Erinomaista ja vähän muutakin

Aivan uskomaton Polvijärven ryhmänäyttely koettu. Lauantaina Mila pääsi melkein kolmen vuoden tauon jälkeen rotukehään. Käppänät arvosteli Paavo Mattila ja musta-hopeita oli ilmoitettu kahdeksan kappaletta. Olin jo kauan halunnut käyttää Milan Mattilan arvosteltavana ja kun hän nyt sattui käppänät tuomaroimaan, täytyi neiti toki ilmoittaa.

 

 

Auto starttasi hieman ennen yhdeksää ja olimme näyttelypaikalla puoli yhdentoista aikoihin.
Lupauduin esittämään ennen musta-hopeita yhden valioluokan mustan nartun. Ainoana rodussaan(??!) se oli lopulta ROP!

 

Mustien jälkeen tuli vielä p&s käppänät, joiden jälkeen oli vuorossa musta-hopeat. Siinä oli juuri sopivasti aikaa vielä vähän harjailla Milaa, ennen kun meidät jo kuulutettiin kehään. Narttujen avoimessa koiria oli 3, me olimme siinä keskellä.
Alussa menimme muutaman kierroksen ympäri ja sitten tuomari siirtyi yksilöarvosteluun. Meitä liikutettiin monta kertaa ympäri ja siinä alkoi jo vähän jännittää, kun tiedän kyllä, että Milalla on ahdas takaliike ja leveä etuliike. Miksiköhän ilmoitin sen tuomarille, joka on tarkka liikkeistä !?!
Seisottaa sain aika kauan ja ette usko minun ilmettäni, kun kehäsihteeri nosti PUNAISTA LAPPUA! Meille siis erinomainen! Myös meidän jälkeinen koira sai erinomaisen, joten vielä kilpailuluokassakin sain jännittää. Muutaman ympyrän jälkeen meidät käteltiin ensimmäiseksi kera SA:n. Siinä viimeistään meinasi leuat tippua lattiaan: ajattelin, että hyvä kun eh saadaan ja lopulta tulikin meidän eka SA! Avointen luokan jälkeen tuli vielä valiot, joissa oli yksi koira ja se sai myös SA:n.

Ennen kun paras narttu-kehä alko,i mietin pitkään mielessäni, että ei vitsi, siinähän on vain kaksi koiraa. Toinen on jo valio. Me saadaan eka serti! En kuitenkaan vielä uskaltanut tehdä "päätelmääni" varmaksi, koska en muistanut oliko muista luokista tullut SA:ta.
Lopulta pääsimme kehään, ja niinhän siinä kävi, että olimme valionartun kanssa siellä kahden. Parin rinkulan ja yksittäisen edestakaisin liikkeen jälkeen tuomari osoitti valion ensimmäiseksi (joka oli muuten Milan serkku ja myös vuoden 2015  m-h narttu). Eikä muuten haitannut pätkääkään! Kehis ojensi minulle SERTIN ja se tuntui uskomattomalta! Kehän jälkeen kädet täristen laittelin viestejä kasvattajalle, trimmaajalle ja kaikille näyttelykamuille meidän huipputuloksesta. Jotenkin en vaan vieläkään usko, että minun oma pikku rakas Mila sai sertin. Tarkoitus oli jättää rotukehät nyt lopullisesti tauolle ennen vetskukehien valloitusta, mutta voi olla että toisin käy, sen verran olen tässä viime päivinä lähinäyttelyjä katsastellut.

"Kaunis sopusuhtainen narttu, jolla oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, erinomainen kaula, tyylikäs ylälinja, erinomainen runko, hyvin kulmautuneet raajat, hyvä hännän kiinnitys, liikkuu hyvin, hyvälaatuinen karva, hyvät värimerkit, miellyttävä käytös"

Paavo Mattila

 





ERI, AVK1, SA, PN2, SERT



Ryhmäkehässä esitin tämän saman mustan käppänän. Sieltä ei kuitenkaan tullut sijaa, ei tainnut tämä tuomari erityisemmin arvostaa pikkukoiria.
Seuraavana aamuna, sunnuntaina yhdeksästä ilta seitsemään oli taas talkoopisteiden keräämisaika ja suuntasimme oman seuran aksakisoihin radanrakentajiksi. Siellä oli koko päivän kolmosluokka ja oli  todella mielenkiintoista päästä seuraamaan ratoja. Illalla olo oli vähintäänkin väsynyt. Olin seisonut koko päivän käytännössä ilman ainuttakaan kunnon taukoa.