Ajattelin tällä kertaa kirjoitella meidän kuulumisia, etteivät meidän kaikki postaukset alkasi tursuta näyttelypäivityksiä. Pitkästä aikaa kirjoittelen meidän arkielämästä, joka on kyllä valitettavasti rajoittunut aikalailla koulunkäyntiin. Siitä sen enempää valittamatta, olisi ehkä ihan hyvä tyytyä osaansa. Välillä kyllä mietin, miksi hain juuri lukioon.
Milan kanssa ollaan jatkettu aksailua. Viime viikon sunnuntaina oli viimeiset treenit ennen joululomaa. Tammikuussa taas jatketaan. Olemme kehittyneet tässä syksyn aikana kyllä aivan huimasti. Ensi vuodelle olisi tarkoitus hommata kisalisenssi. Haaveenani on maaliskuun lopussa oman seuran kisat, mutta katsotaan nyt.
Milalla on kova into aksaamaan ja se suorittaa esteitä jo hyvin oma-aloitteisesti. Siinä toki on sekä hyvät, että huonot puolensa. Kepit sujuvat jo todella mallikkaasti eri kulmista, eikä keinussakaan ole mitään ongelmia. Käytännössä Mila olisi varmasti aivan valmis kisoihin, mutta minä olen sitten se toinen juttu. Heti joulun jälkeen meidän seuralla on möllit, joihin ajattelimme mennä, mikäli mitään ihmeempiä ei nyt ilmaannu esteeksi.
Eilen Mila pääsi käymään siistiytymässä. Pääsin taas ammattitrimmaajan valvovien silmien alle hoitamaan siistimisen itse. 28. päivä Mila pääsee lopullisesti eroon karvoistaan. Tällä kyllä odotetaan nyppimistä kovasti, on meinaan melkoisesti karvaa nurkissa ja pääsen sitten taas katselemaan enemmän koiran näköistä käppänää.
Ensi vuodelle voni sitten suunnitella jonkinlaista näyttelykalenteria. Minulla on haaveena viedä Mila alkuvuodesta ryhmänäyttelyyn. Olen vielä hieman kahden vaiheilla, kumpaanko ryhmikseen se kannattaisi ilmoittaa. Rullailua pitää alkaa harjoitella. On myös parit junnukehät, jotka haluaisin viimeisenä vuotenani kisata ehdottomasti Milalla.
Valkeaa joulua tänne odoteltiin. Näyttää kovasti siltä, ettei se tule tänäkään vuonna toteutumaan. Onneksi tähän on varauduttu ja joulukuvat tuli otettua etukäteen.
Viikko sitten oli ehdottomasti yksi vuoden ikimuistoisimmista viikonlopuista. Perjantaina heti koulun jälkeen suuntasimme äidin kanssa juna-asemalle, sieltä kohti Helsinkiä ja voittajakoiranäyttely.
Perille päästyämme kävimme syömässä ja majoittautumassa hotelliin, joka sijaitsi aivan keskustassa, juna-aseman vieressä. Pasilasta ei enää ollut huoneita saatavilla, vaikka siellä olisi toki ollut paljon näppärämpi yöpyä.
Lauantai aamuna oli aikainen herätys, sillä halusin ehtiä kiertelemään vähän ennen junior handleria. Aamuun kuului paljon kaikenlaista säätöä, siitä nyt en enempää jaksa mainita, sillä muuten kukaan ei jaksa lukea tätä. Joka tapauksessa en kisannutkaan sillä koiralla junior handlerissa, jolla minun alunperin piti. Onneksi Milan ihana kasvattaja auttoi ja löysin lopulta aivan ihanan koiran kehään.
Tuomarina junnuissa oli Marina Scott, entinen junior handleri ja mm. Maailman voittaja vuosimallia 1998.
Junnut oli jaettu pienempiin ryhmiin suuren osallistujamäärän takia. Minun piti ensin olla toiseksi viimeisessä ryhmässä, mutta koiran etsimisen takia huikkasin, että siirtyisimme siihen viimeiseen ryhmään. Tällöin ehdin rauhassa tutustua myös koiraan.
Pian me pääsimmekin ihanan Lystin kanssa kehään. Yksilöarvostelussa tuomari kysyi iän ja pyysi näyttäämään hampaat. Sitten teimme kolmion ja edestakaisin, jonka jälkeen tuomari saneli arvostelun.
Koko ryhmän käytyä tuomari otti handlereita jatkoon. Me emme enää siihen sakkiin kuuluneet, mutta olin kuitenkin todella tyytyväinen. Oli todella ihana päästä kisaamaan juuri Lystin kanssa.
Katsoimme vielä ryhmät ja sitten suuntasimme takaisin hotellille.
