarvosteluun. Se meni mielestäni tosi hyvin. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja että onko koira oma. Hän ei antanut ollenkaan asetella, vaan pyysi sitten heti alas pöydältä. Liikkeinä oli kolmio ja sen jälkeen seisotus. Mila liikkui tällä kertaa ihan älykivasti. Vapaasti seisonnassa se jäi ensin vähän vinoon, mutta korjasin sen sitten ja Mila oikaisi itsensä. Sitten kiitos ja odottamaan sijoituksia. Ensin tuomari sijoitti neljännen, kolmannen ja toisenkin. Sen jälkeen hän tuli kättelemään meidät voittajiksi.

 

Pienten aikuisten kehää saimme odotella jonkin aikaa, mutta onneksi minulla oli hommia kuvaamisessa ja odottelu ei tuntunut niin pitkältä. Meidän parina oli jälleen villakoira (on muuten ollut ainakin viimeiset kolme kertaa putkeen). Tuomari tykkäsi kovasti Milasta ja saimme punaisen. Punaisten kehässä koiria oli parisen kymmentä ja pysyttelimme pitkään mukana. Meidän takana oleva handleri häiritsi suoritustamme kyllä aika tavalla, kun höpötteli niin kuuluvaan ääneen koiralleen: Kuka tuli? (siihen Mila on oppinut reagoimaan ja yritti pyöriä joka suuntaan katsomaan kuka sieltä sitten tuli). Loppuvaiheessa Mila meni jotenkin aivan lukkoon. Korvat olivat takana ja hilsettä alkoi pukata, mitä ei tapahdu juuri koskaan kehässä. Siinä vaiheessa tuomari tuli kättelemään meidät pois, juuri viimeisenä ennen sijoituksia Eli olimme ns. PUN5. Tuomari harmitteli, kun ei voinut meitä sijoittaa, mutta minusta se oli kyllä aivan oikei. Mila tosiaan oli aivan lukossa.
Kehän jälkeen jatkoin kuvailua ja pääsin kokeilemaan muutamaan aivan ihanaa koiraa. Kehien purkamisen jälkeen pääsimme ajelemaan kohti kotia. Jos jotain kiinnostaa käydä katsomassa kuvia mätsäristä, ne löytyvät facebookista haulla Helmimätsärit.

JH1, PUN"5"

 

Sunnuntaina oli jälleen aksatreenit. Minulla oli niihin aika kovat odotukset, sillä edellisellä kerralla meni niin super hyvin ja olin sitten mennyt ilmoittautumaan 27.2 agilitykisoihin. Treenit menivätkin ihan ok. Kontakteilla vauhti on kyllä kasvanut sen verran, että ohjaajan kanssa yhdessä aloimme miettiä, pitäisikö Milalle kuitenkin opettaa on-off kontaktit. Kepeissä oli tapahtunut jotain, ja yht' äkkiä Mila saattoikin lopettavansa ne kesken.
Eilinen kisapostaus on tuloillaan ja toivottavasti saan julkaistua sen vaikka jo huomenna.

 

 

Koiramainen viikonloppu

Lauantaina kävimme Milan kanssa avajaismätsärissä. Kehien aikataulut oli porrastettu ja minulla oli mahdollisuus osallistua vain junior handleriin. Junnut alkoivat puoli yksitoista ja osallistujia oli huimat kolme. Milan kanssa en kamalasti ehtinyt harjoitella, joten menimme kehään aikalailla kylmiltään. Muutaman juoksukierroksen jälkeen tuomari siirtyi yksittäisarvosteluun, jossa hän kysyi ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Sen jälkeen teimme kolmion, edestakaisin ja lopuksi vielä ympäri ja jonon perälle. Sitten meidät laitettiin järjestykseen ja meidät käteltiin voittajiksi. Lopuksi tuomari antoi vielä henkilökohtaista palautetta, mutta ei meille keksinyt mitään korvattavaa. Minusta suoritus meni muuten ihan hyvin, mutta liikkeisiin Mila kaipaa vielä treeniä.



