HelmihÄSSÄkät (Agilitykilpailut) 2016

Meidän ihka ensimmäiset aksakisat kilpailtiin viime lauantaina Kuopiossa, Metkan hallissa. Ykkösluokat tuomaroi Marianne Fernstöm Ruotsista.
Yhdentoista aikaan illalla, viimeisenä päivänä, kun halvemmilla ilmoilla vielä pääsi ilmoittautumaan, päätin, että kyllä me voitaisiin käydä korkkaamassa kisat. Ilmoittauduin vain hyppyradalle, sillä ajattelin, että siinä olisi aivan tarpeeksi ekalle kerralle. Olin myös ihan tyytyväinen, ettemme osallistuneet normiradoille, kun noissa kontakteissa oli viime viikolla vähän häikkää.
Kisat alkoivat puoli kymmeneltä ja meidän rata alkoi klo 14.25. Olimme olleet kouluttajamme kanssa yhteyksissä edellispäivänä ja hän sanoi, että olisi fiksuinta mennä hallille yhdeksän aikaan, jotta tuomari ehtisi suorittaa mittauksen ja minä täyttäisin silloin kisakirjan. Kouluttajamme oli luvannut tulla jeesimään meitä kisapaikalle ja lupasi vielä aamulla tulla auttamaan, jotta kaikki sujuisi varmasti oikein.

Heti, kun saavuimme hallille, kävin ostamassa kisakirjan ja sitten menimme odottamaan vuoroamme mittauksessa. Tuomari vaikutti kovin mukavalta, vaikka Mila kovasti stressasikin mittakeppiä. Siinä sitä mittailtiin moneen kertaan; välillä minun käskettiin kääntää koira ympäri ja sitten tuomari mittaili taas toiselta puolelta. Pienet paineet meinasi tulla, että entä jos se nyt olisikin medi. Me kun olemme aina hyppineet minirimoja ja Mila on aiemmin mitattu 34,5 cm korkeaksi. Onneksi ruutu ruksattiin  minien kohdalta ja kamala jännitys tipahti harteilta. Mittauksen jälkeen kävin ilmoittautumassa ja sitten katsoimme pari ensimmäistä rataa. Sen jälkeen lähdimme vähäksi ajaksi kotiin valmistautumaan.

Puoli yhden aikaan palasimme hallille ja siellä olikin jo kova meno käynnissä. Ensin seurasin vähän tuloksia ja sitten menimme Milan kanssa pienelle lämmittelylenkille. Eikä aikaakaan, kun meidät jo kutsuttiin tutustumaan rataan. Se oli todella helppo, eikä mitään erityisiä ohjauskuvioita tarvittu. Olin kovin helpottunut, että tämä taitaa olla jopa sellainen rata, etten unohdakkaan kesken, minne pitää mennä.
Ehdin käydä rataa muutaman kerran läpi ja sitten kävin hakemassa Milan häkistä. Meidän piti startata kuudentena, mutta kolme meitä edellä olevaan olivatkin poissa. Näin saimme aika heti olla valmiina radalle.

