Mätsäreissä ja rallytokoilemassa

Eilen kävimme Milan kanssa mätsäreissä ja rallytoko-mölleissä Musti&Mirri areenalla.
Junior handlerissa kisasin uudella tuttavuudella, komondorilla. Junnuja oli yhteensä kahdeksan ja me olimme viimeisenä. Ensin menimme juoksujärjestykseen, ja juoksimme kehässä ympäri. Tuomarin mukaan: "väsytetään koirat". No mitäs, jos koirilla on vielä muita kehiä edessä ja heti ensimmäisenä juoksutetaan väsyksiin? Koko kehä oli muutenkin aika sirkusta. Ympyrän juoksentelun jälkeen juoksutimme kaikki vielä koiria edestakaisin yhtä aikaa. Ei ole kyllä tällaistakaan tullut nähtyä aiemmin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kaikki juoksivat aivan eri tahtiin ja mietin jo, että mitenköhän tuomari siinä pystyi vertailemaan liikkeitä.
Sitten siirryimme yksilöarvosteluun. Alkuun tuli seisottaa koira ja tuomari kävi katsomassa hampaat, sitten juoksimme ympäri ja vielä edestakaisin, seisotus ja jonon perälle. Kun kaikki olivat käyneet yksilöt, tuomari vaihdatti koirat. Minä sain vaihdossa ihanan sekarotuisen, jonka olen saanut joskus toisessakin mätsärissä vaihtokoiraksi. Vaihtokoiran kanssa juoksimme muutaman kierroksen ympäri ja seisotimme. Sitten omat koirat takaisin ja juoksimme vielä ympäri ja lennosta tuomari tuli jakamaan sijoja. Meidät käteltiin neljänneksi. Valitettavasti junnukehästä minulla ei ole yhtään kuvia.



Meidän vuoroamme pienissä aikuisissa saimme odottaa vielä tovin, sillä olimme vasta numerolla 30. Yhteensä pieniä taisi olla 36. Parina meillä oli mäyräkoira. Mila seisoi varsin kivasti ja liikkui kivalla vauhdilla. Tuomarilta tuli kehuja sen hyvästä asenteesta. Saimme punaisen nauhan.







Nauhakehässä kehä täyttyi toinen toistaan hienommista koirista, paikalle oli tosiaan saapunut monta todella kaunista ja hyvin esiintyvää koiraa. Liikuimme kahdessa osassa, isommat ja pienemmät. Me kuuluimme pienempiin.
Sitten tuomari alkoi ottaa jatkoon koiria. Hän vilkuili toistuvasti meitä ja lopulta pääsimme neljän parhaan joukkoon. Siellä vielä juoksimme ympräri ja lopulta meitä oli enää kaksi parasta jäljellä. Lopulta tuomari tuli kättelemään meidät toisiksi.



Kehien jälkeen jäimme vielä pariksi tunniksi hallille odottelemaan rally toko-möllejen alkamista. Joskus myöhään illalla sain päähän piston, että voisin ilmoittaa Milan rallymölleihin. Emme olleet harjoitelleet kuin kerran radan pätkää Saran opastuksella, muuten kotona vain yksittäisiä kylttejä. Tiesin, että hihna tulisi tuottamaan ongelmia, koska olen lähes aina seuruuttanut Milaa irti.
Onneksi Sara ja Iiris antoivat paljon hyviä vinkkejä.
Odotteluaikana treenailimme koirien kanssa näyttelyjuttuja. Pääasiassa Mila sai levätä häkissään, kun minä kuvailin ja kokeilin muita koiria.