Sunnuntai jatkui koirien merkeissä. Suunnistimme nimittäin (jälleen) ystävänpäivämätsäriin Musti&Mirri-areenalle. Tänne oli saapunut enemmänkin tuttuja ja heti ilmojonossa Sara kysyi, josko voisin lainata Milaa lapsi&koira-kehään. Mila pääsi siis pyörähtämään sielläkin kehässä Saran pikkusiskon kanssa. Oikein hienosti tämä pari menikin! Välillä Milalla meinasi tulla mammaa ikävä, mutta täytyy olla silti ihan super ylpeä pikku parrasta. Sen kanssa ei olla vieläkään täysin ylitetty lapsikammoa. Tuolla kehässä ei ollenkaan pelännyt, vaikka pieniä lapsia pyöri joka puolella ja oli kehässä aivan vieraan tytön kanssa. Parivaljakko sijoittui hienosti toiseksi seitsemästä osallistujasta.

Tämän jälkeen sain suunnata heti suoraan junior handler-kehään. Mila oli vielä hieman sekaisin edellisestä kehästä ja raukka joutui sitten aivan suoraan toiseen kehään. Junnuja oli ilmoittautunut ihan mukava määrä ja porukka oli jo ehtinyt pyörähtää muutaman kierroksen yhdessä ympäri, ennen kuin me saavuimme kehään. Yksilöarvostelussa teimme kolmion ja edestakaisin. Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, tuomari alkoi tiputtamaan handlereita pois. Minä olin jo aivan varma, että tippuisimme, sillä en ollut todellakaan tyytyväinen meidän suoritukseen. Saimme kuitenkin jatkaa, ja pian tajusin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Teimme vielä pareittain edestakaisin ja muutaman kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari päätti sijat. Meidät käteltiin neljänsiksi.



Sitten Mila pääsi häkkiin lepäämään ja päätin, että se saa olla siellä ihan niin kauan, kun meidän vuoro tulee pienissä aikuisissa. Parina meillä oli villakoira, jota vastaan kisasimme myös viime mätsärissä parikehässä. Tällä kertaa Mila meni tosi kivasti ja lepotauko näytti tehneen sille hyvää. Tuomari piti todella kovasti molemmista ja sanoikin, että pyöritteli nauhojen sijoittelua moneen kertaan. Me kuitenkin saimme sinisen, sillä villakoiralla oli kuulemma hieman paremmat liikkeet.
Pieniä aikuisia oli todella paljon - noin viitisenkymmentä ja tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti.
Viimein sinisten nauhakehän aika koitti ja me saimme seisoskella siellä aika kauan. Tuomari pudotteli alkuun koirakoita pois - lopulta meitä oli noin kymmenen jäljellä. Neljäs ja kolmas sijoitettiin ja sitten tuomari sanoi, että pohti ykkösen ja kakkosen järjestystä kauan, mutta me olimme tällä kertaa toisia.
Kehien jälkeen pääsin vielä kokeilemaan villakoiraa ja Johanna otti Milasta palkintokuvat ja kokeili sitä kanssa pikaisesti.

 

 

(Älkää välittäkö häntäsormista)

 

Mätsäreitten jälkeen meillä oli parin tunnin tauko ennen aksatreenejä. Mietin kovasti, kuinka Mila jaksaisi raskaan viikonlopun jälkeen vielä treenata. Täytyi todeta, että murehtiminen oli aivan turhaa. Pieni partaolento porkskutti menemään niin etten meinannut pysyä perässä! Teimme alkuun ohjaustreeninä sylkkäriä ja sitten siirryimme tekemään rataa. Tällä kertaa vuorossa oli Sari Mikkilän ykkösluokan hyppyrata. Hän tuomaroi reilun viikon päästä Kuopiossa virallisissa kisoissa, jonne meitäkin kovasti houkuteltiin osallistumaan. Suunnitelmissa oli korkata kisaura myöhemmin, mutta katsotaan nyt kuinka treenit sujuvat jatkossa. Täytyy kyllä sanoa, että on se huippu olento!  Videon pätkällä näkee vähän meidän menoa. Video ei suostunut lataamaan, vaikka olen sitä jo parina päivänä yrittänyt. Täytyy katsoa vielä joku päivä, jos onnistuisi.