Ykkösluokan hyppyrata. Mittasuhteet eivät ole oikeat

Pian sain luvan ottaa Milalta pannan pois ja jätin sen istumaan. Oma typerä ohjausvirheeni näkyi jo heti kolmoshypyllä, kun minun olisi pitänyt vain vähän jalalla polkaista, että Mila olisi hypännyt sen. Keppejä olin tällä radalla jännäillyt kaikkein eniten. Mila kuitenkin kepitteli oikein kivasti, mutta sitten: se pysähtyi viimeisessä välissä. Suureksi onneksi "partaeläin" ei kuitenkaan lähtenyt sinkoilemaan minne sattuu, vaan seisoi ja odotti vain niin kauan ennen kuin ohjaan sen pois. Tästä ei siis tullut virheitä. Viimeiseen putkeen minun olisi pitänyt ohjata Mila hieman paremmin ja tulla siihen ehkä vähän erilaisessa linjassa. Mila huomasi tuomarin, joka seisoi putken vieressä ja meinasi mennä moikkaamaan, mutta onneksi sain sen kuitenkin menemään putkeen toisella kerralla. Tästä tuli se toinen vitonen. Vikat kolme hyppyä meni ihan jees ja saimme siis hyväksytyn tuloksen.
Omat virheet harmittaa ihan älyttömästi, sillä erityisesti tuo polkaisu hypylle olisi kyllä pitänyt muistaa.
Radalta siis 10 vp ja reilu 7 sekuntia yliaikaa. Sitäkään ei kuulemma olisi tullut, mutta virheiden korjaamisessa meni aikaa. Tuo ei myöskään ollut meidän nopein rata, joten siitäkin olisi varmasti aikaa säästynyt. Sijoituimme neljänneksi yhdestätoista suorituksesta, eli varsin hyvä ekaksi kisaksi. Meidän radalla ei nähty yhtään puhdasta rataa.

Radan jälkeen mulle ostettiin kengät seuraaviin kisoihin ja odottelimme kisakirjan valmistumista. Ennen kakkosluokan alkua lähdimme kotiin ja siitä aika suoraan viettämään mökkiviikonloppua.

Kuvaushommissa mätsärissä ja aksatreeniä

Viime viikon lauantaina olin lupautunut kuvaajaksi meidän oman seuran mätsäriin. Samallahan se Milakin tuli pyöräytettyä kehässä, vieläpä ihan kivoin tuloksin.
Junior handlerissa osallistujia taisi olla 10. Me pääsimme heti toisina yksilöarvosteluun. Se meni mielestäni tosi hyvin. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja että onko koira oma. Hän ei antanut ollenkaan asetella, vaan pyysi sitten heti alas pöydältä. Liikkeinä oli kolmio ja sen jälkeen seisotus. Mila liikkui tällä kertaa ihan älykivasti. Vapaasti seisonnassa se jäi ensin vähän vinoon, mutta korjasin sen sitten ja Mila oikaisi itsensä. Sitten kiitos ja odottamaan sijoituksia. Ensin tuomari sijoitti neljännen, kolmannen ja toisenkin. Sen jälkeen hän tuli kättelemään meidät voittajiksi.

 

Pienten aikuisten kehää saimme odotella jonkin aikaa, mutta onneksi minulla oli hommia kuvaamisessa ja odottelu ei tuntunut niin pitkältä. Meidän parina oli jälleen villakoira (on muuten ollut ainakin viimeiset kolme kertaa putkeen). Tuomari tykkäsi kovasti Milasta ja saimme punaisen. Punaisten kehässä koiria oli parisen kymmentä ja pysyttelimme pitkään mukana. Meidän takana oleva handleri häiritsi suoritustamme kyllä aika tavalla, kun höpötteli niin kuuluvaan ääneen koiralleen: Kuka tuli? (siihen Mila on oppinut reagoimaan ja yritti pyöriä joka suuntaan katsomaan kuka sieltä sitten tuli). Loppuvaiheessa Mila meni jotenkin aivan lukkoon. Korvat olivat takana ja hilsettä alkoi pukata, mitä ei tapahdu juuri koskaan kehässä. Siinä vaiheessa tuomari tuli kättelemään meidät pois, juuri viimeisenä ennen sijoituksia Eli olimme ns. PUN5. Tuomari harmitteli, kun ei voinut meitä sijoittaa, mutta minusta se oli kyllä aivan oikei. Mila tosiaan oli aivan lukossa.
Kehän jälkeen jatkoin kuvailua ja pääsin kokeilemaan muutamaan aivan ihanaa koiraa. Kehien purkamisen jälkeen pääsimme ajelemaan kohti kotia. Jos jotain kiinnostaa käydä katsomassa kuvia mätsäristä, ne löytyvät facebookista haulla Helmimätsärit.

