SUURLEIRI 2017

Ihan uskomatonta, että se on nyt ohi, kauan odotettu leiri ja samalla viimeinen Kennelliiton leirini leiriläisenä. Viikko meni todella nopeasti, aivan liian nopeasti. Viimeisenä iltana harmittelimme kavereiden kanssa, että emme edes ehtineet kunnolla sisäistää olevamme leirillä.

T i i s t a i n a oli herätys kuudelta. Väsytti kovasti, sillä edellisenä iltana pakkaaminen oli hieman venähtänyt. Kävimme matkan varrelta hakemassa Saran ja Huiman, sekä Ean ja Riemun. Sitten starttasi matka kohti Etelä-Pohjanmaan Lapuaa ja leirikeskus Wanhaa Karhumäkeä. Menomatkalla pysähdyimme kahdesti pissittämään koirat ja syömään eväät. Leiripaikalle saavuimme ennen kahtatoista ja ehdimme odotella hetken autossa ennen kuin suuntasimme ilmoittamaan itsemme saapuneiksi. Ilmoittautumisessa saimme tietää ohjuksemme ja iloksemme totesimme päässeemme samaan huoneeseen. Meidän huoneessa olivat siis meidän lisäksemme Sara ja Huima, Ea ja Riemu sekä Siiri kääpiömäyräkoira Raisan kanssa.

Raahasimme tavarat yläkertaan huoneeseen ja aika pian tämän jälkeen olikin ensimmäisen lounaan vuoro. Ruuan jälkeen meillä oli vapaata, jonka jälkeen kävimme tuttuun tapaan salissa läpi leirin sääntöjä ja ohjeita. Sitten oli aika tutustua omaan soluryhmään. Meidän soluryhmä oli kyllä aivan mahtava! Siellä oli kavereita, jotka tunsin ennestään tai olin nähnyt edellisvuosina leirillä. Esittelyn ja solun nimen keksimisen jälkeen suuntasimme jälleen syömään.

Illalla leiripäällikkö esitteli meille erilaisia koiran palkkausmenetelmiä demonstroiden enkkusprinkullaan. Pääsimme pohtimaan, millaisessa tilanteessa mikäkin palkka toimii parhaiten ja miten palkkaa tulisi käyttää. Luennon jälkeen pääsimme kokeilemaan soluryhmittäin erilaisia palkkaustapoja omille koirillemme. Alkuun teimme palkkausta namilla ja sen jälkeen lelulla. Mila leikki todella hienosti lelulla ja onkin tässä viimeisen vuoden aikana kehittynyt hurjasti leikkimisessä.

Palkkaleikkien jälkeen kävimme pelailemassa salissa. Iltapalan ja Pedigrillin jälkeen oli iltaohjelman vuoro. Iltalenkin jälkeen nappasimme muutaman yhteiskuvat ja sitten menimme nukkumaan.

K e s k i v i i k k o starttasi aamuvenyttelyllä puoli yhdeksältä. Sitten kutsui koirankierros ja aamupala. Näiden jälkeen alkoivat ekat koulutukset, joista meillä oli luvassa ensimmäisenä tokoa. Harjoittelimme perusasentoa ja vähän seuraamista ja paikkista. Mila tahtoi jäädä perusasennossa koko ajan joko liian eteen tai vinoon, tarkkuutta siis tähän.

Tokon jälkeen meillä oli junior handler. Teimme liikettä yhdessä ympäri ja yksittäisliikkeenä edestakaisin ja vapaa seisotus. Pääpointtina oli harjoitella suoria linjoja ja saada koira esiintymään suoraan tuomarin eteen.

Koulutuslajit olivat puolivälissä, joten oli aika laittaa koira lepäämään ja me leiriläiset lähdimme itse touhuilemaan jotain aivan muuta. Oli nimittäin leiriolympialaisten ensimmäisen lajin vuoro: ohjuspiilon. Tässä toimimme soluryhmittäin ja edellisvuosien tapaan homman nimi oli etsiä ohjaajia piilosta mahdollisimman nopeasti. Meidän solu toimi hyvin yhteen ja nappasimmekin suuria pisteitä tässä lajissa. Ohjuspiilon jälkeen maha kurni jo kovasti, mutta onneksi meillä olikin ruokailun vuoro.

Ruuan jälkeen Kennelliiton teemavuoden kunniaksi meille tultiin esittelemään suomalaisia koirarotuja. Tästä jäikin muutamia uusia juttuja mieleen. Luennon jälkeen meillä oli loput koulutukset, joissa meillä oli seuraavaksi vuorossa jokerilaji. Jokerissa oli luvassa temppuja. Neljässä pisteessä harjoitimme koiran kehonhallintaa. Laatikkotreeniä, pujottelua jalkojen välistä, pullon kaatamista ja pyörimistä koiran oman akselin ympäri.

