Menneet tapahtumat #2 - Rallytokokisat

Välillä täytyy tehdä uhkarohkeita asioita, miettimättä niitä etukäteen sen enempää. Se ei ole oikein minun tyylistäni, mutta tulipa tuokin kokeiltua, enkä  kyllä valita.

Jo varmaan puoli vuotta sitten Sara houkutteli minua Milan kanssa osallistumaan 23.7 järjestettäviin rallytokon tuplakisoihin. Silloin sanoin, että ei me nyt voida tulla, kun ei olla pätkän vertaa treenattu, mitä nyt yksissä mölleissä käyty. Jotenkin asia jäi vain hautumaan takaraivoon. En missään vaiheessa ollut sanonut sen enempää itselleni kuin muillekkaan, että osallistumme. Yhtenä yönä olin päivittelemässä sähköpostia ja odottamassa, milloin seuraava päivä vaihtuisi, jotta voisin tiedustella sitä, sattuisiko kisoissa olemaan vapaita paikkoja. Jännäsin pitkään ja lopulta suurleirin aikaan sain viestin, että olimme kahdeksas varasijalla. Toisaalta olin kovin helpottunut, mutta toisaalta myös hieman pettynyt. Tuli sellainen olo, että ehkä ihan hyvä näin, ettemme pääsisikään, kun me ei kuitenkaan olla treenattu käytännössä yhtään.
Paria viikkoa ennen kisoja sain toisen viestin, jossa kerrottiin, että toisella radalla olisi vielä paikka meille tarjolla peruutuksien jälkeen. Mietin, ehkä sekunninmurtososan: Kyllä, otan paikan vastaan!

Koitti lauantaiaamu, itse olin stressaillut päivää etkäteen, mutta ihmettelen kuitenkin kuinka vähällä stressillä itse kisapäivänä selvisin. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, suuntasin ilmoittautumaan, täytin kisakirjan ja pian meidät huudettiin tuomarin mitattavaksi. ALO-rata oli jaettu kahteen ryhmään, joista me kuuluimme toiseen. Pian Sara saapui Elmon kanssa meitä tsemppaamaan ja sain vielä kysyä viimehetken vinkit. Kello alkoi näyttää jo 12.45 ja meidän oli aika mennä tutustumaan rataan. Tuomarimme Taru Leskinen oli todella mukavanoloinen. Hän käski pitää hauskaa ja nauttia radasta. Kävimme ensin hänen kanssaan radan läpi ja sitten saimme kuljeskella yksinämme. Meidän ongelmakohdat radalla olivat ehdottomasti liikkeestä maahanmeno ja pujottelu edestakaisin juosten. Kappas vaan, kun en ollut treenaillut Milan kanssa noita vauhdin muutoksia ollenkaan:'D Muuten rata oli ihan simppeli. Pian oli meidän vuoro suunnata radalle ja videomateriaali kertookin enemmän. Se jotenkin tuntui siinä tilanteessa paljon pahemmalta, mitä loppujen lopuksi videolta näyttikään.

Tuo kymppikyltin kymppi oli täysin oma mokani. Olen opettanut Milan aina istumaan perusasentoon, kun vauhti pysähtyy. Jos sitä ei olisi tullut, oltaisiin saatu kahta pistettä vaille täydet! 88/100 on kuitenkin todella hyvä suoritus ja kun vielä ottaa huomioon meidän (liian) vähäisen rallytokotaustan, ei oikein paremmin enää olisikaan voinut mennä. Tulospapereita jakaessa tuomari vielä erikseen kommentoi Milan olevan aivan mahtava persoona - semmoinen se kyllä tosiaan onkin, minun rakas partanaama <3