Mätsäröimässä 30.8.2014

Aamulla lähdin kaverini (ja Karan) kyydillä mätsäröimään. Tavaroiden kuljettamisessa oli omat haasteensa, sillä tokihan mun piti varata mukaan häkki, tuoli, viltti, reppu ja kameralaukku:D Siinä sitten niiden tavaroiden ja koiran kanssa yritän ahtautua autoon.

Perillä kävimme ilmoittautumassa jonka jälkeen harjoittelemassa. Muutaman ympyrän pääsin juoksemaan myös Karan kanssa, kaverini kokeillessa Milaa. Sara lupautui auttamaan meitä Milan "en kulje kenenkään muun kanssa"-kammossa. Jos joku ei siis vielä ole tiennyt, Mila on kamalasti minun perään, eikä suostu junnuissakaan kenenkään vaihtokoiraksi ilman kamalaa vetämistä luokseni. Sara sai Milan kulkemaan tosi hyvin. Muutaman kerran se yritti vetää mun luo, mutta tajusi sitten, etten häviä minnekkään. Kiitos vielä Saralle avusta! Enköhän minä vielä joskus viitsi tätä jollekkin junnukoiraksi tarjota.

Junnukehä alkoi ja osallistuijia oli 6. Alussa tuomari tuli kättelemään kaikki ja kysyi handlerin ikää ja onko kisannut junnuissa ennen? Sitten tuomari kysyi, käykö kaikille, että vaidatetaan koiria ja suostuuko kaikki koirat menemään toisten kanssa? Päätin tunnustaa, ettei Mila välttämättä mene, sillä se voi vetää luokseni. Tuomari sanoi, että ottaisi sen huomioon arvioinnissa. Minun ei siis tarvinnut murehtia, että handleri sijoittuisi huonommin vain, koska saisi Milan vaihdossa.

Sen jälkeen menimme muutaman kerran ympäri, jonka jälkeen eka meni yksilöön. Me olimme viidentenä. Pöydällä tuomari kysyi koiran iän ja montako hammasta koiralla on? Niihin osasin vastata, mutta sitten tuomari kysyi koiran kylkiluiden määrää? Vähän aikaa mietin, mutta minulla ei ollut hajuakaan montako niitä on. Joten vastasin en tiedä. Sitten edestakasin ja kasi. Edestakaisin mentyäni sanoin tuomarille, että minulla ei ole hajuakaan kuinka kasi tehdään. Tuomari selitti, jonka jälkeen tein aivan oman version kasista. En vain jotenkin tajunnut sitä. Nyt kun päässä mietin kuinka se kuuluu tehdä, se vaikuttaa ihan helpolta.

Sitten palasimme paikoillemme, jonka jälkeen tuomari kätteli kaksi handleria pois. Me olimme 4. parhaan joukossa ja tuomari vaihdatti koiria. Minä sain vaihdossa rusken keskikokoisen villakoiran, Mila taas meni villakoira-tytölle.

Koira liikkui kuin unelma. Olen kyllä nähnyt paljon villakoirien esittämistä näyttelyissä, mutta en tiedä mitä oikein ajattelin. Pidin häntää liian ylhäällä enkä pitänyt kaulasta antamaan ryhtiä. Tuomari neuvoi minua ja sain sen ainakin omasta mielestäni sitten seisomaan ihan hyvin. Kävimme yksitellen edestakaisin ja ympyrä, jonka jälkeen vaihdoimme omat koirat takaisin.

Mila oli oikein innoissaan ja sain esitettyä sen loppuun tosi hienosti vapaasti. Pian tajusinkin meidän olevan kahden parhaan joukossa juoksemassa viimeistä ympyrää. Edessämme ollut koira teki stopin eikä suostunut hievahtamaankaan. Sanoin, että olisiko parempi, jos me menisimme edellä ja siitähän se olikin kiinni. Pian meidät julistettiin päivän parhaaksi junior handleriksi! Ihan mahtavaa, loppua kohden meni vielä vain paremmin.

Sain vielä loppuun kommenttia, että mulla oli hyvä kontakti koiraan, katsoin hyvin tuomaria (viimeksi samalta tuomarilta oli tullut hieman huomautusta vähäisestä katsekontaktista), sain vaihtokoiran menemään hyvin jne. Parannettavaa oli taas, että minun täytyisi kiinnittää enemmän huomiota tuomarin sijaintiin. Hän halusi oikein kunnolla testata meitä ja liikkui kehässä nurkasta toiseen, välillä pyörien keskellä ja kierrellen koirakoita. Tajusin välillä meidän jäävän lyhyitä matkoja tuomarin ja koiran väliin, mutta ajattelin ettei sillä ole niin suurta merkitystä. Seisottaessa pyrin aina siirtymään.
Sitten odottelimme pieniä aikuisia, jotka alkoivat samassa kehässä. Parina meillä havannankoira ja kisasimme numerolla 7. Saimme parikehästä punaisen ja Mila sai kehuja erinomaisesta lihaskunnostaan.

Punaisten kehässä taas kisaajia oli yllättävän vähän. Niin kuin koko mätsärissä yleensäkkin. Pääsimme neljän parhaan joukkoon ja sijoituimme lopulta kolmanneksi. Milaa alkoi hieman jo väsyttää, eikä se oikein enää jaksanut seisoa hiljaa paikoillaan. Joko se istahti tai sitten haukkui.
...Tai sitten napotti aivan täydellisesti vapaassa seisonnassa häntä heiluttaen<33

 

Eipä mulla hirveästi ole muuta kerrottavaa tästä päivästä, lopputekstin yritin tiivistää mahdollisimman lyhyeksi, ettei tästä tule ihan kilometrin postausta.

JH1, PUN3