Sunnuntaina minulla ei varsinaisesti ollut mitään kehiä. Olin lupautunut auttamaan, mikäli menestystä tulisi, mutta minua ei tarvittu. Aamusta kiertelimme kojuja, suuremmat ostokset jäivät kuitenkin ostamatta, vaikka minulla oli pitkä lista kaikkia juttuja mitä tarvitsisimme. Mukaan tarttui kuitenkin aivan ihana Berran treeniliivi, kun sen sai vain kolmellakympillä. Treeniliivi on ollut haaveissa jo todella kauan ja vaikka tuo ei olekkaan juuri sellainen kuin alunperin suunnittelin, tämän päivän treeneissä se toimi oikein hyvin. Pääsee varmasti kovaan käyttöön.
Saran ja muiden junnujen kanssa pyörin suurimman osan ajasta ja tottakai päivä huipentui junior handlerin SM-finaaliin, jota pääsimme katsomaan melkeinpä eturivistä. Kesken ryhmien jouduimme lähtemään kohti Pasilan rautatieasemaa ja sieltä sitten takaisin kotia.
Viimein on koeviikosta selvitty ja jospa aika nyt hetken aikaa riittäisi blogin puolellekkin.
Sunnuntaina kävimme Milan kanssa ACE:n uuden hallin avajaismätsäreissä. Paikka oli todella kiva, sisältä se oli saatu näyttämään jo kovin viihtyisältä lyhtyineen ja penkkeineen. Olin odottanut mätsäriin paljon suurempaa tungosta ja todella yllätyin, kun koko mätsärissä oli vain noin 100 ilmoittautunutta.
Ilmoitin Milan junnuihin ja pieniin aikuisiin. Sen jälkeen leiriydyimme kehien laidalle. Maa oli kehissä epämiellyttävää betonia ym, jossa koiran tassut liusuivat jonkin verran. Kehät olivat todella pienet, vaikka tilaa olisi kyllä ollut.
Junnukehä alkoi lapsi&koira-kehän jälkeen. Meitä oli kehässä viisi. Juoksutimme koiria yhdessä ympäri pari kertaa, jonka jälkeen oli yksilöarvostelu. Siinä meitä pyydettiin tekemään L ja seisotus. Mila oli koko kehän ajan vähän omissa maailmoissaan, loppua kohden meni jo paremmin. Liikkeet menivät todella huonosti, varmaan osittain johtui myös pohjasta.
Tuomari kätteli yhden pois ja sitten vaihdoimme koiria. Minä sain vaihdossa lapinporokoiran. Vaihtokoiran kanssa liikuimme pari kertaa yhdessä ympäri ja pareittain edestakaisin.
Tuomari alkoi sijoittaa ja meidät käteltiin kolmanneksi. Ei ehkä ollut paras päivä ja kehä olisi voinut mennä paaaaljon paremmin, joten olin hieman jopa yllättynyt, että edes sijoille pääsimme.
Pienet aikuiset alkoivat pian toisessa kehässä. Me olimme siellä ihan loppupäässä, numerolla 16. Kehästä meinasi tulla myöhästyminen, mutta onneksi kuulutettiin sen verran monta kertaa, että ehdimme. Parina meillä oli kaksi villakoiraa. Suoritus meni jo hieman paremmin kuin junnukehässä. Milalle tästä punainen nauha.
Punaisten kehässä meihin ei sitten montaa kertaa luotu edes katsetta. Enkä uskonutkaan, että pienten tuomarilla tulee pärjäämään tuolla turkilla, joten jo punainen nauha oli mukava yllätys.
ACE oli järjestänyt myös mahdollisuuden kokeilla agilitya ja doboa. Valitettavasti dobo-kehä oli jo purettu kehien jälkeen, joten emme ehtineet käydä kokeilemassa sitä. Aksaamassa kävimme nopeasti, että Mila jaksaisi vielä illan varsinaiset treenit. Super hienosti se toimi ja saimme kouluttajalta hyviä erilaisia vinkkejä treenaamiseen.
Eilen koitti kauan odotettu päivä, sillä suuntana oli Jyväskylän näyttely. En ole kyseisessä paikassa koskaan ennen ollut, mutta voin kyllä sanoa että se oli hieman pettymys. Halli oli todella ahdas; molempina päivinä arvosteltiin kaikki roturyhmät ja kaikki kehien laidat olivat täyttyneet häkeistä ja trimmipöydistä, joten kovin lähelle kehiä ei päässyt seuraamaan.