---
Huomenna meidät voi jälleen nähdä kehässä; luvassa oman seuran mätsäri ja minä toimin myös kameran nokassa. Tulkaas kaikki osallistumaan;)

Uudistelua ja blogi löytyy Instagramista!

Huh... Aikaa on taas venähtänyt turhan paljon viime kerrasta kun istahdin koneelle postailemaan. On ollut paljon muita kiireitä tai sitten ei ole ollut vain aihetta mistä kirjoittaa.
Nyt kuitenkin täytyy ryhdistäytyä. Blogi tulee kokemaan paljon uudistuksia lähiaikoina; ulkoasu tulee uusistumaan täysin ja toivottavatsi saisin postauksiinkin uudenlaisia ideoita. Ajattelin, että blogin päivittely ei unohtutuisi ja jaksaisin panostaa tähän enemmän, jos meidät voisi tavoittaa myös Instagramista. Sinne tein blogille oman käyttäjän, jota saa ehdottomasti alkaa seuraamaan. Ilmoittelen siellä aina, kun uusi postaus ilmestyy ja todennäköisesti sinne tulee kuulumisia myös useammin, silloin kun en jaksa tänne alkaa kirjoittelemaan. Käyttäjä löytyy nimellä milanblogi.



Ensi viikolle luvassa on paljon koiramaista ohjelmaa. On turkkihommia, kehäilyä, aksailua ja toivottavasti myös paljon pitkiä lenkkejä nätteinä päivinä. Toivottavasti tämä flussa alkaisi vähitellen minusta lähteä, että pääsisi nauttimaan noista kaikista jutuista.

 

Vuoden näyttelyt avattu (Kajaani KV)

Sunnuntai aamuna herätys oli aivan liian aikaisin. Lauantaina nukkumaan meno oli luvattoman myöhään - taaskaan en selvinnyt junnukoirani kanssa ongelmitta. Olin käynyt viikolla treenaamassa aivan ihanan koiran kanssa, jolla minun oli tarkoitus kisata, mutta sitten tuli ongelmaksi saada koira näyttelypaikalle. Siinä oli vähän erilaista säätöä, josta en jaksa täällä sen enempää jorista. Minun piti alunperin mennä Saran kyydillä, mutta koiraa ei siihen autoon mahtunut, joten onneksi löysin kyydin toisaalta. Puolilta öin päätin, että Mila lähtee kisakaveriksi.
En halunnut stressata koiran etsimistä sen enempää ja ajattelin, että on fiksumpaa ottaa Mila kotoa kuin etsiä joku koira näyttelypaikalta. Mila ei ole todellakaan parhaassa turkissa tällä hetkellä. Sillä on pohjavilla ja osa päällikarvasta vielä nyppimättä kun kasvatellaan rullauskerrosta.

Kyyti oli Kajaanissa vähän yhdeksän jälkeen ja suuntasin heti junnukehän laidalle pystyttämään häkkiä. Sinne Sara ja Mette olivat juuri tulleet ja lähdimme Saran kanssa bordercolliekehälle, jossa hän esitti yhden koiran. Kehä noin tunnin myöhässä ja vähän meinasi tulla kiire, kun oli vielä paljon hommaa ennen junnuja. Kehän jälkeen käytimme koirat pissillä ja treenailin Milan kanssa.
Sen kanssa ei olla tehty näyttelyjuttuja pariin kuukauteen, joka kyllä selvästi näkyi hommasta.



