Suurleiri 2016

Mila, Mimmi, Elmo ja Madde. Kuva: Sanni Väyrynen

Tiistaina auto täyttyi huimaa vauhtia innokkaista ja jännittyneistä tytöistä, iloisista koirista ja liian suuresta tavaramäärästä. Auton nokka suuntasi kohti Korpilahden Surkeenjärveä ja Kennelliiton Suurleiriä. Ehkä koko kesän odotetuin viikko koitti. Ea ja Mimmi sekä Sara ja Elmo hyppäsivät kyytiin. Leiripaikalle saavuimme kahdentoista jälkeen ja ilmoittautumisen jälkeen pääsimme siirtymään kohti majoituspaikkaa. Me majoituimme kolmen hengen huoneessa Jaakonmökeissä, joista oli melko pitkä matka päätalolle, joten päivän kuntoilu oli taattu. Ohjukset olivat jo meitä vastassa ja raahauduimme tavaroiden kanssa yläkertaan. Miltei suoraan pääsimme nauttimaan lounaasta, jonka jälkeen käytiin läpi yhdessä leirin säännöt. Sitten tutustuimme yhdessä soluryhmässä toisiimme. Päivällisen jälkeen ohjukset esittelivät meille lajeja, joita pääsimme treenailemaan leirillä. Koirien kanssa meillä ei ollut tiistaina mitään ohjelmaa, vaan ne pääsivät rauhassa tottumaan uuteen paikkaan. Kävimme hakemassa Pedigrilliltä koirille iltasapuskat ja iltaohjelman ja iltapalan jälkeen pääsimme valmistautumaan unille. Taisihan se nukahtaminen vähän venähtää, mutta ei meidän kikatus kuulemma alakertaan häiritsevästi kuulunut:'D

Keskiviikko alkoi puoli yhdeksältä aamujumpalla. Tämän jälkeen suuntasimme aamupalalle, annoimme koirille sapuskat ja sitten lähdimme koirankierrokselle. Kymmenen aikoihin meillä alkoivat ensimmäiset koulutukset. Me aloitimme rallytokolla, jossa teimme lyhyttä radanpätkää ja harjoittelimme maahan menoa ja sivulle tuloa. Sitten siirryimme tokoon, jossa harjoiteltiin kapulanpitoa ja perusasentoa. Mila otti ehkä ensimmäistä kertaa kapulan omaehtoisesti suuhun, vau! Perusasento tuli tavalliseen tapaan varsin innokkaasti, mutta edelleenkin välillä se jää joskus liian eteen, joten tarkka täytyy olla palkkauksessa. 

Kuva: Sanni Väyrynen

Viimeisenä meillä oli PK, jossa teimme hakua pellolla sekä esineruutua. Haku meni meiltä ihan hyvin, mutta tuttuun tapaan Mila ei oikein innostunut leikkimään julkisilla paikoilla vierailla leluilla. Piilottelin nameja lelun sisään niin silloin se vähän alkoi repimään, mutta vieläkin sitä oma-aloitteisuutta kaipailisin lisää. Lounaan jälkeen meillä oli luento aiheena koiran leikittäminen. Siinä kävimme läpi erilaisten palkkausvaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Sitten oli päivän loput koulutukset, jotka meillä jatkuivat agilityllä. Meidät jaettiin tason mukaan kahteen ryhmään ja meidän ryhmässä harjoiteltiin valssia. Liina vähän häiritsi touhua, kun koko leirin aikana koiria ei saanut pitää irti, joten jouduimme aksaamaankin liina perässä. Viimeisenä lajina meillä oli junior handler. Siinä harjoittelimme seisomista ja edestakaisinliikettä. Hienosti neitokainen jaksoi vielä keskittyä ja häntä heilui. 

