Heinäkuu

Viimeksi kirjoittelin Milan rallytokotreenien kesätauolle jäämisestä. Siinä lopulta kuitenkin kävi niin, että enhän minä mitään taukoa malttanutkaan pitää vaan jatkettiin koko kesä treeneissä aivan normaalisti😆 Ollaan treeneissä tehty lähinnä ylempien luokkien liikkeitä ja Kavakin on päässyt touhuilemaan jotain. Tämä kuukausi mennään vielä kesäryhmillä ja syyskuussa sitten starttaa syksyryhmillä. Tokot meillä alkaa Kavan kanssa jo viikon päästä, parasta!

19.7 kävimme mätsärissä. Kava oli alkuun lainassa junior handlerissa sille ennestään täysin vieraalla tytöllä. Yhteistyö näillä pelasi hyvin yhteen ja lopulta parivaljakko oli toisia! Kava käyttäytyi tosi hienosti ja selvisi vielä vaihtokoiratilanteestakin. Mila sai kolmentoista veteraanin joukosta ensin punaisen ja oli lopulta kaikista vetskuista neljäs. Mummolla oli taas hirmuisen kivaa kehässä, välillä mentiin kahdella ja välillä neljällä jalalla😂 Mutta sallittakoon se.

Isoja aikuisia saimme odotella vielä tovin ja Kava oli heitetty vielä viimeiseen pariin vetskujen mennessä päällekkäin. Kava sai punaisen ja parinkymmenen koiran nauhakehästä se voitti! BIS-kehään pääsimmekin melkein heti ja siellä lopulta Kava oli BIS3. Kava jaksoi kuuman pitkän päivän todella hienosti, se suorastaan lensi kehässä.

Kuun aikana ehdimme heittää Tintin ja koirien kanssa vielä vähän extempore iltalenkin meille entuudestaan aika tuntemattomissa maastoissa. Tänne on kyllä ehdottomasti päästävä myöhemminkin lenkkeilemään, saatiin olla ihan kahdestaan yhtä ratsastajaa lukuunottamatta. 

Kava, Mila, Unna ja Carla

Heinäkuuhun mahtui myös treeni/kuvailureissu Saran kanssa. Pitkästä aikaa saimme vähän treenikuvia, onhan siitä edellisestä kerrasta jo peräti vuosi! 

Kava, Huima, Mila & Vinha

Viikonlopun aktiviteettia

Syksyn kirjoitukset olivat viime viikolla, joten opiskeluun on mennyt ihan rutkasti aikaa viime aikoina. Kun normi koeviikko sattui täysin kirjoitusten päälle, oli lukemisen määrä tuplattu. Vaikka osasinkin odottaa tätä vuotta erittäin rankaksi lukemisen takia, se silti pääsi yllättämään minut. Kevättä siis oikein innolla odotellessa.

Nyt viikonloppuna oli hetki aikaa huokaista ja heittää kaikki kouluhommat unholaan. Eilen kävimme Milan kanssa oman seuran mätsäreissä. Kehästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Parikehässä liikuimme vain kahdesti yhdessä ympäri ja nauhakehä oli kilpailu "kenen koira jaksaa seisoa pisimpään" siellä ei siis liikuttu ollenkaan, mutta seisoa sai senkin edestä. Mila liikkui todella kivasti ja oli muutenkin koko päivän kivassa vireessä, mussu❤ Punaisissa sijoitusta ei kuitenkaan snautserille irronnut.

Tuulian kanssa päätimme huvikseen ilmoittaa Maisan (keskari villakoira) ja Milan parikisaan. Muut parit olivat joko saman rotuisia tai vähintäänkin samasta perheestä, joten jo alun alkaenkin mahdollisuutemme olivat heikoilla. Niinhän siinä myös kävi, että viidestä parista olimme viidensiä:D Milasta kuitenkin saa olla varsin ylpeä, sillä se ei oikein tykkää, että toiset koirat tulee ihan sen iholle. Se menee siitä ihan lukkoon. Nyt vieressä juokseva puudeli ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, vaan pötkylä pökötti ravata kauniisti!

Täksi päiväksi olimme sopineet Tintin kanssa kimppa-aamulenkin. Lähtö kuitenkin myöhästyi hieman, kun kumpikaan meistä ei jaksanut vielä nousta sängystä:D Lenkki venähti vajaaseen kymmeneen kilometriin, kun kävelimme sieltä vielä takaisin kotiin. Sheltit ja snautseri olivat aivan poikki kotona. Tuota ihanaa maastoa täytyisi hyödyntää useamminkin. Pieni syksyinen sadekaan ei haitannut syksyn värien ollessa parhaimmillaan.

Tokotoko

Tintti, Unna ja Carla tulivat meille yökyläilemään su-ma välisenä yönä. Sunnuntai-iltana kävimme koirien kanssa pitkällä lenkillä, jossa hurahtikin huomaamatta hieman odotettua pidempään. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen palasimme kotiin, täynnä itikan puremia ja matkassamme väsyneitä koiria (kaikki muut siis paitsi Carla, joka heti sisälle päästyään kävi nappaamassa luun järsittäväkseen:D Kuinka sillä pienellä shetlantilaisella jäikään vielä niin paljon virtaa?!) Jokainen itikanpistos oli kuitenkin sen arvoista, sillä meillä oli todella hauskaa ja kameran muistikorttikin täyttyi hurjaa vauhtia. Lenkin aikana tulikin räpsittyä reilu 1000 kuvaa, siinä oli sitten läpikäymistä kerrakseen! Sieltä lenkiltä otoksia onkin edellisessä postauksessa.

Maanantaina meidän oli tarkoitus lähteä jo kymmenen maissa treenaamaan, mutta lähtö viivästyi pari tuntia. Saimme lopulta raahauduttua kentälle ja päivän ohjelmassa oli luvassa vähän tokoilua. Milan kanssa teimme vähän seuruu-juttuja. Ulkona olemme treenanneet aivan luvattoman vähän, joka on lopulta kostautunut hajuhäiriöiden määrässä; joko nenä menee maahan tai sitten Mila alkaa yli yrittämään. Muutama kiva lyhyt pätkä kuitenkin mahtui mukaan.

Pari kapulan pitoa ehdimme myös ottaa. Kapula onkin ollut meillä tauolla jo pidemmän aikaa, minkä kyllä huomasi innottomuudessa ottaa se suuhun. Tätä lisää siis jatkossa ja tehdään kapulasta taas tosi kiva juttu.

Loppuun teimme Tintin kanssa vielä yhteisen paikkiksen. Siinä Milan ongelmana on ollut toisten käskyihin reagoiminen, ja niinhän se teki tälläkin kertaa. Pitäisi vain päästä treenaamaan enemmän kimpassa niin tähänkin saisi varmuutta.

Huomenna onkin luvassa taas pitkästä aikaa vähän kisailua, kun käväisemme päiväreissulla Jyväskylässä agilitykisoissa. Tavoitteena olisi tehdä kaksi onnistunutta rataa, tuloksista viis. Eihän sitä nyt voinut missata, kun saatiin vähän pohjoisemmaksi kääpiösnautsereiden rotumestikset!

Semmonen nätti kesäilta