Messaria varten olemme päässeet pariin otteeseen tekemään viime hetken näyttelytreenit mätsäreissä. Samalla pääsin testaamaan uutta kamerasettiä, joka tuli Black Fridayn aikana hankittua. Canonin 70D ja siihen kaveriksi Canonin 70-200mm f4 USM.
Lauantain mätsäri järjestettiin Kodin Terran aulassa. Tapahtuma oli hienosti järjestetty ja kehään oli saatu kunnon matto, tuttuun tapaan myös palkinnot olivat huippuluokkaa!
Ilmoitin meidät junnuihin ja pieniin aikuisiin ja siinä ehdin vielä kuvailla pentukehää ennen kun sai alkaa valmistautumaan kehään itse. Junior handlerissa osallistujia oli vain kolme. Milan kanssa meillä meni oikein kivasti, se piti koko ajan häntäänsä kivasti ylhäällä ja sain esitetty sen edestä päin.
Tuomari vaihdatti meillä myös koirat. Minä sain vaihdossa todella haastavan koiran, joka ei suostunut ollenkaan kanssani yhteistyöhön. Vaihtokoirien kanssa menimme edestakaisin ja sitten saimme takaisin omat koirat. Pian tuomari tuli luokseni punainen ruusuke kädessään. Tuomari tuli vielä jälkeenpäin minulle sanomaan, että hän arvosti mielummin sitä, etten alkanut vaihtokoiraa väkisin vänkäämään oikeaan asentoon enkä hermostunut sen kanssa, se kun oli oikeasti todella vaikea. Oman koiran esitin kuulemma hienosti eikä hänen tarvinnut missään kohtaa pelätä, että koira sattuisi esim. hyppäämään alas pöydältä.
Pieniä aikuisia saimme odotella vielä tovin, otimme kuvia ja kävimme samalla viereisessä kaupassa.
Meidän parina taisi olla lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira. Parikehästä me saimme kivalla esiintymisellä punaisen nauhan ja sitten saimme odotella vielä punaisten kehää. Onneksi laadukas seura pelastaa tylsän odottamisen!
Punaisten kehään kokoontui mukavasti koiria ja pian me kyykimmekin neljän parhaan joukossa. Tuomarin järjestys oli selvä, ja Milaisa voitti punaisten kehän. Hauskaakin hauskempi juttu tässä oli se, että myöskin Sara ja Huima sekä Tintti ja Carla olivat voittaneet luokkansa. Tämä tarkoitti siis sitä, että me kaikki pääsimme Best in show-kehään. Mila alkoi jo vähitellen väsymään, mutta jaksoi silti liikkua oikein kivasti. Tuomari tuli kättelemään meidät kolmanneksi, paras sijoitus siis tälle vuodelle!
Palkinnoissa olikin sitten kantamista kun ruusukkeiden ja pokaaleiden lisäksi Mila voitti 28 kiloa ruokaa, repun, hihnoja ja pantoja, trimmauslahjakortin, pallon, herkkuja ja ihmiselle ilmaisen sisäänpääsyn messariin päiväksi.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi oli luvassa toinen mätsärikoitos Ponderan uudessa hallissa. En ollut päässytkään käymään siellä aikaisemmin, joten oli kiva päästä näkemään taas uudenlainen mätsäripaikka. Tälläkin kertaa oli etukäteen ilmoittanut meidät junnuihin ja pieniin aikuisiin, ja pääsimmekin kehään hyvissä ajoin.
Junnukehässä oli jälleen vain vaivaiset kolme osallistujaa ja muutaman yhteisen ympyrän jälkeen siirryimme yksilöarvosteluun. Siellä tuomari pyysi näyttämään hampaat ja sen jälkeen kolmio, L ja takaisin jonon perälle. Tuomari sijoitti kolmannen ja kahden parhaan kesken vaihdoimme vielä koiria. Minä sain Huima-keskarivillan ja Sara Milan. Seisotimme koirat ja menimme pari kiekkaa ympäri ja sitten meidät kuulutettiin ykkösiksi.
Ehdin kuvailla Saran ja Huiman sekä Tintin ja Carlan kehät, jonka jälkeen naapurikehässä alkoivat pienet aikuiset ja me pääsimme ekassa parissa kehään. Parina oli whippet ja jo junioreiden kehästä oli käynyt selväksi, että tämä tuomari taisi wipukoista tykätä. Kehä pyöri vähän omituista tahtia; ensin liikuimme yhdessä ympäri ja kävimme yksitellen pöydällä jonka jälkeen juoksimme vielä yhden kierroksen yksin ympäri. Pöytä tärisi todella rajusti, jonka takia Mila oli siinä vähän epävarma. Me saimme sinisen nauhan tällä kertaa.
Pieniä aikuisia oli parisen kymmentä, eikä aikaakaan kun meidät jo kuuluteltiin kehän puolelle. Onneksi minulla oli ympärillä tarkkaavaisia kavereita, kun itse en olisi varmaan edes huomannut, että pitäisi mennä jo hakemaan koira häkistä. Kokoonnuimme kehään ja kahdessa osassa liikuimme ympäri. Sitten tuomari otti neljä jatkoon ja me kuuluimme niihin. Mila seisoi taas todella kivasti ja jaksoi vieläkin pitää häntäänsä ylhäällä. Lopulta pikkunautseri kuulutettiin kolmanneksi.
Posekuvien oton ja Tintin koirien kanssa treenailun jälkeen lähdimme kohti kotia.
Viikonloppuna koittaakin kauan odotettu vuoden koiramaailman kohokohta, messariviikonloppu. Toisaalta olen odottanut sitä kovasti, mutta toisaalta reissuun lähdetään myös haikein mielin. Siellä kisaan viimeisen junior handler-kisani ikinä. Ajattelin kuvailla viikonlopulta jonkinlaista My weekendiä, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee. Joka tapauksessa, tulkaahan moikkaamaan jos meitä Milan kanssa siellä näette!
