Kuluneita tapahtumia

Viime viikonloppu vietettiin koirien kanssa Aitoossa leiriohjaajakoulutuksessa. Oli tosi kiva viikonloppu ja koirat käyttäytyivät hienosti! Kavakin otti leirielämän aivan kuin kuka tahansa muukin koira ja välillä aivan unohdin, että minulla on pentu mukana. Pentu, jolle annettaisiin vain ikänsä takia paljon anteeksi, mutta eipä Kavalle pahemmin tarvinnut! Suurta yksinolon määrää hiukan etukäteen jännitin, mutta sekin oli ihan turhaa. Häkki on se paikka, johon Kava rauhoittuu tosi hyvin. Pääsimme treenailemaan koirien kanssa monia lajeja ja saimme myös vinkkejä ulkopuolisilta kouluttajilta. Erityisen hyvä oli kokeneen tokoharrastajan koulutustuokio, jossa sain erityisesti Kavan kanssa treenaamiseen hyviä vinkkejä. Kuukauden päästä sitten jatketaan tositoimissa oikealla leirillä!

Leiriltä kotiuduttua huomasin Kavan oikean silmän punoittavan ja se hankasi sitä paljon. Puhdistelin sitä vedellä ja seurailin, ettei se pääse sitä hankaamaan. Seuraavana päivänä oireet jatkuivat ja nyt silmä alkoi myös rähmimään kirkasta nestettä. Tiistai-aamulle sain varattua eläinlääkäriajan ja siellä eläinlääkäri tutki silmät haavaumien varalta, joita ei löytynyt. Oikean silmän vilkkuluomi punoitti ja se oli työntynyt esiin, mutta rakkuloita ei kuitenkaan löytynyt. Kava sai viikon silmätippakuurin.
En voi turhaan hehkuttaa sen käytöstä eläinlääkärin huoneessa! Penska oli hurjan reipas ja antoi tutkia itsensä tosi hyvin. Se oli utelias tutkimaan huonetta ja tutustumaan kaikkiin tökötteihin, mihin sen oli mahdollista yltää. Pikkupaimen sai myös aiheutettua lääkärille pentukuumeen😃 Monesti silmätulehdus tulee myöhemmin helposti toiseenkin silmään, mutta toivottavasti tämä yksi tiputuskuuri riittää meille.

Maanantai-iltana Kava pääsi ekaa kertaa käymään Milan agilitytreeneissä. Sillä on taipumusta lähteä helposti toisten koirien haukuntakerhoon mukaan ja pitkään mietin yritänkö vielä vahvistaa sitä arjessa pois, ennen kun sitä treeneihin vien. Pentu oli kuitenkin hiljaa häkissään koko parin tunnin ajan! En tiedä tyhjensikö rankka viikonloppu Duracell pupun patterit, vai oliko se vaan muuten niin hurjan kiltisti. Mila teki oikein kivasti, kyllä se tästä!

Muuten koirien kanssa on sujunut tosi hyvin. Mila on jo huomannut, että tämä pikkukaveri on tainnut muuttaa meille ihan pysyvästi. Se on ollut pennun kanssa todella hyvähermoinen, mutta jos Kava liikaa alkaa härnätä niin kyllä se sitten ärähtää takaisin. Yllättävän nätisti Kava on pennuksi Milan kanssa leikkinyt ja silloin Milakin on innostunut juoksemaan pennun kanssa kilpaa.

Tässä on ollut koko elämän suhteen vähän kiirusta ja samoin myös koirien kanssa lenkkeily on parin viime viikon aikana jäänyt aika minimiin. Juhlavalmisteluja ylppäreihin (tosiaan siis saan painaa valkolakin päähäni kesäkuussa, ette uskokaan kuinka riemu repesi tulosten tultua!!) ja samalla olen aloitellut vähän pääsykokeisiin lukua.
Erityisesti Kavasta on huomannut, että se ei ole tarpeeksi päässyt ulkona rällättämään. Vähäistä fyysistä liikuntaa on yritetty paikkailla ekstrapaljolla määrällä aivotyöskentelyä. Ihmeen hyvin Kava kuitenkin on nämä vähempi aktiiviset päivät kestänyt, verrattuna siihen, mihin varauduin auspaita harkitessani. Ensi viikon jälkeen tilanne kuitenkin korjautuu. Innolla odotan, että päästään öisille pitkille metsälenkeille kesäisessä hiljaisuudessa!

Huomenna koirulit pääsevät viettämään vähän erilaista viikonloppua. Mila lähtee Saralle hoitoon ja pyörähtää Joensuun näyttelyssä lauantaina ja Kava taasen menee Ealle. Harmi homma, kun en itse surullisemman tapahtuman takia pääsekään Milan kanssa korkkaamaan vetskukehiä, sitä kun niin kovin täällä odottelin. Onneksi kuitenkin tiedän molempien koirien olevan hyvissä käsissä ja voin keskittyä viikonlopun ajan ihan muihin asioihin!