bostoninterrieri Zumba

tiibetinspanieli Nooa

mopsi Doris



Vähän ennen viittä paikalle alkoi kasaantua osallistujia. ALO-radalle lähdimme yhdeksänsinä, yhteensä radalla taisi olla 11 osallistujaa. Rataan tutustumisaikaa oli vartti, jonka alussa kiersimme radan ensin tuomarin opastuksella ja sitten itseksemme.
Viimein mekin pääsimme starttaamaan. Kävelin lähtöön ja siitä se kamaluus alkoi. Mila oli kovin yhteistyöhaluton, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Se oli yht'äkkiä unohtanut suurinpiirtein kaikki liikkeet.
Lopulta oli tulosten vuoro. _Meidät_ kuulutettiin voittajaksi taputusten saattelemana! Näytin varmasti kovin hölmistyneeltä, sillä en millään olisi voinut uskoa, että me voitimme. Palkinnoksi saimme heijastimen, kakkapussitelineen yms pientä roinaa. Lopuksi saimme käydä vielä valitsemassa Hurtan valjaat tai pannan. Mila omisti jo kyseiset valjaat ja pannoista ei löytynyt kokoja, joten lahjoitin tämän Saralle. Olkoon se kiitoksena parhaasta rally-opetuksesta ja rohkaisusta radalle!
Ajattelin ensin jättää videon julkaisematta, mutta ehkei kaikissa videoissa tarvitsekkaan aina mennä putkeen. Säästyn siis myös ratapiirroksen piirtämiseltä.

Ennen rataa tiesin, että maahan meno tulee olemaan vino. Täytyy alkaa kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Kolmoskyltillä Mila laittoi jostain syystä jarrut aivan täysin ja muutenkin alkurata meni todella huonosti. Talutinvirheitä tuli, myöskin niitä ennustelin etukäteen. Perusasento, kyltillä 11 oli kyllä ihmeen huono. Yleensä Mila tulee aina siihen niin innolla.
Kuitenkin tyytyväinenkin saa olla. En kertaakaan joutunut palkkaamaan Milaa radalla. Spiraali meni omaan makuuni varsin kivasti, eikä siinä pujottelussakaan mitään ihmeempiä ollut. Paljon on vielä treenattavaa, täytyy harjoitella erilaisia radanpätkiä ja myös itse omaa ohjaamista. Nuo ohjaajavirheet olivat aivat näysin turhia ja niistä täytyy päästä pois, ettei pisteet ainakaan niiden takia lähde.

PUN2 myös junnukehän palkinnot kuvassa. Rallyradalla 1 sija

 

Ihka ensimmäisissä mölliaksa-kisoissa

Maanantaina oli jännittävä ilta, sillä tarkoitus oli suunnata meidän molempien ensimmäisiin agilitymölleihin. Kisat järjestettiin samassa paikassa, jossa treenaammekin, Viiksi-areenalla. Kun saavuimme paikalle, kävin ilmoittautumassa ja sitten menimme Milan kanssa pienelle alkulämmittelylenkille.
Kisoissa järjestettiin supermölliluokka, joka sisälsi vain hyppy-putki-rallia, sekä mölliluokka, joka oli tarkoitettu kisaaville ja se sisälsi myös kaikki kontaktit ja kepit. Päädyin ilmoittautumaan supermölleihin ja radan uusintaan, sekä kertaalleen mölliluokkaan. Pyysin, voisiko joku järjestäjistä tulla hidastamaan meidän keinua mölliluokassa, koska emme ole ottaneet sitä vielä radalla.
Viimein, kun kaikki olivat päässeet ilmoittautumaan, alkoi minien supermölliradan rataan tutustuminen. Rata oli suhteellisen helppo, 18 esteen rata.
Meidän ohjaaja oli sattunut myös samoihin kisoihin, joten sain kysyä häneltä vielä viimeiset vinkit radalle.

 

 

Pahimmat pelkoni radalla olivat: Mila juoksee tuomarin luokse, unohdan radan jännityksessä, säädän jotain liikaa, Mila ei irtoa tarpeeksi putkiin, satun kaatumaan... Jotain niin naurettavaa, mutta vaikka kisat eivät olleet mitenkään viralliset ja vielä erityisesti korostettiin hauskanpitoa, tärisin ja jännitin ennen rataa kamalasti.
Starttasimme kymmenentenä. Kävelin kentälle, otin pannan Milalta ja asetin sen lähtöön. Välittömästi se alkoi nuuskia maata. Tuomari vihelsi pilliin. Yritin saada kontaktia ja jätin Milan istumaan lähtöön. Se livisti, jota ei yleensä tee koskaan. Asetin sen uudestaan, nyt se pysyi. Kävelin ensimmäisten esteiden taakse ja kutsuin Milaa. Mila hyppäsi, hitaasti, mutta varmasti. Vauhti oli kadonnut. Putkiin jouduin ohjaamaan monesti. Olin varma, että jokaisesta putkesta tulee virhe. Rata meni minulla aivan sumuisesti ohi. Lopussa en muistanut enää minne pitää mennä ja käyvimme tekemässä yhden ylimääräisen hypyn. Mila toimi eteenkäskyllä loppusuoran, vau! Rata oli kuitenkin todella hidas, Milan vauhti oli kadoksissa. Olin hieman pettynyt omaan suoritukseeni, olisi pitänyt opetella rata paremmin. Laitetaan asia kuitenkin jännityksen piikkiin, nämähän olivat vasta molempien ensimmäiset kisat.

