Yhdentoista aikaan illalla, viimeisenä päivänä, kun halvemmilla ilmoilla vielä pääsi ilmoittautumaan, päätin, että kyllä me voitaisiin käydä korkkaamassa kisat. Ilmoittauduin vain hyppyradalle, sillä ajattelin, että siinä olisi aivan tarpeeksi ekalle kerralle. Olin myös ihan tyytyväinen, ettemme osallistuneet normiradoille, kun noissa kontakteissa oli viime viikolla vähän häikkää.
Kisat alkoivat puoli kymmeneltä ja meidän rata alkoi klo 14.25. Olimme olleet kouluttajamme kanssa yhteyksissä edellispäivänä ja hän sanoi, että olisi fiksuinta mennä hallille yhdeksän aikaan, jotta tuomari ehtisi suorittaa mittauksen ja minä täyttäisin silloin kisakirjan. Kouluttajamme oli luvannut tulla jeesimään meitä kisapaikalle ja lupasi vielä aamulla tulla auttamaan, jotta kaikki sujuisi varmasti oikein.
Heti, kun saavuimme hallille, kävin ostamassa kisakirjan ja sitten menimme odottamaan vuoroamme mittauksessa. Tuomari vaikutti kovin mukavalta, vaikka Mila kovasti stressasikin mittakeppiä. Siinä sitä mittailtiin moneen kertaan; välillä minun käskettiin kääntää koira ympäri ja sitten tuomari mittaili taas toiselta puolelta. Pienet paineet meinasi tulla, että entä jos se nyt olisikin medi. Me kun olemme aina hyppineet minirimoja ja Mila on aiemmin mitattu 34,5 cm korkeaksi. Onneksi ruutu ruksattiin minien kohdalta ja kamala jännitys tipahti harteilta. Mittauksen jälkeen kävin ilmoittautumassa ja sitten katsoimme pari ensimmäistä rataa. Sen jälkeen lähdimme vähäksi ajaksi kotiin valmistautumaan.
Puoli yhden aikaan palasimme hallille ja siellä olikin jo kova meno käynnissä. Ensin seurasin vähän tuloksia ja sitten menimme Milan kanssa pienelle lämmittelylenkille. Eikä aikaakaan, kun meidät jo kutsuttiin tutustumaan rataan. Se oli todella helppo, eikä mitään erityisiä ohjauskuvioita tarvittu. Olin kovin helpottunut, että tämä taitaa olla jopa sellainen rata, etten unohdakkaan kesken, minne pitää mennä.
Ehdin käydä rataa muutaman kerran läpi ja sitten kävin hakemassa Milan häkistä. Meidän piti startata kuudentena, mutta kolme meitä edellä olevaan olivatkin poissa. Näin saimme aika heti olla valmiina radalle.
 |
| Ykkösluokan hyppyrata. Mittasuhteet eivät ole oikeat |
Pian sain luvan ottaa Milalta pannan pois ja jätin sen istumaan. Oma typerä ohjausvirheeni näkyi jo heti kolmoshypyllä, kun minun olisi pitänyt vain vähän jalalla polkaista, että Mila olisi hypännyt sen. Keppejä olin tällä radalla jännäillyt kaikkein eniten. Mila kuitenkin kepitteli oikein kivasti, mutta sitten: se pysähtyi viimeisessä välissä. Suureksi onneksi "partaeläin" ei kuitenkaan lähtenyt sinkoilemaan minne sattuu, vaan seisoi ja odotti vain niin kauan ennen kuin ohjaan sen pois. Tästä ei siis tullut virheitä. Viimeiseen putkeen minun olisi pitänyt ohjata Mila hieman paremmin ja tulla siihen ehkä vähän erilaisessa linjassa. Mila huomasi tuomarin, joka seisoi putken vieressä ja meinasi mennä moikkaamaan, mutta onneksi sain sen kuitenkin menemään putkeen toisella kerralla. Tästä tuli se toinen vitonen. Vikat kolme hyppyä meni ihan jees ja saimme siis hyväksytyn tuloksen.
Omat virheet harmittaa ihan älyttömästi, sillä erityisesti tuo polkaisu hypylle olisi kyllä pitänyt muistaa.
Radalta siis 10 vp ja reilu 7 sekuntia yliaikaa. Sitäkään ei kuulemma olisi tullut, mutta virheiden korjaamisessa meni aikaa. Tuo ei myöskään ollut meidän nopein rata, joten siitäkin olisi varmasti aikaa säästynyt. Sijoituimme neljänneksi yhdestätoista suorituksesta, eli varsin hyvä ekaksi kisaksi. Meidän radalla ei nähty yhtään puhdasta rataa.
Radan jälkeen mulle ostettiin kengät seuraaviin kisoihin ja odottelimme kisakirjan valmistumista. Ennen kakkosluokan alkua lähdimme kotiin ja siitä aika suoraan viettämään mökkiviikonloppua.
Hyvä te! Loistava aksauran korkkaus :)
VastaaPoistaKiitos paljon:)
Poista