Jo näyttelypaikalla minusta tuntui, että olisi pitänyt jättää kokonaan lähtemättä. Oli kamalaa sähläystä etsiä oikeaa hallia ja välillä käydä katsomassa mikä tilanne on kehissä. Mila ei siis lähtenyt mukaan, vaan sain selvitä koko päivän yksin. Esitin rotukehässä suursnautseri "Kukun", jonka esitin myös toukokuussa Varkaudessa. Junior handlerissa minun oli tarkoitus kisata kääpiösnautserilla. Aikataulujen tullessa stressasin, että kehät taitavat mennä päälleikkäin. Kaikki kuitenkin sanoivat, että jos vain siirtyisin junior handlerissa viimeisten joukkoon, ei olisi mitään hätää.
Aamusta minulla oli hyvin aikaa, sillä autokyyti saapui perille yhdeksän aikaan ja kehäni alkoivat puoliltapäivin. Kävin viemässä tavarat junnukehän laidalle, huikkaamassa kehikselle että siirrymme viimeiseksi arvostelussa, moikkaamassa junnukoiraa ja vähän jopa ehdin katsella kehiä.
Kukun saavuttua paikalle treenailin sen kanssa vähän ja aloimme valmistautua kehään. Välillä kävin junnukehällä katsomassa, missä vaiheessa se oli menossa. Jossain niihin aikoihin sain junnukoiran omistajalta viestin, että he joutuvatkin lähtemään. Siinä vähän paniikissa etsimään minulle toista koiraa, mikäli jh-kehään ehtisin ollenkaan. Kyselin kavereilta ja ihanan nopeasti minulle löytyikin englanninsetteri.
Takaisin kohti riisenikehää, jota oltiin juuri aloittelemassa. Kuku oli narttujen avoimessa, joten oli vielä jonkin verran aikaa. Kehä oli TODELLA pieni. Siinä ei ollenkaan saanut juoksutettua koiraa, kun nurkka tuli heti vastaan. Lopputuloksena erittäin hyvä ja avoimen luokan kolmas.
Sitten olikin kova kiire junnukehälle. He olivat juuri saaneet kaikki arvosteltua, mutta meidät onneksi vielä otettiin mukaan. En ollut ehtinyt ollenkaan treenata setterin kanssa ja ennestään kokemusta rodusta on vain yhden kokeilun verran. Koira oli hyvin kokenut, mutta osasi halutessaan ryhtyä oikein hankalaksi. Kamalasti minulla ei ole kommentoitavaa suorituksesta. En vain ollut ollenkaan tyytyväinen siihen. Ehkä pitäisi olla, sillä en tosiaan ollut ehtinyt ollenkaan treenata koiran kanssa.
Kaikki kutsuttiin takaisin kehään ja tuomari otti jatkoon handlereita. Meitä ei odotetustikaan otettu jatkoon. Arvostelussa oli kuitenkin kaikki muut erinomaista paitsi seisottaminen erittäin hyvä.
Aika pian kehän jälkeen minulla lähti bussi kohti Kuopiota. Paljon jäi opittavaa ensi kerraksi, mutta onneksi kaiken sen jälkeen selvisin kuitenkin hengissä kotiin.
Parin viikon päästä suuntana olisi messari! Toivottavasti siellä jäisi aikaa myös ottaa hieman rennommin.
Kuvia minulla ei valitettavasti ole ollenkaan, yksin kun olin liikenteessä eikä kukaan tainnut räpsiä niitä junnukehältä.
Eilen kävimme Milan kanssa mätsäreissä ja rallytoko-mölleissä Musti&Mirri areenalla.
Junior handlerissa kisasin uudella tuttavuudella, komondorilla. Junnuja oli yhteensä kahdeksan ja me olimme viimeisenä. Ensin menimme juoksujärjestykseen, ja juoksimme kehässä ympäri. Tuomarin mukaan: "väsytetään koirat". No mitäs, jos koirilla on vielä muita kehiä edessä ja heti ensimmäisenä juoksutetaan väsyksiin? Koko kehä oli muutenkin aika sirkusta. Ympyrän juoksentelun jälkeen juoksutimme kaikki vielä koiria edestakaisin yhtä aikaa. Ei ole kyllä tällaistakaan tullut nähtyä aiemmin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kaikki juoksivat aivan eri tahtiin ja mietin jo, että mitenköhän tuomari siinä pystyi vertailemaan liikkeitä.
Sitten siirryimme yksilöarvosteluun. Alkuun tuli seisottaa koira ja tuomari kävi katsomassa hampaat, sitten juoksimme ympäri ja vielä edestakaisin, seisotus ja jonon perälle. Kun kaikki olivat käyneet yksilöt, tuomari vaihdatti koirat. Minä sain vaihdossa ihanan sekarotuisen, jonka olen saanut joskus toisessakin mätsärissä vaihtokoiraksi. Vaihtokoiran kanssa juoksimme muutaman kierroksen ympäri ja seisotimme. Sitten omat koirat takaisin ja juoksimme vielä ympäri ja lennosta tuomari tuli jakamaan sijoja. Meidät käteltiin neljänneksi. Valitettavasti junnukehästä minulla ei ole yhtään kuvia.