JH1, PUN"5"

 

Sunnuntaina oli jälleen aksatreenit. Minulla oli niihin aika kovat odotukset, sillä edellisellä kerralla meni niin super hyvin ja olin sitten mennyt ilmoittautumaan 27.2 agilitykisoihin. Treenit menivätkin ihan ok. Kontakteilla vauhti on kyllä kasvanut sen verran, että ohjaajan kanssa yhdessä aloimme miettiä, pitäisikö Milalle kuitenkin opettaa on-off kontaktit. Kepeissä oli tapahtunut jotain, ja yht' äkkiä Mila saattoikin lopettavansa ne kesken.
Eilinen kisapostaus on tuloillaan ja toivottavasti saan julkaistua sen vaikka jo huomenna.

 

 

Koiramainen viikonloppu

Lauantaina kävimme Milan kanssa avajaismätsärissä. Kehien aikataulut oli porrastettu ja minulla oli mahdollisuus osallistua vain junior handleriin. Junnut alkoivat puoli yksitoista ja osallistujia oli huimat kolme. Milan kanssa en kamalasti ehtinyt harjoitella, joten menimme kehään aikalailla kylmiltään. Muutaman juoksukierroksen jälkeen tuomari siirtyi yksittäisarvosteluun, jossa hän kysyi ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Sen jälkeen teimme kolmion, edestakaisin ja lopuksi vielä ympäri ja jonon perälle. Sitten meidät laitettiin järjestykseen ja meidät käteltiin voittajiksi. Lopuksi tuomari antoi vielä henkilökohtaista palautetta, mutta ei meille keksinyt mitään korvattavaa. Minusta suoritus meni muuten ihan hyvin, mutta liikkeisiin Mila kaipaa vielä treeniä.



Sunnuntai jatkui koirien merkeissä. Suunnistimme nimittäin (jälleen) ystävänpäivämätsäriin Musti&Mirri-areenalle. Tänne oli saapunut enemmänkin tuttuja ja heti ilmojonossa Sara kysyi, josko voisin lainata Milaa lapsi&koira-kehään. Mila pääsi siis pyörähtämään sielläkin kehässä Saran pikkusiskon kanssa. Oikein hienosti tämä pari menikin! Välillä Milalla meinasi tulla mammaa ikävä, mutta täytyy olla silti ihan super ylpeä pikku parrasta. Sen kanssa ei olla vieläkään täysin ylitetty lapsikammoa. Tuolla kehässä ei ollenkaan pelännyt, vaikka pieniä lapsia pyöri joka puolella ja oli kehässä aivan vieraan tytön kanssa. Parivaljakko sijoittui hienosti toiseksi seitsemästä osallistujasta.

Tämän jälkeen sain suunnata heti suoraan junior handler-kehään. Mila oli vielä hieman sekaisin edellisestä kehästä ja raukka joutui sitten aivan suoraan toiseen kehään. Junnuja oli ilmoittautunut ihan mukava määrä ja porukka oli jo ehtinyt pyörähtää muutaman kierroksen yhdessä ympäri, ennen kuin me saavuimme kehään. Yksilöarvostelussa teimme kolmion ja edestakaisin. Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, tuomari alkoi tiputtamaan handlereita pois. Minä olin jo aivan varma, että tippuisimme, sillä en ollut todellakaan tyytyväinen meidän suoritukseen. Saimme kuitenkin jatkaa, ja pian tajusin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Teimme vielä pareittain edestakaisin ja muutaman kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari päätti sijat. Meidät käteltiin neljänsiksi.



Sitten Mila pääsi häkkiin lepäämään ja päätin, että se saa olla siellä ihan niin kauan, kun meidän vuoro tulee pienissä aikuisissa. Parina meillä oli villakoira, jota vastaan kisasimme myös viime mätsärissä parikehässä. Tällä kertaa Mila meni tosi kivasti ja lepotauko näytti tehneen sille hyvää. Tuomari piti todella kovasti molemmista ja sanoikin, että pyöritteli nauhojen sijoittelua moneen kertaan. Me kuitenkin saimme sinisen, sillä villakoiralla oli kuulemma hieman paremmat liikkeet.
Pieniä aikuisia oli todella paljon - noin viitisenkymmentä ja tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti.
Viimein sinisten nauhakehän aika koitti ja me saimme seisoskella siellä aika kauan. Tuomari pudotteli alkuun koirakoita pois - lopulta meitä oli noin kymmenen jäljellä. Neljäs ja kolmas sijoitettiin ja sitten tuomari sanoi, että pohti ykkösen ja kakkosen järjestystä kauan, mutta me olimme tällä kertaa toisia.
Kehien jälkeen pääsin vielä kokeilemaan villakoiraa ja Johanna otti Milasta palkintokuvat ja kokeili sitä kanssa pikaisesti.

