Tiistain toko menikin oikeastaan kokonaan noudon merkeissä. Näytin Milan kanssa ensin mitä se jo osaa, pitämisen. Sitä me ollaan aika ahkerasti harjoiteltukin.
Vaikeusaste nousi, kun laitoin Milan istumaan eteeni, sanoin käskyn "pidä" ja otin muutaman askeleen taakse. Tosi hienosti Mila piti kapulaa suussa, aluksi tiputti pari kertaa. Koska tämäkin oli onnistunut hyvin, nostettiin tasoa entisestään. Käskin Milan seisomaan (kapula suussa), menin sen viereen ja sanoin "istu". Eihän pieni älynnyt ollenkaan, napotti siinä vaan eikä uskaltanut päätänsäkkään heilauttaa. Jotenkin mulla on vaan sellainen tunne, että Mila ottaa pitämisen jollain lailla "liian vakavasti". Kotonakin olen huomannut, ettei se päätäkään uskalla heilauttaa. Tässä meille tulee vielä suuria ongelmia. Ja sain myös ohjeeksi, että Milan pitäisi oppia kävelemäänkin se kapula suussa. Ei, miten ihmeessä tämä onnistuu...? Tai, että se ottaa kapulan itsenäisesti suuhun, ilman, että työnnän sitä sinne. Tämä onnistui oikeastaan täydellisesti. Kotona olen kokeillut samaa, mutta se ei ole vain suostunut ottamaan kapulaa suuhun. Jostakin syystä hallilla se onnistui ekalla kerralla.
Ja enhän minä näitä kaikkia enää tänään muistanut. Tiistaina olen tämän postauksen kirjoittanut, mutta luonnos-tasolle se vain jäi. Tarkoitus oli saada kuva Milasta kapula suussa, mutta saatte sitä vielä ainakin vähän aikaa odotella;)
Nouto-juttuja me tähän päivään mennessä ollaan tehty vähän joka päivä. Edistystä ehkä pikku hiljaa alkaa jo näkyä. Urakka jatkuu, ehkä Mila vielä joku kiva kaunis päivä osaa noutaa. Muutapa meille ei oikeastaan kuulukkaan. Myöhenmmin taas lisää! Ja edelleen pahoittelen kuvatonta postausta, tuolla ulkona ei ole tällaisella ilmalla kamalasti innostanut kameran kanssa liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.