Koulutusten jälkeen vuorossa oli ohjuspiilo, jossa piti etsiä soluryhmittäin ohjuksia leirialueelta piiloutuneena. Meidän tuli liikkua ryhmittäin ja jokaisen tuli pidellä kiinni narusta. Aina, kun löysimme ohjaajan, saimme häneltä pistelapun ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voitti. Illalla saimme Minna Hillebrandin kertomaan meille rallytokosta. Todella mukavasti hän kertoi ensin perusjuttuja lajista ja leiriläiset saivat esittää kysymyksiä. Sitten saimme käydä hakemassa omat koirat ja treenailla paria rataa. Mila meni tosi kivasti ja odottelen jo enemmän kuin innoissani meidän ekoja rallykisoja! Iltaohjelman ja iltatoimien jälkeen rojahdimme sänkyyn.

Kuva: Minnamaria Jämsä

Torstaina aamujumpan ja aamupalan jälkeen alkoivat koulutukset. Meidän ryhmä suuntasi ensimmäisenä peekooseen. Siellä teimme jälkeä ja jatkoimme esineruudun parissa.

Sen jälkeen suuntasimme rallytokoilemaan, teimme radanpätkää. Tokossa harjoittelimme paikkamakuuta ja meillä oli tokoklinikka. Saimme pyytää vinkkejä haluamassamme asiassa. Minä pyysin apuja seuraamisessa, ongelmana on edistäminen tai lahnailu päivästä riippuen. Sain tosi hyviä vinkkejä, joita aion kyllä jatkossa käyttää. Agilityssä teimme takaakiertoja lyhyellä radanpätkällä. Toisella kerralla meni paremmin, mutta valitettavasti sitä en videolle saanut. 

Kuva: Sanni Väyrynen

Kuva: Sanni Väyrynen

Koulutusten jälkeen suuntasimme täyttämään massua ja ruokailun jälkeen paikallinen kanakoiraharrastaja tuli luennoimaan ja esittelemään saksanseisojansa kanssa metsästystä. Hän kertoi todella mielenkiintoisesti omista kokemuksistaan ja kaiken huipensi vielä, kun saimme nähdä koiran työssä hakemassa lintuja pellolta. Näytöksen jälkeen jatkoimme hieman samoilla linjoilla, kun Metsähallituksen Eräkummit tulivat kertomaan toiminnastaan. Tästä mulla meni hieman asioita ohi ja oli jo muutenkin niin märkä ja nälkäinen olo, että olis vaan tehnyt mieli käpertyä lämpimän peiton alle. Onneksi pian taas ruokapöytä kutsui ja sen jälkeen kävimme hakemassa huoneista koirat ja valmistauduimme vikaan koulutukseen, joka meidän ryhmällä oli jh. Vettä tuli kuin aisaa, mutta kaikesta huolimatta mun partanaama siitä vähät välitti (ihme kyllä). Harjoittelimme purennan näyttöä ja kolmiota. Koulutuksen jälkeen meillä olisi ollut yhteislenkki ohjusten kanssa, mutta olimme jo niin väsyneitä ja vettä tuli sen verran rankasti, että jätimme sen välistä. Sen sijaan käväisimme tekemässä narulelut koirille. Tuttuun tapaan samat iltapuuhat ja unille.

Kuva: Sanni Väyrynen

Perjantaina jumppailun, oman ja koiran mahan täyttämisen, sekä koirankiekan jälkeen meille tultiin esittelemään palveluskoiralajeja. Luento-osuuden jälkeen jokainen sai käydä hakemassa omat koirat ja pääsimme kokeilemaan hakua ja jälkeä kahdessa eri pisteessä. Ekassa pisteessä yksi ohjuksista meni piiloon ja koiran kanssa lähdimme häntä sitten etsimään. Mila sai kouluttajalta kehuja innosta ja älykkyydestä. Ottihan se jopa muutaman kerran jälkeä maasta ja löysikin leikkimökin taakse piiloutuneen ohjaajan nopeasti. Toisella pisteellä toinen ohjaajista meni piiloon metsään ja Miltsu pääsi pian etsimään hänetkin. Hienosti sieltäkin löytyi ihminen ja pian partaeläin pääsi häkkiin hetkeksi lepäilemään. Sinä aikana me lounastimme ja valmistauduimme seuraavaan ohjelmanumeroon, kovasti odotettuun leirimätsäriin!

