Jyväskylän pentunäyttelyssä

Pari viikkoa sitten käväisin päiväseltään Jyväskylässä. Kisailin junior handerissa Viivi-cockerilla, jonka kanssa harjoittelin myös mätsärissä edeltävänä viikonloppuna. Pääsin Viivin omistajan kyydillä ja Sara hyppäsi myöskin kyytiin. Paikanpäälle saavuimme ihan hyvissä ajoin ennen junnujen alkua, joten oli hyvin aikaa käydä vaihtamassa vaatteet ja katsella kehiä.
Alkuperäinen tuomari oli vaihtunut, joten meidät arvosteli Markku Kipinä. Stressasin kehää jostain syystä normaalia enemmän, enkä voinut oikein millään saralla olla tyytyväinen suoritukseeni. Yhteisliikkeiden jälkeen seisotimme koirat ja sitten tuomari otti yksittäisarvosteluun. Me olimme siinä aivan viimeisiä. Pöydällä tuomari pyysi näyttämään purennan. Ja minähän näytin purennan. Hän katsoi ja odotti hetken ja kysyi kohta, että mitä olisin voinut näyttää vielä. Siinä yritin jotain sopertaa ja hän vain tokaisi, että täytyy näyttää kaikki hampaat. Teki kyllä mieli alkaa pätemään, että olisit sitten pyytänyt hampaita. Minä näytin ihan oikein, mutta taitaa olla, että tuomareille ei pahemmin kannata vikistä vastaan;) Tämä on kanssa saanut vähän miettimään, kun jo toinen näyttely peräkkäin, missä samanlaista on sattunut. Liikkeissä taisi olla kolmio ja edestakaisin ja sen jälkeen koira seisomaan. Kolmiossa olisi pitänyt katsoa hieman paremmin tuomarin linja. Siinä sain seisotella Viiviä aika kauan ja sekin alkoi selvästi väsyä. Sitten kiitos ja seisomaan jonon perälle. Tuomari tuli vielä yhteisesti selittämään kaikille palautetta, jonka jälkeen alkoi jaella sijoja. Meidät käteltiin neljänsiksi.
Arvostelussa ryhmäliikkeet, yksittäisliikkeet, yhteistyö koiran kanssa ja rodunomaisen esitystavan tunteminen erinomaisia. Seisottaminen oli erittäin hyvää, kommenttina: hakee ylälinjan tasapainoa seisottamisessa. Tällaista V ei ennen ollut tehnyt minun kanssa, sinällään harmi, että se keksi sen juuri kehässä. Hampaiden ja purennan näyttäminen hyvä, perustelut tuli tuolla aiemmin.



Kuva: Tua Paassilta

Onneksi tuo oli kuitenkin vain yksi kisa muiden joukossa, ja vaikka minua ensin harmittikin, se haihtui kun pääsin vielä treenailemaan Tuan Danilin kanssa ja kannustamaan tuttuja ryhmäkehässä. Tulomatkalla käväisimme apsilla syömässä, oli kyllä ihana saada jotain ruokaa, kun en koko päivänä ollut syönyt mitään.

Huomenna on tiedossa mukava aamupäivä, kun varailimme Saran, Ean ja Tinjamarin kanssa hallia näyttelytreeneihin. Muuten pääsiäisloma kuluukin kivasti kokeisiin lukiessa ja palautettavia tehtäviä tekiessä. Onneksi kesälomaan ei ole enää pitkä aika!