Nuoremmat olivat äkkiä ohi ja pian me saimme Milan kanssa jo valmistautua kehään. Kehässä kaikki seisotimme ja tuomari otti pienemmissä porukoissa liikkeet ympäri. Sitten hän siirtyi yksilöarvosteluun. Me olimme loppupäässä, joten Mila sai mennä vähäksi aikaa vielä häkkiin lämmittelemään. Meidän vuoromme koittaessa tuomari pyysi pöydällä purennan ja kopeloi Milan läpi. Tuomari siis pyysi purennan, (joka tarkoittaa etuhampaita kulmahampaisiin asti) eikä hampaita, (joka tarkoittaa kaikkia hampaita), mutta loppujen lopuksi tarkoitti hampaita. Tämä moka oli käynyt muillekkin, josta minulle oli mainittu arvostelussa, vaikka olin itse asiassa näyttänyt aivan kuin hän pyysi. Sitten Mila alas pöydältä, kolmio, edestakaisin ja seisomaan. Seisotus olisi voinut mennä paljon paremmin. Milalla alkoi olla kovin kylmä, joten se tärisi eikä suostunut vapaassa seisonnassa pitämään häntäänsä ylhäällä, joten asettelin sen sitten.



Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, menimme kaikki vanhemmat kehään. Siellä juoksutimme koiria vielä pienemmissä porukoissa ympäri ja tuomari poimi jatkoon menijät. Me emme päässeet jatkoon. Arvostelussa oli kaikki muu eriä paitsi liikkeet ryhmässä, seisottaminen, rodunomaisen esitystavan tunteminen ja yleisvaikutelma. Olisi kuulemma pitänyt liikkua hitaammin, näyttää koko "purenta" (mistä siis jo tuolla aiemmin mainitsin) sekä huomioida häntä jo aiemmin. Jaah... No jokainen tavallaan, toki hännän kanssa oli hieman ongelmia, olisi varmaan pitänyt suoraan jo seisottaa Mila asetellusti. Loppuun tuomari oli vielä kirjoittanut "Koiran viimeistely kehään antaa paremman kuvan valmistautumisesta. Käsittelet kauniisti." Karvalle ei kuitenkaan paljoa enää ollut tehtävissä, joten tällä kertaa näin. Odotan innolla, että pääsen kisailemaan Miltsukan kanssa taas hyvällä karvalla!

Kehien jälkeen treenailimme vielä koirien kanssa ja katsoimme parit ryhmäkehät. Sitten oli aika suunnata kohti kotia Saran kyydillä. Autossa oli tiivis tunnelma ja Milakin sai tyytyä matkustamaan koko matkan sylissäni, mutta kyllä me mahduttiin. Kotona retkahdimme molemmat suoraan sänkyyn, on nää näyttelytouhut vaan niin rankkoja!;D

Vuosi 2015 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2016

Se aika vuodesta, kun kaikki blogit alkavat kertailla kulunutta vuotta ja miettiä tavoitteita seuraavalle vuodelle. Niin käy myös täällä.

TAMMIKUU

Tammikuun aloitimme 3. päivä olevilla mätsäreillä. Junnuissa sijoituimme toiseksi ja punaisten kehässä olimme myöskin toisia. Agility jatkui ja pääsimme aloittelemaan keinun opetusta matalalla keinulla. Mila kävi siistittävänä.

HELMIKUU

Helmikuu oli varsin hieno agitykuukausi. Koin suuren onnistumisen tunteen, kun Mila viimein meni kuusi keppiä ilman verkkoja. Lisäksi kävimme ystävänpäivänä mätsäreissä, junnuissa sijoituimme kolmanneksi ja punaisten kehässä pysyimme kauan, siellä kuitenkaan sijoittumatta. Ehdottomasti kuukauden (ja varmasti koko vuoden) ikimuistoisimmesta hetkistä koitti kuun lopussa, kun suuntasimme corgien erikoisnäyttelyn junior handleriin. Sieltä kotiin viemisenä oli ruusuketta ja pokaalia, kun päivän päätteeksi meidät käteltiin päivän parhaaksi junior handleriksi!