Kuva: Sanni Väyrynen

Kaikki koirat olivat tällä kertaa samassa kehässä. Menimme kehään pareittain numerojärjestyksessä, jotka oli arvottu ilmoittautumisen yhteydessä. Me olimme numerolla 15 eli kovin kauaa ei tarvinnut odotella. Koko kehä on videoituna leirikoostevideossa, joka löytyy postauksen lopusta. Kehässä toinen sai valkoisen ja toinen keltaisen nauhan, emme tienneet varmaksi kumpi nauhuista oli parempi. Me saimme keltaisen. Kun kaikki koirakot olivat käyneet kehässä, menimme ensin kaikki keltaisen nauhan saaneet kehään. Ahdasta oli, kun noin kolmekymmentä koiraa oli kasautunut tiiviisti kehän ympärille. Meidän edessä oleva koira ei pysynyt millään paikoillaan, joten sain olla todella tyytyväinen, ettei Mila välittänyt siitä yhtään, vaikka edessä oleva oli melkein koko ajan sen kuonossa kiinni. Liikuimme pienemmissä ryhmissä ympäri ja saimme seisotella koiria kauan, jonka jälkeen tuomari sijoitti koirat. Me emme tällä kertaa yltäneet sijoituksille asti.

Kuva: Sanni Väyrynen

Kuva: Sanni Väyrynen

Mätsärin jälkeen ohjelmassa oli vapaa-aikaa ja päivällinen. Sitten leiritaiturikilpailu, joka oli sovellettu Koirataituri-kisasta. Meillä oli seitsemän pistettä, jossa kiersimme soluryhmän kanssa. Tämä oli yksilökilpailu ja jokaisesta pisteestä jaettiin pisteet, eniten pisteitä keränneet palkittiin. Oli tötsän kiertoa, rallytokon houkutusta, tietokilpailu, agilityä, esineruutua, temppuilua ja rallytokoa. Tötsän kierron piti olla meidän pravuuri, mutta Miltsu vähät välitti siitä. Agilityn ongelma oli taas se liina perässä ja esineruudussa Miltsu ei saanut yhtään lelua tuotua ulkopuolella, kun kaikenlaiset hajut veivät voiton. Houkutuksen herkkupussista se ei kiinnostunut laisinkaan, vaan tapitti nätisti vierellä koko matkan! Illalla meille tarjoiltiin iltapalaksi grillimakkaraa ja lettuja ja samalla saimme nauttia leirin viimeisestä iltaohjelmasta. Sitten valmistauduimme unille, ja kyllä muuten nukuttikin sikeästi!

Kuva: Sofia Kovalainen

Kuva: Sofia Kovalainen

Lauantaina jokainen heräsi enemmän tai vähemmän haikeissa fiiliksissä. Viimeinen leiriaamu koitti. Jumppailun ja pedigrillin jälkeen suuntasimme tuttuun tapaan koirankierrokselle, joka oli tällä kertaa täynnä vaikeita kysymyksiä. Loppushowssa jaettiin palkinnot ja me saimme jaetun ykkössijan aamun koirankierrokselta pistein 6/10! Lounaan jälkeen kävimme ottamasssa vielä vikat kuvat ja siivoilimme kämpän. Sitten matka alkoi kohti koti Kuopiota väsyneinä, haikein mielin, mutta kuitenkin kovin onnellisena aivan mahtavasta viikosta! Haluan vielä antaa erityiskiitokset meidän omille mahtaville ohjuksille, sekä tietysti huonekavereille Saralle ja Ealle ja kaikille muillekkin kenen kanssa hengailtiin! Oli aivan huippu viikko, toivottavasti nähdään taas ensi vuonna! (Tämänhän piti olla mun vika Kennelliiton leiri, mutta yllätyksekseni kuulinkin, että jos ei vielä leirin aikana ole täyttänyt 18, pääsee vielä osallistumaan.)

Rimmaamaton kuikelokaula Kuva: Sanni Väyrynen