 

 

(Älkää välittäkö häntäsormista)

 

Mätsäreitten jälkeen meillä oli parin tunnin tauko ennen aksatreenejä. Mietin kovasti, kuinka Mila jaksaisi raskaan viikonlopun jälkeen vielä treenata. Täytyi todeta, että murehtiminen oli aivan turhaa. Pieni partaolento porkskutti menemään niin etten meinannut pysyä perässä! Teimme alkuun ohjaustreeninä sylkkäriä ja sitten siirryimme tekemään rataa. Tällä kertaa vuorossa oli Sari Mikkilän ykkösluokan hyppyrata. Hän tuomaroi reilun viikon päästä Kuopiossa virallisissa kisoissa, jonne meitäkin kovasti houkuteltiin osallistumaan. Suunnitelmissa oli korkata kisaura myöhemmin, mutta katsotaan nyt kuinka treenit sujuvat jatkossa. Täytyy kyllä sanoa, että on se huippu olento!  Videon pätkällä näkee vähän meidän menoa. Video ei suostunut lataamaan, vaikka olen sitä jo parina päivänä yrittänyt. Täytyy katsoa vielä joku päivä, jos onnistuisi.

---
Huomenna meidät voi jälleen nähdä kehässä; luvassa oman seuran mätsäri ja minä toimin myös kameran nokassa. Tulkaas kaikki osallistumaan;)

Uudistelua ja blogi löytyy Instagramista!

Huh... Aikaa on taas venähtänyt turhan paljon viime kerrasta kun istahdin koneelle postailemaan. On ollut paljon muita kiireitä tai sitten ei ole ollut vain aihetta mistä kirjoittaa.
Nyt kuitenkin täytyy ryhdistäytyä. Blogi tulee kokemaan paljon uudistuksia lähiaikoina; ulkoasu tulee uusistumaan täysin ja toivottavatsi saisin postauksiinkin uudenlaisia ideoita. Ajattelin, että blogin päivittely ei unohtutuisi ja jaksaisin panostaa tähän enemmän, jos meidät voisi tavoittaa myös Instagramista. Sinne tein blogille oman käyttäjän, jota saa ehdottomasti alkaa seuraamaan. Ilmoittelen siellä aina, kun uusi postaus ilmestyy ja todennäköisesti sinne tulee kuulumisia myös useammin, silloin kun en jaksa tänne alkaa kirjoittelemaan. Käyttäjä löytyy nimellä milanblogi.



Ensi viikolle luvassa on paljon koiramaista ohjelmaa. On turkkihommia, kehäilyä, aksailua ja toivottavasti myös paljon pitkiä lenkkejä nätteinä päivinä. Toivottavasti tämä flussa alkaisi vähitellen minusta lähteä, että pääsisi nauttimaan noista kaikista jutuista.

 

Vuoden näyttelyt avattu (Kajaani KV)

Sunnuntai aamuna herätys oli aivan liian aikaisin. Lauantaina nukkumaan meno oli luvattoman myöhään - taaskaan en selvinnyt junnukoirani kanssa ongelmitta. Olin käynyt viikolla treenaamassa aivan ihanan koiran kanssa, jolla minun oli tarkoitus kisata, mutta sitten tuli ongelmaksi saada koira näyttelypaikalle. Siinä oli vähän erilaista säätöä, josta en jaksa täällä sen enempää jorista. Minun piti alunperin mennä Saran kyydillä, mutta koiraa ei siihen autoon mahtunut, joten onneksi löysin kyydin toisaalta. Puolilta öin päätin, että Mila lähtee kisakaveriksi.
En halunnut stressata koiran etsimistä sen enempää ja ajattelin, että on fiksumpaa ottaa Mila kotoa kuin etsiä joku koira näyttelypaikalta. Mila ei ole todellakaan parhaassa turkissa tällä hetkellä. Sillä on pohjavilla ja osa päällikarvasta vielä nyppimättä kun kasvatellaan rullauskerrosta.