Uusintaradalla olimme kuudentena. Se alkoikin heti minien ensimmäisen kierroksen jälkeen. Tällä kertaa meni paljon paremmin, en jännittänyt enää lähellekkään niin paljoa. Mila oli edelleen hidas, mutta kuitenkin hieman edellistä kierrosta nopeampi. Pieni lapsi hyppi kentän reunalla, Mila olisi halunnut mennä katsomaan. Putkeen meno meni pilalle, taas uusi ohjaus. Muuten se oli meille hyvä rata, kaikki onnistui. Minäkin jopa muistin koko radan.
Sitten tuli minien palkintojen jako. Me emme saaneet mitään, mikä oli kyllä todellakin itsestään selvyys. Emmehän me kahdella virheellisellä, todella hitaalla radalla mitään saisi.
Sitten tuli medien ja maksien rataan tutustuminen, startit ja palkintojen jako.

Yksi järjestäjistä tuli vielä varmistamaan minulta keinu-asian ja samalla kehui hyvin menneitä ratoja. Pyysin nähdä tulokset ja pian hän tuli tulosluettelon kanssa meidän luo. Ensimmäiseltä radalta oli tullut vitonen, ei siis yhtään virhettä putkilta, vain se yksi virhe: ohjaus väärälle esteelle. Toisella radalla olimme tehneet nollatuloksen. Olin aivan varma, että vitonen olisi tullut, kun Mila oli menossa sen lapsen luo. Parempi aika oli noin 10 sekuntia voittajaa huonompi. Mutta tärkeintä oli, että saimme puhtaan radan.

Ja siis yleensä saan pitää kiirettä, että ehdin puomin toiseen päähän samaan aikaan kuin Mila

Pian möllirata oli rakennettu ja pääsimme tutustumaan radalle. Siinä oli selvä logiikka, joten esteiden järjestystä ei ollut kovien vaikea opetella.
Tällä radalla starttasimme kolmantena. Osallistujia mineissä oli vain viisi, mutta kaikki muut taisivat olla enemmän tai vähemmän kisaavia, jotkut jopa kolmosissa asti. Otin radan vain täysin harjoittelun kannalta; ekaa kertaa keinu radalla, eikä keppejäkään olla tehty näin pitkällä radalla.

Mila oli jälleen hidas, mutta koko ajan sitä vauhtia löytyi hieman enemmän. Kepeissä Mila jätti välistä yhden välin, mutta kun teimme uudestaan se teki senkin hyvin. Keinu onnistui myös loistavasti, eikä Milalla ollut aikomustakaan hypätä siitä pois.
Radan jälkeen kysyin, olisiko meillä vielä mahdollisuus ilmoittautua uusintaan. Pääsimme vielä.
Uusinnassa teimme hienon nollatuloksen! Ihan mahtavaa!
Medit ja maksit pääsivät vielä radalle ja lopulta oli vielä mölliradan palkintojen jako.
Miniradalla kolme oli tehnyt nollan. Me olimme yksi niistä ja saimme hitaalla suorituksella pronssia. Voittaja ja toinen olivat molemmat kolmosissa kisaavia. Meille annettiin vielä koko möllien
 tsemppipalkinto.

Ehkä sen kisalisenssin kuitenkin voisi ensi vuodeksi ostaa, jospa sitten pääsisimme starttaamaan virallisissakin;) Kuitenkin haluan ensin itse käydä katsomassa vielä muutamat viralliset, että olen varmempi siitä, kuinka toimia ja ei sitten niin helposti käy ohjausvirheitä väärille esteille.