MAALISKUU

Lomalla sain aivan ihanan hoitokoira/treenikaveri Olivian meille hoitoon. Olivian kanssa kävimme tutustumassa näyttelytreeneihin ja käppäilemässä keskustassa. Itse kävin mätsäreissä talkoilemassa ja osallistuin myös junior handleriin australianpaimenkoiran kanssa, sijoituimme toisiksi. Lisäksi kuukauteen kuului paljon juoksentelua järven jäällä.

HUHTIKUU

Huhtikuussa ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Milalla oli juoksut, jonka takia se oli hieman apeana. Treenailimme tokoa ja seuraamista.

 

TOUKOKUU

Jatkoimme taas juoksutauon jälkeen agilityä. Minä pyörähdin kaksissa mätsäreissä, Milankin ollen toisissa mukana tuloksin JH1 ja PUN4. Toukokuussa kävin lisäksi kaksissa näyttelyissä; Varkaus KV'ssä junior handlerissa molempina päivinä ilman sijoitusta sekä Lieksan ryhmänäyttelyssä JH3. Mila ei turkkinsa takia päässyt kumpaankaan mukaan. Toukokuussa Mila vietti myös 5-vuotissynttäreitään.

KESÄKUU

Kesäkuun alussa Mila pääsi karvoistaan, kävimme mätsäreissä (PUN3), treenailimme takapihalla agilityä sekä junior handler-koulutus loppui. Teimme pitkiä metsälenkkejä ja kamera oli paljon mukana. Kesä-heinäkuun vaihteessa oli suuntana Virrat ja Kennelliiton Suurleiri 2015. Se oli ehdottomasti yksi kesän kohokohdista ja varmasti olemme menossa ensi vuonna uudelleen.

 

HEINÄKUU

Heinäkuussa pyörähdimme Milan kanssa kaksissa mätsäreissä. Ilmat eivät oikein suosineet, joten kehistä saimme tyytyä siniseen ilman sijoitusta, JH3 sekä toiseen siniseen ilman sijoitusta ja JH2. Minä käväisin labradorierkkarissa esittämässä yhden aivan ihanan koiran. Kuun lopussa kävimme Milan kanssa Mikkelin näyttelyssä junior handlerissa, mutta sieltä ei tullut sjoitusta.

ELOKUU

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vuorossa oli Iisalmi KV ja junior handler. Kisasin piiriestaruudessa Milan kanssa ja olimme kolmansia, normikisassa kisasin huskyllä ja sunnuntaina jälleen Milalla. Kuun aikana kävimme parissa mätsäreissä. Toisista Mila sai punaisen nauhan ja toisissa olimme PUN2 ja JH2. Kävin myös esittämässä Suonenjoen ryhmänäyttelyssä erään käppänän. Saran ja Elmon kanssa kävimme rallytokoilemassa. Kamera pyöri paljon mukana erilaisilla retkillä ja muistikortti täyttyi huimaa vauhtia.

SYYSKUU

Syyskuu oli täällä blogin puolella todella hiljainen kuukausi. Silloin julkaisin tasan yhden postauksen, joten näin jälkikäteen on aika vaikea muistella mitä tapahtui. Me kuitenkin jatkoimme agilityssä kesän tauon jälkeen. Milalla oli taas kova into treenaamaan ja sille oli tullut vauhtia huimasti lisää.

LOKAKUU

Koitti kauan odotettu Juha Kareksen handlerikoulutus. Sara ja Elmo tulivat meidän kanssa viettämään viikonloppua mökille. Rohkaistuimme myös ensimmäistä kertaa osallistumaan agilityn möllikisoihin. Mila ylitti odotukseni, vaikka radat olivatkin kovin hitaita onnistuimme kisaavien radalla hienoon 0-tulokseen sekä olimme minien kolmansia!