Meidän vuoroamme pienissä aikuisissa saimme odottaa vielä tovin, sillä olimme vasta numerolla 30. Yhteensä pieniä taisi olla 36. Parina meillä oli mäyräkoira. Mila seisoi varsin kivasti ja liikkui kivalla vauhdilla. Tuomarilta tuli kehuja sen hyvästä asenteesta. Saimme punaisen nauhan.
Nauhakehässä kehä täyttyi toinen toistaan hienommista koirista, paikalle oli tosiaan saapunut monta todella kaunista ja hyvin esiintyvää koiraa. Liikuimme kahdessa osassa, isommat ja pienemmät. Me kuuluimme pienempiin.
Sitten tuomari alkoi ottaa jatkoon koiria. Hän vilkuili toistuvasti meitä ja lopulta pääsimme neljän parhaan joukkoon. Siellä vielä juoksimme ympräri ja lopulta meitä oli enää kaksi parasta jäljellä. Lopulta tuomari tuli kättelemään meidät toisiksi.
Kehien jälkeen jäimme vielä pariksi tunniksi hallille odottelemaan rally toko-möllejen alkamista. Joskus myöhään illalla sain päähän piston, että voisin ilmoittaa Milan rallymölleihin. Emme olleet harjoitelleet kuin kerran radan pätkää Saran opastuksella, muuten kotona vain yksittäisiä kylttejä. Tiesin, että hihna tulisi tuottamaan ongelmia, koska olen lähes aina seuruuttanut Milaa irti.
Onneksi Sara ja Iiris antoivat paljon hyviä vinkkejä.
Odotteluaikana treenailimme koirien kanssa näyttelyjuttuja. Pääasiassa Mila sai levätä häkissään, kun minä kuvailin ja kokeilin muita koiria.
bostoninterrieri Zumba
tiibetinspanieli Nooa
mopsi Doris
Vähän ennen viittä paikalle alkoi kasaantua osallistujia. ALO-radalle lähdimme yhdeksänsinä, yhteensä radalla taisi olla 11 osallistujaa. Rataan tutustumisaikaa oli vartti, jonka alussa kiersimme radan ensin tuomarin opastuksella ja sitten itseksemme.
Viimein mekin pääsimme starttaamaan. Kävelin lähtöön ja siitä se kamaluus alkoi. Mila oli kovin yhteistyöhaluton, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Se oli yht'äkkiä unohtanut suurinpiirtein kaikki liikkeet.
Lopulta oli tulosten vuoro. _Meidät_ kuulutettiin voittajaksi taputusten saattelemana! Näytin varmasti kovin hölmistyneeltä, sillä en millään olisi voinut uskoa, että me voitimme. Palkinnoksi saimme heijastimen, kakkapussitelineen yms pientä roinaa. Lopuksi saimme käydä vielä valitsemassa Hurtan valjaat tai pannan. Mila omisti jo kyseiset valjaat ja pannoista ei löytynyt kokoja, joten lahjoitin tämän Saralle. Olkoon se kiitoksena parhaasta rally-opetuksesta ja rohkaisusta radalle!
Ajattelin ensin jättää videon julkaisematta, mutta ehkei kaikissa videoissa tarvitsekkaan aina mennä putkeen. Säästyn siis myös ratapiirroksen piirtämiseltä.
Ennen rataa tiesin, että maahan meno tulee olemaan vino. Täytyy alkaa kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Kolmoskyltillä Mila laittoi jostain syystä jarrut aivan täysin ja muutenkin alkurata meni todella huonosti. Talutinvirheitä tuli, myöskin niitä ennustelin etukäteen. Perusasento, kyltillä 11 oli kyllä ihmeen huono. Yleensä Mila tulee aina siihen niin innolla.
Kuitenkin tyytyväinenkin saa olla. En kertaakaan joutunut palkkaamaan Milaa radalla. Spiraali meni omaan makuuni varsin kivasti, eikä siinä pujottelussakaan mitään ihmeempiä ollut. Paljon on vielä treenattavaa, täytyy harjoitella erilaisia radanpätkiä ja myös itse omaa ohjaamista. Nuo ohjaajavirheet olivat aivat näysin turhia ja niistä täytyy päästä pois, ettei pisteet ainakaan niiden takia lähde.
PUN2 myös junnukehän palkinnot kuvassa. Rallyradalla 1 sija