Kyyti oli Kajaanissa vähän yhdeksän jälkeen ja suuntasin heti junnukehän laidalle pystyttämään häkkiä. Sinne Sara ja Mette olivat juuri tulleet ja lähdimme Saran kanssa bordercolliekehälle, jossa hän esitti yhden koiran. Kehä noin tunnin myöhässä ja vähän meinasi tulla kiire, kun oli vielä paljon hommaa ennen junnuja. Kehän jälkeen käytimme koirat pissillä ja treenailin Milan kanssa.
Sen kanssa ei olla tehty näyttelyjuttuja pariin kuukauteen, joka kyllä selvästi näkyi hommasta.



Nuoremmat olivat äkkiä ohi ja pian me saimme Milan kanssa jo valmistautua kehään. Kehässä kaikki seisotimme ja tuomari otti pienemmissä porukoissa liikkeet ympäri. Sitten hän siirtyi yksilöarvosteluun. Me olimme loppupäässä, joten Mila sai mennä vähäksi aikaa vielä häkkiin lämmittelemään. Meidän vuoromme koittaessa tuomari pyysi pöydällä purennan ja kopeloi Milan läpi. Tuomari siis pyysi purennan, (joka tarkoittaa etuhampaita kulmahampaisiin asti) eikä hampaita, (joka tarkoittaa kaikkia hampaita), mutta loppujen lopuksi tarkoitti hampaita. Tämä moka oli käynyt muillekkin, josta minulle oli mainittu arvostelussa, vaikka olin itse asiassa näyttänyt aivan kuin hän pyysi. Sitten Mila alas pöydältä, kolmio, edestakaisin ja seisomaan. Seisotus olisi voinut mennä paljon paremmin. Milalla alkoi olla kovin kylmä, joten se tärisi eikä suostunut vapaassa seisonnassa pitämään häntäänsä ylhäällä, joten asettelin sen sitten.



Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, menimme kaikki vanhemmat kehään. Siellä juoksutimme koiria vielä pienemmissä porukoissa ympäri ja tuomari poimi jatkoon menijät. Me emme päässeet jatkoon. Arvostelussa oli kaikki muu eriä paitsi liikkeet ryhmässä, seisottaminen, rodunomaisen esitystavan tunteminen ja yleisvaikutelma. Olisi kuulemma pitänyt liikkua hitaammin, näyttää koko "purenta" (mistä siis jo tuolla aiemmin mainitsin) sekä huomioida häntä jo aiemmin. Jaah... No jokainen tavallaan, toki hännän kanssa oli hieman ongelmia, olisi varmaan pitänyt suoraan jo seisottaa Mila asetellusti. Loppuun tuomari oli vielä kirjoittanut "Koiran viimeistely kehään antaa paremman kuvan valmistautumisesta. Käsittelet kauniisti." Karvalle ei kuitenkaan paljoa enää ollut tehtävissä, joten tällä kertaa näin. Odotan innolla, että pääsen kisailemaan Miltsukan kanssa taas hyvällä karvalla!

Kehien jälkeen treenailimme vielä koirien kanssa ja katsoimme parit ryhmäkehät. Sitten oli aika suunnata kohti kotia Saran kyydillä. Autossa oli tiivis tunnelma ja Milakin sai tyytyä matkustamaan koko matkan sylissäni, mutta kyllä me mahduttiin. Kotona retkahdimme molemmat suoraan sänkyyn, on nää näyttelytouhut vaan niin rankkoja!;D