Aksakisoja pitkästä aikaa

Valmiiksi kirjoitettuna jäi tämäkin postaus luonnoksiin ja julkaisu unohtui totaalisesti. Pari viikkoa sitten kävimme Milan kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa Jyväskylässä.

Sunnuntaina (16.7) herätys pirahti viideltä ja kuudelta olimme jo poimimassa Tinttiä kyytiin. Sitten lähdimme suuntaamaan Etelä-Kuopioon, jossa meidän kyytimme jo odottelikin, ja auton nokka kohti Jyväskylää. Pitkästä aikaa oli luvassa aksakisoja. Samalla kisailtiin myös kääpiösnautsereiden rotumestikset, joten viimeistään niiden takia minun täytyi ilmoittautua kisoihin.

Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin, jo vähän ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä ratana meillä oli hypäri, jonka rataantutustuminen starttasi yhdeksältä. Rata vaikutti oikein mukavalta, just semmoiselta meille sopivalta: paljon suoria pätkiä. Starttasimme viidensinä ja maaliin saavuimme puhtaasti, vieläpä alle ihanneajan. Milalla oli kauttaaltaan ihan hyvä vauhti siihen nähden, mitä se nyt viime aikoina on ollut. Kepit menivät vähän hitaan puoleisesti, mutta puhtaasti kuitenkin, mikä on pääasia.

 

Medien ja maksien jälkeen alkoi toisen radan rakennus. Radalla pääsimme vitoshyppyyn asti oikein kivasti, mutta sitten Mila sai aivopierun ja lähti ilman mitään erityistä syytä tarkastamaan hallin reunaa. Itse Milan sluibailun sisäistettyäni kävin äkkiä hakemassa sen mukaan matkaan.
Seuraava este oli kepit, ja oli aivan oma mokani, kun en ottanut sitä tarpeeksi hyvin ensin hallintaan. Napattiin kielto, kun Mila ohitti kepit. Uusittiin ja snautseri pomppasi pois loppupäästä keppejä. No uusittiin taas. Tälläkin kertaa kepit jäivät välistä suorittamatta, mutta päätin jatkaa siitä kohtaa, mistä ohitus tapahtui.
Keinu oli hidas, Mila ennakoi ja jäi taas töllöttämään keskelle keinua. Tämä on ollut meillä treeneissäkin viime aikoina ongelmana. Täytyisi varmaan tehdä taas keinua hetki yksittäin etupalkalla. Loppuradan pääsimme ilman mitään sen ihmeempiä kommelluksia. Kepeiltä siis tuli se kymppi ja lisäksi näiden kaikkien mutkien jälkeen ihanneaikakin ylitettiin roimasti.

Palkintojen jaossa meidät kuulutettiin hyppyradalla toisiksi ja olisimme napanneet vielä LUVAnkin, mutta valitettavasti se on jo hypäriltä taskussa. Perusradalla sijoituimme kolmansiksi. Sieltä tuli siis haalittua herkkuja koiralle ja vähän itsellekin.

Näiden kahden startin jälkeen meidän radat oli aksailtu. Minulle tultiin kuitenkin sanomaan, ettemme saisi vielä kadota paikalta, sillä meillä olisi vielä mahdollisuuksia rotumestaruuksissa sijoituksille. Jäimme siis rauhassa katselemaan ratoja, vaikka tiesinhän minä jo, että emme me tuon toisen radan takia mitään voittaisi.

Oli ihan huippua päästä näkemään niin paljon kääpiösnautsereita aksaamassa. Meillä päin kun olen usein ainoana kisoissa pienen partaeläimen kanssa. Erityisesti sykähdyttivät nuo kolmosluokan minit. Mukaan mahtui muutama aikamoinen tykki ja voi kuinka pakostikin alkaa kadehtia niiden vauhtia tuon maailman hitaimman snautserin kanssa.

Lopulta siinä kävi niin, että pääsimme lähtemään kohti kotia. Matkalla pysähdyimme vielä ABC:llä hampurilaisilla. Päivän tavoitteet suoritettu. Milalla pääosin kiva vauhti, kontaktit oli nätit sitä keinun hitautta lukuunottamatta. Mila ei myöskään käynyt moikkaamassa radalla tuomaria ja ratatyöntekijätkin saivat olla suhteellisen rauhassa, ekalla radalla nautseri vain vilkaisi yhtä.

Ennen seuraavia kisoja treenataan kepit varmoiksi, kontakteille vauhtia, ja tehdään kivoja hömppäjuttuja ja nautitaan molemmat aksailusta! Ensi kertaan viisastuneena vain yksi startti per kisa, näin saadaan Milan into pysymään paremmin yllä.

Tintille hurjat kiitokset vielä seurasta ja ratojen videoinnista!