Aksailua ja mätsärit

Tiistaina meillä oli agilityn viimeinen kerta. Meillä oli 14 esteen rata, joka oli kuitenkin suhteellisen helppo. Siinä ei ollut montaa vaikeaa kulmaa, joten suoriuduimme siitä ihan hyvin. Rata näytti suunnilleen tältä:

Lopussa teimme vielä keppejä. Niitä oli kuitenkin hankaloitettu sen verran, että yksi verkko oli otettu pois. Ajattelin, että Mila luiskahtaa siitä välistä pois, mutta ei.
Seuraavan kerran treenit alkavat syyskuussa. Kurssit on suoritettu ja aloitamme treenaamaan ryhmässä. Sinne tulee kuitenkin monet vanhat kurssilaiset, muutamaa uutta lukuunottamatta. Tuttuja koiria siis.
Ennen kun menimme alkeiskurssille, minulla oli vähän sellainen olo, että mitähän tästä tulee? Jotenkin minulla oli sellainen kuva kyseisestä seurasta, vaikka olimmekin käyneet siellä pentukurssin (siinä ei kyllä ollut mitän moitittavaa, saimme hyviä vinkkejä). En tiedä mistä se johtui, mutta jotenkin ajattelin, että emme saisi tuolta kurssilta hirveästi mitään irti. Ohjaajat eivät oikein osaa antaa hyviä vinkkejä jne.
Toisin kuitenkin kävi. Meillä oli oikein mukavat ohjaajat, jotka jaksoivat aina kannustaa ja käskeä yrittämään uudelleen, jos ei mennyt ihan putkeen.
Ilmeisesti meistä on myös johonkin, kun lopussa ohjaaja vielä sanoi meille erikseen: "Muistakaas sitten minua, kun kisaatte SM-kentällä. Ihan mahtava koira ja hyvä ohjaaja." Korkealle asetettiin tavoitteet, mutta en tiedä, tuskin me sinne asti Milan kanssa päästään. Vaikka niin ei saisi kyllä koskaan ajatella. Silti se lämmitti kyllä kovasti mieltä!<3

Tarkennus</3

Sitten siirrytäänpä mätsäreihin. Eilen ne järjestettiin Kuopion hallin kentällä. Lähes koko päivän olin vahtinut säätiedotusta ja voi kurjuus kun se lupasi sadetta. Päätimme kuitenkin lähteä. Napattiin matkaan mukaan myös kaverini ja Kara-picardi. Autossa meinasi tulla hieman ahdasta, mutta kyllä me kuitenkin kaikki mahduimme.
Paikalle päästyä kokosimme häkit ja tuolit ja menimme ilmoittautumaan. Sain junnuissa numeron 3 ja pienissä aikuisissa 4. Sitten alkoikin jännääminen, menisivätkö kehät päällekkäin?
Kävimme koirien kanssa hajoittelemassa ja pitkä mätsäritauko näkyi Milan suorituksessa. Sitä kiinnosti enemmän maassa olevat hajut kuin nätisti hihnassa kulkeminen. Mikään ei oikein auttanut; jutteleminen, naksun kädessä pitäminen ym. Kontaktia en meinannut saada mitenkään. Muutaman askeleen se seurasi nätisti, mutta taas hajut veivät voiton. (Osa syynä voi olla myös, että neiti saataa aloittaa juoksunsa milloin tahansa). Se seisoi kuitenkin kuin patsas.
Luotin Milaan ja ajattelin käydä vielä hetkeä ennen kehien alkua uudelleen katsomassa olisiko tilanne parantunut. Odottelimme ja katselimme koiria. Erityisesti silmiini pisti aivan ihana pieni aussien pentu, voi tuitui, kun se oli ihana<33
Pian kehät alkoivat ensin lapsi&koira, (toisessa kehässä pennut) ja kolmannessa kehässä pienet aikuiset.
Päätin käydä huikkaamassa pienten aikuisten kehäsihteerille, että voisivatko he siirtää meidät viimeisiksi, sillä junnukehä todennäköisesti menee päällekkäin. Meidät siirrettiin vikaksi ja sain rauhassa kisata junnut loppuun, eikä tarvinnut jännittää ehtisinkö kehään.
Junnuissa kisaajia oli 6. Muutama kierros ympäri ja sitten yksilöt. Yksilöissä teimme ympyrä, edestakaisin ja seisotus.



... Liikkeet, noh, edelleen maan taivaalliset ihanat tuoksut vetivät puoleensa. Sormilla olisi saanut laskettua Milan hyvät askeleet. Seisotus meni mielestäni nappiin. Meidän vuoron jälkeen ajattelin, että nyt mun täytyy saada kontakti tähän koiraan, jos meinaan kunnialla päästä täältä kehästä pois. Pian kaikki kutsuttiin taas kehään ja tuomari pudotti kaksi hadleria pois. Suuni loksahti auki, kun tajusin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Olin nimittäin täysin varma, että nyt me lähdetään täältä kehästä pihalle. Juoksutimme vielä vähän, jonka jälkeen tuomari sijoitti neljännen. Sitten tuomari käveli meidän luo ja sanoi, että olimme kolmansia. Tiesin kyllä ketkä olivat kaksi parasta, mutta luulin meidän olevaan enintään neljäs.
Palkintoposeerauksien aikana pienten aikuisten kehäsihteeri kävi huikkaamassa minulle, että tule tuonne toiselle kähälle heti kun ennätät.



Palkinnot kaverille ja minä juoksen toiselle kehälle. Se oli odottanut ties kuinka kauan vain meitä. Meillä ei ollut paria ja menin heti seisottamaan Milan pöydälle. Tuomari kysyi iän ja kysyi, että olenko kisannut junnuissa? Vastasin, että olen, mutta tämä on kuitenkin oma koirani. Sitten edestakaisin ja ympyrä, jonka jälkeen tuomari antoi meille punaisen nauhan.



Tuomari oli nopea ja pian kaikki koirakot oli saatu arvosteltua. Punaisten kehässä osallistujia oli 6 (vain?); cokkeli, tibbe, Mila ja kolme mäyräkoiraa. Juoksutusta ja seisomaan. Vaikka Milan liikkeet olivat edelleen aikalailla nuuhkimista (tässä vaiheessa se myös veti) se seisoi jälleen todella hyvin. Myöskin vapaasti kesti paikallaan, vaikka tuomari kävi sitä silittämässä!!:)) Tuomari tiputti kaksi pois ja taas tajusin meidän olevan varma sijoittuja. 4. sija, 3. sija meni jo. Kahden parhaan joukossa oltiin me. Sitten vielä kunniakierros, jonka jälkeen tuomari tuli kättelemään meidät toisiksi.
Ehkä ne liikkeet eivät näyttäneetkään niin pahalle, kuin ajattelin?
Samassa kehässä alkoi isot aikuiset, joten Kara sai valmistautua kehään. Se sai punaisen nauhan, mutta jäi nauhakehässä ilman sijoitusta. 

Karalle PUN-

Mukava mätsäri-ilta pitkästä aikaa, eikä se pieni sadekkaan haitannut. Vähän oli kylmä. Olin kyllä yrittänyt laittaa paljon vaatetta päälle, kun olen ollut vähän flunssassa.
Huomenna otetaan uudestaan, tällä kertaa on onneksi sisämätsäri. Kara lähtee taas kaveriksi. Katsotaas ehdinkö jo huomenna postailla tuloksia.

(alalinja näyttää raskaalle koska karvat) JH3, PUN2