Päivän vika laji oli aksa, jossa oli kaksi erilaista lyhyttä rataa. Me teimme hyppy-mutkaputki-hyppy-sarjaa. Mila otti paljon häiriötä liinasta, sillä koiraa ei saanut pitää kentällä irti turvallisuussyistä. Koulutusten jälkeen meillä oli valitsemaamme toimintaa; lenkki koiran ja ohjusten kanssa, pelejä, vapaa-aikaa, tokoa tai agilityä. Me menimme tokoilemaan. Mila oli jo hieman väsynyt kovasta treenimäärästä, joten tyydyimme lähinnä vain katselemaan ja kuuntelemaan kouluttajien vinkkejä muille. Sen jälkeen oli taas ruokailu ja mahat pullollaan lähdimme kuuntelemaan Pedigreen luentoa.

Illalla meillä oli vielä toinen olympialaji, tällä kertaa koirien kanssa. Houkutusten highway, jonka varrelle oli laitettu jos jonkinnäköistä houkutusta. Mila oli jo tosi väsynyt ja tuli kyllä luokseni, mutta vauhti ei päätä huimannut. Se otti jo alussa häiriötä kauempana juoksevasta koirakosta ja kävi matkan varrella haistamassa yhtä lelua (lelut kun piti olla meille varma nakki, mutta ollaan silti tyytyväisiä, ettei snautseri mennyt hotkimaan mitään nameja).

Iltapalan jälkeen iltaohjelmassa jaettiin palkinnot koirankiekalta. Meidän porukka sai kaikki oikein.
Pesujen ja pisujen jälkeen hengailimme vielä huoneessa, mutta sitten nukkumatti kutsuikin jo unten maille.

T o r s t a i valkeni aamujumpalla. Sen jälkeen menimme aamupalalle ja koirankiekalle. Meidän koulutukset starttasivat jokerilla, jossa teimme hakua oman tason mukaan. Mila haki ensin minut lähempää kuusen takaa ja toisen kerran hieman kauempaa. PK:n jälkeen meillä oli vuorossa agility. Tällä kertaa päätin, että menemme helpommalle radalle. Milalla on jo tarpeeksi vauhdin kanssa ongelmia, niin en kaipaa niitä enää yhtään lisää mahdollisuudesta liinan jäädessä kiinni mutkamutkeen. Helpommalla radalla oli suora putki. Mila olisi toki voinut edelleenkin mennä paljon reippaamminkin, mutta edellispäivän suoritukseen nähden meillä meni ihan mukavasti.

Näiden jälkeen taas koirat levolle ja meidän ohjelmassa oli Amazing dog race, joka oli yksi olympialaji. Toimimme soluryhmittäin ja homma toimi pääpiirteiltään samalla tavalla kuin Amazing race. Meidän solu oli kaikkein nopein, joten voitimme. Vaikka homma kävikin paljon kunnon päälle, meillä kaikilla oli tosi hauskaa ja kaikki olivat oikeasti täysillä mukana hommassa. Seuraavaksi masun täyttöpuuhiin ja sitten meille esiteltiin pelastuskoiria. Paikallinen pelastuskoirakerhon jäsenet kävivät näyttämässä meille hommaa käytännössä ja kertoivat lajista.

Koulutukset jatkuivat tokolla, jossa teimme erilaisia rallytoko-ratojen pätkiä. Milan kanssa teimme lähinnä avo-ratoja ja muutamia yksittäisiä kylttejä. JH:ssa harjoittelimme kolmion tekemistä.

Sitten olikin yhden olympialajin vuoro, tällä kertaa koirien kanssa. Homma toimi viestinä niin, että koiran tuli pujotella ohjaajan jalkojen välistä tietty matka. Ruuan jälkeen meillä oli taas valitsemaamme ohjelmaa. Alunperin valitsimme JH:n, mutta koirat olivat jo niin väsyneitä, joten päätimme jättää ne lepäämään ja menimme itse pelailemaan. Iltapalan ja Pedigrillin jälkeen luvassa oli iltaohjelma. Jälleen koirankiekalta nappasimme palkinnot.

P e r j a n t a i pyörähti käyntiin jumppaillen, lenkkeillen ja syöden. Sitten meillä oli PK-koulutusta, jossa leiripäällikön johdolla teimme esineen etsintää. Mila oli tosi haka tässä, se tajusi heti idean. Se johtuu varmaan siitä, että olen kotonakin etsityttänyt sillä nameja. Sain alkaa laittamaan esinettä piiloon niinkin, ettei Mila nähnyt minne sen laitoin. Lisäksi teimme esineruutua, hakua, esterataa ja viestiä.

