Milalle ei ole tapahtunut kummempaa, ihan perus koiran elämää: kavereita, ihania hajuja, lenkkejä, rapsutuksia ja leikkimistä. Tasan vuosi sitten olimme lentokoneessa matkalla Kreetalle. Muistan, kuinka surullista oli jättää Mila koirahoitolaan. Monta kertaa päivässä, mietin, että onkohan sillä kaikki hyvin. Matka kesti loppujen lopuksi viikkon ja päivän, koska lentokoneemme moottori oli hajonnut.. Jälleennäkeminen oli ihanaa. Mila vikisi, hyppi ja nuoli naamani ihan märäksi♥♥ En kyllä enää koskaan halua(isi) jättää Milaa yksin niin pitkäksi aikaa.
 | |
| Mila kesä 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.