Motivaatiota

Viimeisiä hetkiä, kun enää viitsin nämä kuvat julkaista. Täällä on saatu nauttia jo ensilumesta, joka kuitenkin toi mukanaan vesisateen ja se vähäinenkin lumi on jo tipotiessään. Syyslomalta on palattu takaisin koulun penkille ja aloitettu jo seuraavan loman odotus. Järkytyksekseni olen myös saanut todeta, itse lukion penkillä istumista jo puolet takana.
Mila on päässyt nauttimaan pitkistä lenkeistä ja näin kylmempien ilmojen tultua siitä on löytynyt kamalan paljon energiaa pölistellä lenkkipoluilla. Treenatessakin partanaamasta on löytynyt aivan uusia puolia ja sen kiinnostus tekemiseen on erityisesti tokoilun osalta ollut aivan huipussaan. Seuraamista olemme lähteneet kokoamaan aivan alusta asti uudelleen kuntoon. Siinä oli niin paljon kontaktinpuutetta ja vääriä asentoja, että ajattelin olevan helpompi aloittaa kokonaan alusta. Vieläkin kontaktissa on hiomista, mutta aivan erityisen iloinen olen siitä, ettei meidän seuruu enää aukea! Ajattelin, että voisin ehkä tehdä meidän tokotreenauksesta jonkinlaisen oman postauksen, kun tuntuu, että siitä on tällä hetkellä niin paljon kerrottavaa. Agilityssä Mila on saanut selvästi enemmän vauhtia välipalkkauksilla. Niitä vielä jatkamme ahkerasti, että saisimme lopullisesti ne totaalijumikituksetkeskelläkenttää-pois.
Minä sain viimein kauan toivomani Lightroomin ihan iki-omaksi, kun kokeiluversio päättyi. Vielä on ohjelman käyttö kovin hakusessa, mutta koittakaa kestää, ehkä minä vielä opin. Varmasti myös kameran käytössä aktivoidun ohjelman myötä ja ehkä ne kuvat päätyisivät julkaisuunkin edes suhteellisen oikeaan aikaan.

P.S.

Muistakaas, että on vielä maanantai-iltaan saakka aikaa heitellä meille kysymyspostaukseen kysymyksiä joko Instagramissa tai täällä blogin puolella.

Aksakärpänen puraisi

Viime viikon lauantai-aamupäiväksi keksimme kaveriporukalla varata hallin omatoimiaksailuun. Vaikka alkuun tuntui olevan ongelmia vähän joka asiassa ja mietin, että niinköhän me edes päästään lähtemään, kun kaikki kyyditykset ja hallinvarausjärjestelmät eivät olleet ihan meitä varten. Ilman ongelmia selvisimme kuitenkin paikalle ja oli ihan huisin hauskaa. Sain vihdoin viimein niitä kaipailemiani aksakuvia, tosin sekään ei ollut ihan niin helposti sanottu kuin tehty, kun oikeaan kohtaan tarkentaminen oli vähintäänkin haastavaa.

Unna, Huima, Mila, Riemu ja Elmo

Milaisa teki tosi kivalla vireellä ja otin paljon välipalkkauksia, että se vauhti säilyisi. Teimme alkuun rataa ja loppuajasta lähinnä keskityimme keppeihin ja kuvien ottamiseen.

Treeneissäkin olen päässyt pitkästä aikaa nauttimaan Milan vauhdista, kun erityisesti viime treeneistä ei oikein löydy mitään huonoa sanottavaa! Ihan mahtavasti se teki juuri niin kuin käskin. Erityisesti meidän kontaktit kaipaavat vielä vauhtia ja puomi-keinu-erottelu pitäsi saada vahvemmaksi. Kepakot sujui loistavasti ja kaikki se ylimääräinen sähellys tuntui olevan tipotiessään. Jospa se tästä alkukankeuden jälkeen lähtisi sujumaan.

Riemu-gigguran kanssa lenkkeilemässä

Pari viikkoa sitten kävimme Ean ja Riemun kanssa lenkillä Ealla päin. Löydettiin ihan huippu kiva paikka ja lenkkiseura oli mitä mainioin. Koirilla tuntui olevan hauskaa ja olisimme varmasti mielellämme jatkaneet lenkkiä vielä pidempäänkin, mutta hämärä alkoi yllättää. Täytyy toteuttaa näitä yhteislenkkejä useamminkin.

 

Syksykuvia

Keppiongelmia ja hidasta suorittamista

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En oikein ole edennyt tämän postauksen kanssa, vaikka kisat ovat olleet jo yli kuukausi sitten. Olimme siis 27.8 oman seuran agilitykisoissa, jälki-ilmoittautuneena, edellinen "treeni" edellisissä kisoissa. Otin riskin, olivathan nämä kuitenkin omat kisat ja minulla oli kisalahjakortteja käyttämättä. Ilmosin meidät molemmille normiradoille, turhaahan niitä hypäreitä enää on ykkösluokassa käydä.

Paljon eivät meidän radat kyllä selittelyjä kaipaa. Videolta katsottuna huomaa, kuinka paljon jään himmailemaan vauhdin kanssa. Eihän minulle olekkaan siitä ennen sanottu... Täytyisi vaan muistaa, että kyllä se Mila sieltä tulee. (Ja tosiaan tykkäätte mun kannustuksesta videolla:'D Kaikki keinot vauhdin lisäämiseen sallittu;D) Toinen ongelma oli kepit. Murrr... Silloin, kun kontaktit sujuu, niin kepit reistailee. Onneksi sain kuitenkin hyviä vinkkejä meidän ohjaajalta, kuinka saada kepeille se Milamainen varmuus takaisin.

Radalla tuntui, että Mila oli suurimman osan ajasta vähän hukassa. En ennen radalle menoakaan saanut innostettua Milaa toivomallani tavalla ja se tuntui jotenkin poissaolevalta, joten jo siinä vaiheessa ajattelin, että mitähän tästäkin tulee. Se kun pitää aina saada viriteltyä radalle ja ennen suoritusta innostaa leikkimään ja tekemään temppuja.

Kyllä tässä kuitenkin saa johonkin tyytyväinenkin olla. Ekalla radalla ajattelin meidän ongelmakohdan olevan erityisesti keinun, jolle tultiin suoraan hypyiltä. Varkaudessa Milan vauhti kiihtyi siitä niin huimasti, että se meinasi vetäistä kunnon lentokeinun ja loppurata menikin ihan pipariksi. Nyt sain vauhdin hiljennettyä hyvin, ja keinu olikin tosi nätti. Muutenkin kontaktit menivät kivasti, vain vähän vielä kaipaisin vauhtia lisää. 

Katsotaan milloin seuraavan kerran startataan. Nyt jatketaan treeneissä valvovan silmän alla, keskitytään keppeihin ja omaan ohjaamiseen.

Ealle ihan super paljon kiitoksia seurasta ja ratojen kuvaamisesta!