 

 

//huom! Ratojen ratapiirrosten mittasuhteet eivät ole todenmukaisia

Kuukausi kuvina

Tällä kertaa hieman erilaista postausta vuorossa. Kuvia on tullut otettua reilusti, mutta näin saan ehkä parhaiten niitä julkaistua kerralla. Jotkut kuvista heittää vähän yli kuukauden taakse päin, mutta idea on tärkein.

 

Metsäretkiä, parran vinksotusta ja palloleikkejä

Syyskuun puolella kävimme puolukassa, siltä reissulta tulikin räpsittyä paljon kuvia.

Sänkipellolla juoksentelua, Saran ja Elmon kanssa rallytokoilua

Tokojuttuja, Karan kanssa lenkkeilyä ja metsälenkkejä

Paljon hemmotteluhetkiä

♥



Juha Kareksen handlerikoulutus ja viikonloppu mökillä

Alkuun suuret, suuret pahoittelut pitkästä postaustauosta (jälleen...). Tässä olen vähän miettinyt jonkin sortin tauon pitämistä. Koulussa on ollut kamalasti kiireitä ja niinä vähissä olevina vapaa-aikoina ei ole kamalasti innostanut istua koneen eteen. Varmasti, jos jotain tärkeämpää tapahtuu, ilmoittelen siitä kyllä, mutta tämä samanlainen postaustahti saa kyllä vielä toistaiseksi jatkua.



Viime perjantaina, melkein heti koulun jälkeen, lähdimme mökille. Autoon hyppäsivät myös Sara ja Elmo. Illalla siistimme koirat ja kävimme lenkillä, jonka jälkeen alkoi seuraavan päivän jännittäminen. Vuorossa oli siis todella kauan odottomani Juha Kareksen handlerikoulutus Varkaudessa. Koulutus järjestettiin VARPsin hallilla. Tilat olivat todella hyvät, vaikka järjestäjät olivatkin sanoneet niitä pieniksi. Minusta kokoa oli aivan riittävästi.

Alkuun meillä oli pieni luento-osuus, jossa Juha kertoi päivän ohjelmasta ja jotain yleisiä juttuja. Sitten harjoittelimme kahdessa osassa, isot ja pienet koirat erikseen. Ensimmäisissä treeneissä keskityimme erityisesti vapaaseen seisottamiseen. Kun toinen porukka oli treenaamassa, toiset saivat hyviä vinkkejä kuuntelemalla neuvoja. Koska isot koirat aloittivat, Mila sai odottaa häkissä vielä tovin.
Viimein pienten koirien vuoro tuli ja seisotin ensin Milan pöydällä. Liikkeissä menimme edestakaisin ja sitten vapaa seisotus. Mila seisoi varsin kivasti vapaasti, saikin siitä kehuja. Katseen saan vain suunnata alemmaksi namilla niin niskalinja näyttää nätimmältä.







Ensimmäisten treenien jälkeen meillä oli ruoka ja sitten koirien pissitys. Seuraavaksi Juha luennoi koiran opettamisesta näyttelyyn, pukeutumisesta ja yleisesti kaikesta tarpeellisesta, välillä kertoen mieleenpainuvimpia omia kokemuksiaan koiramaailmasta.
Sitten oli toisten treenien aika. Tällä kertaa syynissä olivat liikkeet. Teimme yksittäisliikkeet vuorotellen ja Juha antoi neuvoja, kuinka ne saisi näyttämään paremmilta.







Viimeiseksi menimme kaikki suureen ympyrään ja jokainen pujotteli vuorotellen kaikki koirat. Samaa juttua olemme tehneet joskus toko-kurssilla, mutta tällä kertaa oli tarkoitus saada koira seisomaan toisen ohittaessa ja näin totutettua myös näyttelymeininkiin.
Lopuksi kävimme vielä ottamassa parit posetuskuvat koirista ja sitten ABC:n kautta mökille takaisin.
 

