Kuulumisia part. 100

Ajattelin tällä kertaa kirjoitella meidän kuulumisia, etteivät meidän kaikki postaukset alkasi tursuta näyttelypäivityksiä. Pitkästä aikaa kirjoittelen meidän arkielämästä, joka on kyllä valitettavasti rajoittunut aikalailla koulunkäyntiin. Siitä sen enempää valittamatta, olisi ehkä ihan hyvä tyytyä osaansa. Välillä kyllä mietin, miksi hain juuri lukioon.
Milan kanssa ollaan jatkettu aksailua. Viime viikon sunnuntaina oli viimeiset treenit ennen joululomaa. Tammikuussa taas jatketaan. Olemme kehittyneet tässä syksyn aikana kyllä aivan huimasti. Ensi vuodelle olisi tarkoitus hommata kisalisenssi. Haaveenani on maaliskuun lopussa oman seuran kisat, mutta katsotaan nyt.
Milalla on kova into aksaamaan ja se suorittaa esteitä jo hyvin oma-aloitteisesti. Siinä toki on sekä hyvät, että huonot puolensa. Kepit sujuvat jo todella mallikkaasti eri kulmista, eikä keinussakaan ole mitään ongelmia. Käytännössä Mila olisi varmasti aivan valmis kisoihin, mutta minä olen sitten se toinen juttu. Heti joulun jälkeen meidän seuralla on möllit, joihin ajattelimme mennä, mikäli mitään ihmeempiä ei nyt ilmaannu esteeksi.



Eilen Mila pääsi käymään siistiytymässä. Pääsin taas ammattitrimmaajan valvovien silmien alle hoitamaan siistimisen itse. 28. päivä Mila pääsee lopullisesti eroon karvoistaan. Tällä kyllä odotetaan nyppimistä kovasti, on meinaan melkoisesti karvaa nurkissa ja pääsen sitten taas katselemaan enemmän koiran näköistä käppänää.
Ensi vuodelle voni sitten suunnitella jonkinlaista näyttelykalenteria. Minulla on haaveena viedä Mila alkuvuodesta ryhmänäyttelyyn. Olen vielä hieman kahden vaiheilla, kumpaanko ryhmikseen se kannattaisi ilmoittaa. Rullailua pitää alkaa harjoitella. On myös parit junnukehät, jotka haluaisin viimeisenä vuotenani kisata ehdottomasti Milalla.

Valkeaa joulua tänne odoteltiin. Näyttää kovasti siltä, ettei se tule tänäkään vuonna toteutumaan. Onneksi tähän on varauduttu ja joulukuvat tuli otettua etukäteen.