MARRASKUU

Marraskuussa rohkaistuimme taas kokeilemaan uutta lajia, rallytokoa. Täällä järjestettiin rallymöllit mätsäreiden yhteydessä. Rallyradan voitimme monesta osallistujasta ja mätsäreissä tuomari tykkäisi karvakasastani kovasti ja olimme punaisten toisia. Junnuissa olin neljäs vieraalla koiralla. Itse käväisin Jyväskylän näyttelyissä junnuissa, kaikenlaisten kommellusten ja koirien vaihtumisen jälkeen emme sijoittuneet. Kuun lopussa kävimme toisissakin mätsäreissä, tällä kertaa junnuissa olimme toisia ja punaisissa emme sijoittuneet.

JOULUKUU

Itsenäisyyspäivä viikonloppuna olimme Helsingissä viettämässä näyttelyviikonloppua. Tällä(kään) kertaa Mila ei ollut mukana, mutta lauantaina kisasin junior handlerissa aivan ihanan huskyn kanssa.
Agility jäi joulutauolle, pääsimme sinne todella hyvin mielin. Oli ihana lopettaa onnistuneisiin treeneihin. Kävimme myös oman seuran mölleissä, siellä sijoituimme hienosti mölliradalla toisiksi. Kisaavien radalla tuli hylkäys, kun Mila hyppäsi hyvyn väärin päin.
 Loppukuusta Mila kaljuuntui ja nyt on toppamanttelit tarpeen.


Vuoden 2015 tavoitteet:
- Junnukisoja Milan kanssa ja myös vierailla koirilla. Paljon uusia rotuja ✓
Olen päässyt vuoden aikana tutustumaan moneen ihanaan koiraan ja saanut nauttia Milankin kanssa kehäilystä useaan otteeseen.

- Mätsäreissä kokemusta monista roduista ja kisailua Milan kanssa ✓
Tämäkin toteutui. Pariin kertaan pääsin kisaamaan mätsäreissä vierailla koirilla sekä kokeilemaan koiria kehän ulkopuolella.

 - Uusien temppujen opettelua ✓
Tänäkin vuonna olemme opetelleet muutamia uusia temppuja ja vahvistelleet vanhoja.

- Terveenä pysyminen ✓
Koko vuoden Mila on ollut todella terve.

- Lenkkeilyä uusissa maastoissa ✓
Tämäkin suoritettu.

 - Agilityn treenausta ✓
Koko vuoden olemme harrastaneet säännöllisesti kesätaukoa lukuunottamatta. Syksyllä olemme kehittyneet todella hyvin.

- Tämä tulee olemaan kova tavoite, mutta tokoliikkeiden treenaus kisakuntoon
Ei onnistuttu. Loppuvuodesta tokoilu jäi kovin taka-alalle ja jatkossa treenailemme sitä vain omaksi iloksi.

- Näyttelytreenausta niin, että Mila oppii menemään muidenkin kanssa ✓
Onnistui! Tästä olen niin ylpeä. Kovasti ollaan tehty työtä tavoitteen saavuttamiseksi, ja nyt voin jatkossa hyvällä mielellä tarjota Milaa muillekkin junnukehiin ilman suurta pelkoa siitä, että suoritus menisi pilalle minun vahtimisen takia. Suurin kiitos tämän toteutumisesta kaikille niille, jotka ovat Milaa kehän reunalla juoksuttaneet!

*-*-*-*-*-*

Tavoitteet vuodelle 2016:
- Agilityssä kisavalmiiksi, mahdollisesti jo alkuvuodesta virallisten kisojen korkkaus
- Rallytokossa olisi huippua päästä kokeilemaan myös kisoissa
- Nautin viimeisestä junior handler-vuodestani. Paljon kisoja niin Milan kanssa kuin myös vierailla koirilla.
- Kehittymistä Milan turkin hoidossa ja siistimisessä. Rullauksen opetteleminen
- Mätsäreitä Milan kanssa
- Yksi rotukehä Milan kanssa.
- Lonkka- ja kyynärkuvat. Sterilointi(?)