Me mentiin ja näytettiin kaikille

Lauantaina pääsimme jatkamaan harrastuksia sairasloman jälkeen, kun suuntasimme Ystävänpäivä-mätsäriin Musti&Mirri-areenalle. Mietin kauan viitsinkö ottaa Milaa ollenkaan mukaan, mutta sen paranemisprosessi on lähtenyt sen verran hyvin käyntiin, että ajattelin, että saisipahan sekin käydä vähän virkistyttämässä päätänsä.

Haava on parantunut todella hyvin. Aivan pientä punoitusta siinä oli, mutta sekin kuuluu asiaan ja saatu poistumaan ahkeralla putsauksella. Lisäksi ylimääräistä virtaa on näiden parin viikon aikana kertynyt ihan kiitettävästi. Perjantaina kävimme pitkästä aikaa ihan kunnon lenkillä, ja voi kuinka onnellinen pikkusnautseri olikaan!

Alunperin oli tarkoitus ilmoittaa Mila ja Huima parikehään, mutta tyydyimme hautaamaan ajatuksen. Sen seurauksena Mila sai toimia myös kisakaverinani junnuissa. Junnuja oli noin kymmenen. Selvisimme aivan surkeiden yksilöliikkeiden (kehä siis oli kylvetty namipaloilla...) jälkeen kuitenkin yllätyksekseni jatkoon ja siellä saimme vaihtokoirat.

Minä sain sheltti Unnan ja Ealle meni Mila. Vaihtokoiria liikutimme hieman ja sitten saimme takaisin omat koirat, joiden kanssa mentiin vielä pari ympyrää. Milaisa liikkui kivasti edellä kuin mikäkin näyttelytähti. Sitten tuomari pudotti vielä pari pois ja me olimme edelleen jatkossa. Loppupeleissä poistuimme kehästä punaisen ruusukkeen kanssa.

Pienet aikuiset olivat juuri päässeet vauhtiin viereisessä kehässä. Yhteensä pieniä oli lähemmäs viisikymmentä, joten tiedossa oli pitkä päivä. Onneksi tuomari oli suhteellisen nopea ja pääsimme kohta kehään toisen käppänän kanssa. Pöydällä Mila oli jotenkin kummallisen vaisu ja tuomarin tutkiessa se muuttui ihan makarooniksi:D Liikkeet sujuivat kuitenkin kivasti, samoin seisotus. Tästä parista meille sininen.

Sähköparta

Sinisten kehä täyttyi kovaa vauhtia. Pienemmissä ryhmissä liikutimme koirat ja saimme seisotella melko kauan ennen kuin tuomari kävi kättelemässä kuusi koirakkoa jatkoon, me mukaanlukien. Mila jaksoi vielä älyttömän hyvin ja häntä vielä heilui. Snautseri nappasikin voiton sinisten kehässä, joten vielä oli yksi koitos ennen kuin pääsimme lähtemään kotiin.

BIS-kehää saimme odotella jonkin aikaa. Pian sinne alettiin koota koiria. Kehässä liikutimme koirat ensin kahdessa erässä ja sitten saimme seisotella todella kauan. Tosi hienosti Miltsukka jaksoi, vaikka takana oleva koira pörräsi ihan urakalla.
Tuomarit päättivät tässä vaiheessa kaikki sijoitukset, kehässä ei siis kukaan tuomari missään kohtaa tullut koskemaan koiriin. Sitten alkoi sijoittamiset ja sija sijalta olimme yhä edelleen sijoittamatta. Kohta tajusinkin olevamme neljän parhaan joukossa. Sitten käteltiinkin neljäs ja kolmas. Ja minun pikku snautseri kuulutettiin KOKO MÄTSÄRIN VOITTAJAKSI! Parhain kaveri jaksoi vielä posekuvissakin pitää häntäänsä itse ylhäällä, on se vaan aika huikea kaveri!