torstai 29. huhtikuuta 2021

Tapahtumatäyteinen huhtikuu

Me ollaan treenailtu ahkerasti. Mila on päässyt tuuraamaan Kavaa muutaman kerran tokotreeneissä ja Kavakin on päässyt tekemään rataa Milan rallytreeneissä.
Milan ilmoitin toukokuun lopulle rallykisoihin. Toivotaan, että koronarajoitteet sallivat kokeen pitämisen ja päästäisi pitkästä aikaa katsomaan mitä me oikein osataan. Ulkokisoissa Mila ei ole parhaimmillaan, mutta kerran oman seuran kisat on ja alkaa olla jo vieroitusoireita pitkästä kisatauosta, niin pakkohan se oli ilmoittaa.

Kavan kanssa käytiin hakemassa terveet paperit silmätarkastuksesta. Vuosi sitten löytyneet PPM-rihmat olivat surkastuneet silmistä, joten senkin puolesta saatiin lappuun raksi "terve"-kohtaan. Hirmu reipas tyttö se oli lääkärissä. Lääkäritäti sai paljon pusuja.

Kavan treenikausi jatkui kovin katkonaisena. Se päätti laittaa omistajan suunnitelmat kokonaan uusiksi aloittamalla juoksut etuajassa. Suunnitelmat uusiksi sen takia, että olin suunnitellut Kavalle pentuja vihoviimein näistä juoksuista edelliskerran mennessä pieleen valitettavista meistä riippumattomista syistä. Kavan juoksuväli on aiemmin ollut ennustettavissa lähes päivän tarkkuudella, joten se varmasti nyt huomasi, että olin suunnittelemassa jotain ja päätti laittaa lusikkansa soppaan. Maanantai-aamuna käytiin nappaamassa proget ja jo tunnin sisällä sain niistä tuloksen, arvot olivat nousseet yllättävän nopeasti, joten iltapäivällä saikin laittaa jo laukut kasaan ja seuraavana aamuna auringon noustessa lähdimme ajelemaan kohti etelää. 

Toivoin kirjoittavani tätä postausta iloisissa tunnelmissa. Olisi mahdollisuus, että olisi Kavalla olisi saatu kasvamaan masuasukkeja. Kaikki ei kuitenkaan sujunut toiveiden mukaan... Surulliseksihan se vetää, kun on jo tässä vaiheessa nähnyt paljon vaivaa, luonut haluamattaankin odotuksia ja tehnyt suunnitelmia kaiken varalle. Tämä pentuprosessi on kyllä jo tähän mennessä opettanut sen, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja kaikki suunnitelmat voi pyyhkiytyä silmänräpäyksessä kokonaan pois.

Hyvistä yrityksistä huolimatta astutus ei lopulta onnistunut, vaikka Kava hienosti päästikin uroksen selkäänsä ja uroksella oli kova yritys päällä. Harmittaahan se, miettii mitä olisi pitänyt tehdä toisin vai olisiko mitään ylipäätään edes voinut? Taas tuli jälleen märkä pyyhe päin kasvoja. Täytyy vain muistaa, että tälläkin oli joku tarkoitus, että tällä kertaa ei tärpännyt ja yhtä kokemusta rikkaampia ollaan. Huonoa tuuria on Kavan pentusuunnitelmissa kyllä riittänyt. Toivon todella, että onni olisi vielä myötä tulevaisuudessa. Pentusuunnitelmat siirtyvät siis tuonnemmas eikä kesällä päästä palluttelemaan pieniä paimenkoiria. Koitetaan keksiä muuta tekemistä, nautitaan kesäpäivistä, uidaan paljon ja pidetään sormet ristissä, että korona vähän helpottaisi ja edes jotkut tapahtumat mahdollistuisivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.