maanantai 19. tammikuuta 2015

Aksailua x 3

Huh, anteeksi pitkä postustauko! On ollut kaikenlaista muuta hässäkkää, enkä ole jaksanut enää illalla edes istahtaa koneelle.
Agilityssä olemme ehtinet käydä jo kolmena sunnuntaina. Vuoden vaihteen jälkeen ryhmässä on tapahtunut muutoksia, ja nyt hallissa treenaa kaksi ryhmää kerrallaan. Toinen kouluttajakin on uusi, mutta onneksi edes toinen tuntee meitä jo ennestään.
Mila yllätti suuresti ekoissa treeneissä. Se teki jo haastavaa rataa tosi hyvin, vaikka olikin pitkä tauko takana.
Toisissa treeneissä meillä oli uusi ohjaaja ja teimme rataa, jossa oli vain putkia ja hyppyjä. Kaverini oli tarkoitus tulla kuvaamaan, mutta matkalla muistin, että kamera jäi kotiin.
Eilen saimme itse suunnitella radan kokonaan ja otimme putkirallia. Kaikki tekivät rataa omalla tasollaan eikä ollut mitään järjestystä, kuinka esteet oli suoritettava. Kivaa vaihtelua!
Irtoamisessa Mila on kehittynyt toooodella paljon ja sain sen lähetettyä pimeään putkeen yllättävän kaukaa.

Onhan minulla myös tietysti asia, josta ajattelin avautua.
Milalle on tullut uudestaan murkkuilu-ikä. Sen korvat ovat kadonneet jonnekkin. Ei totella ei ja lenkillä kaikki vastaantulevat täytyy rähistä. Onneksi löysimme jonkun Milan vanhan haukunestopannan, joka toimii äänellä ja tärinällä. Kummasti on pysynyt hiljaa, vaikka panta on ollut vain mukana:D

Kuvaton postaus tällä kertaa, ei ole kameran kanssa tullut heiluttua ulkona, eikä kone jostain syystä suostu tunnistamaan muistikorttia:/

4 kommenttia:

  1. Kyllä ne korvat kohta palautuvat, varmaankin vähän talvihorroksessa :)

    Meillä onkin yhteisiä tuttuja: Jirin näyttelyrimmit tekee Lennin emäntä. Viime reissulla kuultiin, että Lenni on Milan isä. Kuvista päätellen hyvin isänsä näköinen tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha:D No, onhan se välillä ihan hyväkin, että löytyy luonnetta.

      Kiva kuulla!

      Poista
  2. Kuulostaa aika tutulta tuo korvattomuus... :D
    Lennillä on ollut sitä samaa vaivaa aina silloin tällöin, kun sille iskee se ajatus, että hän on se joka päättää, mitä tehdään. Korvat on palautuneet mukavasti paikoilleen, kun on pidetty muutama päivä huomiotta. Ja kas - kun pieni nakusteri tajuaa, ettei sentään ihan koko maailma pyörikään hänen ympärillään, alkaa yhteistyö taas sujua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi kyllä Milankin kanssa kokeilla tuota vähemmälle huomiolle jättämistä, jos vielä samat ongelmat jatkuu.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.