Agilityn huumaa

Agility tuntuu aina vain enemmän ja enemmän meille todella hyvältä harrastukselta.
Eilen sain kaverini kuvaamaan, saatte tekin nähdä jotain kuvamateriaalia.
Alussa teimme hyppy, hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy -sarjaa. Se oli kasattu hevosen kengän muotoon, joka toi omat haasteensa.
Alku meni jostain tuntemattomasta syystä minulla aikalailla hermoiluksi ja ohjaus oli jotain olematonta. Eikä sen takia Milakaan osannut mennä oikein. Saimme kuitenkin yrittää uudestaan, joka sitten onnistui jo paljon paremmin:)



Harjoittelimme myös aivan uutta estettä, pituutta. Milalle tämä ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, vaikka se ei ollut koskaan ennen päässyt kokeilemaan sitä.
Ohjaajalta saimme palautteeksi, että Mila osaa ponnistaa juuri oikeassa kohdassa ja miettiä kuinka korkealle ja pitkälle sen täytyy hypätä.



Seuraavaksi yhdistimme pituuden rataan, johan kuului sen lisäksi hyppy ja pussi.
Saan kuulemma vielä joskus pinkoi Milan kanssa agilityradalla oikein kovaa, kyllä sillä vauhtia riittää. Alussa se hypähtelee paikallaan "alotetaan jo"-asenteella.
Lopuksi kertasimme kontaktien alastuloa samalla tavalla kuin viime kerralla.
Enää olisi kaksi kertaa jäljellä. Mutta kyllä olen varma, että agilityn harrastamista tullaan jollain tavalla vielä jatkamaan.