Lounaan jälkeen meillä oli leirimätsäri, jonka tuomaroi Saana Jansson. Numerot arvottiin ja me saatiin se viimeinen eli 43. Meidän parina oli kaksi villakoiraa, jotka saivat valkoiset nauhat meidän saadessa keltaisen. Emme tienneet varmaksi, kumman värinen nauha oli parempi. Pari kehän jälkeen tuomari halusi nähdä muutamia koirakoita erikseen järjestettävässä junior handler-kehässä. Tässä me pääsimme hienosti kymmenen parhaan joukkoon. Seuraavaksi keltaisten saaneet kuulutettiin kehän puolelle, Mila oli jo todella väsynyt, sillä aurinko porotti suoraan kentälle. Hienosti se jaksoi kuitenkin tsempata, ensin pääsimme jatkoon ja lopulta tuomari tuli ojentamaan meille sen ykkösruusukkeen! BIS-kehässä meillä oli vastassa hieno leonbergi, joka lopulta vei sen pidemmän korren.

Sitten veimme koirat nukkumaan ja meillä oli vapaa-aikaa. Päivällisen jälkeen meillä oli Pedigrilli ja sitten viimeinen olympialaji: Teräsperä eli teräspari. Siinä suoritettiin erilaisia pisteitä eri lajeissa. Yksilöinä arvosteltiin asennetta ja koiran käsittelytaitoja ja joukkueena hyvästä yhteistyötästä oli mahdollisuus saada lisäpisteitä. Jokainen teki oman tasonsa mukaan ja meille jaettiin pisteitä yhdestä viiteen.

Meidän solu aloitti pikkuesineiden etsinnällä. Minä halusin Milan etsivän ruohoon piilotetun esineen ja koskettavan sitä. Snautseri selvästi tykkäsi, kun pääsi käyttämään nenäänsä ja esine olikin nopeasti löydetty. Etsinnän jälkeen vuorossa oli aksa, tällä kertaa Mila toimi todella kivasti. Sitten teimme tietokilpailun, jonka sai tehdä myös yhdessä koko solun voimin, niin kuin teimmekin. Temppu-pisteellä saimme päättää kaksi vapaavalintaista temppua, jotka sitten arvosteltiin. Rallytokossa oli kolme rataa; alo, avo ja voi, ja jokainen valitsi itselleen sopivimman radan pätkän. Me teimme avo-radan. Toko-pisteellä pääsimme näyttämään vapaavalintaisen liikkeen tai sen osan. Milan kanssa meinasin ensin tehdä paikkamakuun, mutta avoluokan paikka istuminen on kuitenkin meille varmempi, joten tein lopulta sen. Viimeisenä junior handlerissa tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman hyvä kolmio, jonka jälkeen vapaa seisotus.

Iltaohjelmassa pääsimme nauramaan oikein kunnolla, vaikka samalla olikin todella haikea olo. Kävimme räpsimässä vielä vähän kuvia. Illalla meni aika myöhään, sillä täytyi nauttia vielä viimeisestä yhteisestä illastamme.

L a u a n t a i n a heräsimme todella haikeissa tunnelmissa, jo edellisenä iltana olimme ehtineet vieräyttää muutaman kyyneleen järkyttyessämme, että tämä leiri on kohta ohi. Menimme koirankierrokselle, joka oli täynnä vaikeita kysymyksiä ohjuksista. Loppushowssa nautiskelimme palkintosaaliista. Nappasimme aamun koirankiekalta palkinnot pisteillä 4/10, siitäkin päätellen kysymykset olivat olleet todella vaikeita. Lisäksi meidän solu Kissakalat voitti koko leiriolympialaiset!

Viimeisen yhteisen aterian jälkeen suuntasimme pakkaamaan tavaroita ja sitten odottelimme kyytiä kohti kotia. Lähtöhalausten jälkeen autolle kävellessä tuli kunnon romahdus. Kolme huikeaa Suurleiriä takana, nyt se viimeinenkin on ohi. Oli mahtavaa päättää se parhaimpaan leiriin ikinä. Vaikka tiesin, että viikosta olisi tulossa mahtava, en ikipäivänä olisi voinut uskoa sitä näin upeaksi! Leiripaikka oli todella mukava, etäisyydet treeneihin olivat lyhyet, ruoka oli oikein hyvää ja sääkin suosi. Kiitos huonekaverit, ohjukset ja meidän paras soluryhmä❤ Nähdään vielä joskus!