Syksyn kirjoitukset olivat viime viikolla, joten opiskeluun on mennyt ihan rutkasti aikaa viime aikoina. Kun normi koeviikko sattui täysin kirjoitusten päälle, oli lukemisen määrä tuplattu. Vaikka osasinkin odottaa tätä vuotta erittäin rankaksi lukemisen takia, se silti pääsi yllättämään minut. Kevättä siis oikein innolla odotellessa.
Nyt viikonloppuna oli hetki aikaa huokaista ja heittää kaikki kouluhommat unholaan. Eilen kävimme Milan kanssa oman seuran mätsäreissä. Kehästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Parikehässä liikuimme vain kahdesti yhdessä ympäri ja nauhakehä oli kilpailu "kenen koira jaksaa seisoa pisimpään" siellä ei siis liikuttu ollenkaan, mutta seisoa sai senkin edestä. Mila liikkui todella kivasti ja oli muutenkin koko päivän kivassa vireessä, mussu❤ Punaisissa sijoitusta ei kuitenkaan snautserille irronnut.
Tuulian kanssa päätimme huvikseen ilmoittaa Maisan (keskari villakoira) ja Milan parikisaan. Muut parit olivat joko saman rotuisia tai vähintäänkin samasta perheestä, joten jo alun alkaenkin mahdollisuutemme olivat heikoilla. Niinhän siinä myös kävi, että viidestä parista olimme viidensiä:D Milasta kuitenkin saa olla varsin ylpeä, sillä se ei oikein tykkää, että toiset koirat tulee ihan sen iholle. Se menee siitä ihan lukkoon. Nyt vieressä juokseva puudeli ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, vaan pötkylä pökötti ravata kauniisti!
Täksi päiväksi olimme sopineet Tintin kanssa kimppa-aamulenkin. Lähtö kuitenkin myöhästyi hieman, kun kumpikaan meistä ei jaksanut vielä nousta sängystä:D Lenkki venähti vajaaseen kymmeneen kilometriin, kun kävelimme sieltä vielä takaisin kotiin. Sheltit ja snautseri olivat aivan poikki kotona. Tuota ihanaa maastoa täytyisi hyödyntää useamminkin. Pieni syksyinen sadekaan ei haitannut syksyn värien ollessa parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.