Herätys oli aamulla puoli kahdeksan ja lähdimme ajelemaan näyttelypaikalle 9.15.
Paikalla kokosimme tuolit ja häkin. Alustavasti oli tarkoituksena, että äiti vain vie minut näyttelyyn, mutta loppujen lopuksi hän jäikin katsomaan kisaa.
Ensimmäisenä oli piirimestaruus, jossa oli 9 osallistujaa. Minä siis kisasin siinä Milan kanssa.
Yhteisten liikkeiden jälkeen tuomari otti yksilöt. Me olimme Milan kanssa kolmanneksi viimeisiä, joten menimme hetkeksi varjoon odottelemaan. Pian tuli meidän vuoro ja tuomari kysyi: Olenko kisannut paljon?, Rodun kotimaa?, Alkuperäinen käyttötarkoitus? ja Nykyinen käyttötarkoitus?
Sen jälkeen tein kolmion, edestakaisin ja ympyrän, jonka jälkeen menimme odottelemaan sijoittelua.
Kun kaikki olivat käyneet kehässä, tuomari pyysi kaikki kehään. Kuitenkin yksi handleri oli koiransa kanssa rotukehässä samaan aikaan, joten odottelimme jonkin aikaa.
Sitten tuomari päätti jatkaa. Muutaman kerran taisimme juosta kehän ympäri, jonka jälkeen tuomari tiputti kaksi pois. Me olimme edelleen jatkossa. Sitten taas yksi pois. Ja meille oli tulossa varma sijoitus. Vaihdoimme koirat ja sain partacollien. Alussa olin hieman hämmentynyt, kun koira ei suostunut seisomaan. Onneksi keksin pian hyvän tekniikan, eikä koira enää istunut.
Teimme kaikki yksitellen edestakaisin ja seisotuksen. Sitten vaihdoimme omat koirat takaisin.
Me sijoituimme viidensiksi, palkinnoksi pokaali, iso ruusuke, hopeinen lautanen ja pari lakua.
Olin oikein tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Mila väsyi jo loppua kohden, joten oli hyvä, että välissä oli nuoremmat ja se pääsi levähtämään.
Mila meni häkkiin ja samalla kävin itse moikkaamassa kaveriani. Kara oli kehässä saaden EHn, harmittavasti en itse päässyt katsomaan kehäsuoritusta, sillä junnut olivat yhtä aikaa.
Nuorempien sijoittelun aikana laitoin Milan valmiiksi ja me menimme kehän viereen odottelemaan.
Pian pääsimme kaikki kehään ja teimme yhdessä liikkeet, sitten yksilöt. Me odottelimme aika kauan, sillä tuomari oli todella hidas.
Kun meidän vuoromme koitti, tuomari käski näyttää hampaat ja ei sitten kysynyt meiltä mitään. Totesi vain jotain tähän tyyliin: "tuttuja me ollaan." Kolmio, edestakaisin ja ympyrä. Kolmio meni päin... sanonko mitä. Mila oli "lahna" ja jäi kakomaan jotain kesken matkan. Onneksi edestakaisin ja ympyrä onnistuivat hyvin. Siltikään en odottanut mitään sen enempää, kun katselin toisten menoa.
Pian kaikki kutsuttiin kehään ja tuomari valitsi muutamia 8? koiria jatkoon. Meidätkin kutsuttiin myös. Tässä vaihessa olo oli hieman epätodellinen. Kun vielä tajusin, että koirakoita tippuu yksi kerrallaan ja me olemme edelleen jatkossa.
Saimme vaihtaa koirat, tällä kertaa sain esitettäväksi skyenterrierin. Ihan kivasti meillä meni, ainakin näin omasta mielestäni. Vaihdoimme takaisin omat koirat ja seisotimme.
Taas muutama tippui. Pian laskin koirat ja meitä oli viisi, neljä + me. Varma sijoitus siis tästäkin. Viimeisen ympyrän jälkeen tuomari ojensi viidennen ruusukkeen minulle.
Tämän päivän tulokset siis PM5 ja JH5. En olisi kyllä uskonut, että pääsemme palkintojen kanssa lähtemään. Nyt vain odottelemaan ensi viikonloppua ja maailman voittajaa. Viikon päästä uudet kisat, todella jännittävää. En tiedä olenko jo täällä kertonut, mutta minutkin voi löytää kehästä lauantaina. Junnuihin siis tuli ilmot laitettua, ekat kisat ilman omaa koiraa:D
PM5, JH5 |
Ostoksia ei tullut täältä sen enempää, paitsi että ostin yhden näyttelyhihnan. Ajattelin, että joku epärehellinen oli napannut sen meidän häkin päältä, jonne olin sen jättänyt. Loppujen lopuksi äiti löysikin sen roikkumasta häkin ritiliköstä, johon se oli ilmeisesti tippunut. No, parempi näin. Tuo on nimittäin tosi hyvä hihna, ettäkö harmitti, kun luulin sen hävinneen.
Onnea! :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOnnee :)
VastaaPoistaKiitos!:)
PoistaOnnea! Voi vitsit kun tekisi nyt itsenkin mieli näyttelyihin!:) En millään jaksaisi odottaa yli puolta vuotta että saan uuden koiran (kääpiösnautserin) ja pääsisin kouluttamaan sitä..<3
VastaaPoistaMila on oikein nätti tyttö!:)
Kiitos! Mullakin on tällä hetkellä tosi kova näyttelykuume:D Kyllä koiraa/kääpiösnautseria kannattaakin jaksaa malttaa odottaa. Aika kun menee kuitenkin niin älyttömän nopeasti. Milakin on jo neljä, vaikka tuntuu, että ihan vastahan se lyllersi pienenä inisevänä vauvana vieressä. Onnea tulevan käppänän kanssa, on tää kyllä ihan mahtava rotu, ei sille mitään mahda!
Poista