Elmo <3

Sunnuntaina iltapäivällä auton nokka kohti kotia. Aamusta kävimme ottamassa kuvia koirista pellolla ja aksailimme takapihalla. Illalla ehdimme vielä hyvin agilityynkin, jossa treenailimme kahta lyhyttä rataa.
Mahtava viikonloppu, jota ei paljoa sähköttömyyskään haitannut.

Iso, iso kiitos kaikille kurssin järjestäjille mahtavasta päivästä, jota todellakin kannatti odottaa! Saralle ja Elmolle tietysti myös kiitos kivasta viikonlopusta ja parhaasta seurasta!

Joidenkin kuvien laatu kärsi paikoin aika runsaastikin, sillä koneen kanssa on ollut vähän yhteistyöongelmia, joten loppujen lopuksi päätin lisätä kuvat kännykällä. Muutamia kuvia jäi edelleenkin lisäämättä, mutta laitan ne kunhan on paremmin aikaa.

 
 

Nyt syysloma alkoi ja vähän irtiottoa arjesta. Huomenna suuntaamme Helsinkiin, josta lento lähtee viikoksi kohti Välimeren lämpöä. Mahtava viikko varmasti tulossa, joten ainakaan ennen lauantaita ei tule postauksia.

Aksa alkoi

Viime viikon sunnuntaina alkoivat meidän syksyn agilitytreenit. Minä vähän jännitin, kuinka Mila suhtautuu koko kesän tauon jälkeen.
Ryhmät on jaettu nyt syksyllä uudelleen, mutta meidän ryhmään oli kuitenkin sattunut pari vanhaa tuttua. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä vain viisi koirakkoa ja ekalla kerralla oli vain neljä, joten saimme ihan kunnolla treeniaikaa.
Radan kokoamisen jälkeen kävimme läpi keitä olemme ja miten kauan olemme treenanneet agilityä, sillä ohjaaja oli uusi.
Teimme alkuun vain helppoa valssiharjoitusta, siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Milan päästyä radalle sitä vauhtia kyllä riitti ihan eri tavalla kuin viime keväänä. Tauko oli tehnyt lähinnä vain hyvää. Mila oli todella innoissaan ja kun meidän vuoromme oli ohi se ei olisi millään halunnut mennä häkkiin. Sieltä se uikutti, kun toiset sai treenailla mutta hän ei.

Teknisesti suoritettuna rata ei varmasti näytä parhaimmalta. Yleensä Milaa on kehuttu sen tyylistä ylittää esteitä. Nyt kun katsoo videolta voi helposti huomata, että se tekee aikamoisia koukkauksia esteiden välillä. Lisäksi ponnistaminen lähtee monessa kohtaa aika aikaisin, mutta eipä tässä vielä aikoja vertaillakkaan. Jatkossa voisin alkaa enemmän tekemään Milan kanssa omatoimisesti hyppytekniikkaa, niin saisi sitä taas vähän muistuteltua mieleen.
Ohjaaja olisi voinut olla tuossa yhdessä valssissa ajoissa, jolloin koirakaan ei olisi lähtenyt omille teilleen. Mutta kokonaisuutena olen kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikkei tuossa mitään ihmeempiä pitänyt ollakkaan.

Teimme vielä pari kertaa esteisiin irtoamista. Eteen-käskyllä Mila menee jo suhteellisen hyvin hypyt, putkelle se tarvitsee vielä varmistusta. Rengaskin meni hyvin kaukaa, vaikka vähän jännitinkin, päättääkö neiti luiskahtaa välistä.

***

Eilisissä treeneissä teimme toisella puolella kontakteja itsenäisesti ja toisella puolella noin 15 esteen rataa. Enimmät energiat Milalla oli kuluttanut kontaktipuolella, joten hieman laiskanpuoleisesti se itse radalla enää jaksoi. Minä saisin luottaa vain siihen enemmän ja uskoa, että kyllä se sieltä tulee. Sitä vauhtia tuli muuten ihan huomasti enemmän kun juoksin Milan edellä, enkä hissutellut siinä vieressä.
Kontakteista A ja puomi menee jo radalla, keinu kaipaa vielä työtä. Keinussa jonkun täytyy olla vielä vähän varmistamassa, ettei se pamahda kovaa maahan.