JH:n valmennusviikonloppu

Eilen en postausta jaksanut tehdä, syy siihen selviää pian.
Perjantaina saavuimme paikanpäälle, noin kymmentä vaille viisi. Kävin ilmoittautumassa ja sain avaimen. Sitten raahasimme äidin kanssa tavarat huoneeseen. Pian huonekaverini saapuikin, mukavana yllätyksenä mustan käppänän kanssa. Koirat tulivat toimeen hyvin keskenään.
Perjantaina ei tapahtunut mitään erityisempää. Illalla oli luento koiran oppimisesta.
Lauantaina lähdimme bussilla puoli yhdeksältä M&M areenalle treenaamaan. Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset saivat vieraat koirat ja ne olivat aivan kokemattomia. Toinen puoli harjoitteli omilla koirilla. Me aloitimme omilla koirilla. Sain muutamia hyviä vinkkejä, mitä aion käyttää jatkossakin. Pian vaihdettiin ryhmiä. Vaihtokoiria oli jotain 13. Jo alussa olin miettinyt minkä "haluaisin" itselleni mieluiten. (se jääköön salaisuudeksi) Ensin odotettiin rivissä ja yksitellen annettiin jonkun koiran hihna käteen. Pian rivissä oli enää kaksi, minä ja joku about 10-vuotias tyttö. Siinä vaiheessa olin jo aivan varma, minkä koiran minä saisin. Jäljellä oli nimittäin enää aussi ja bullmastiffi. Jo aluksi olin miettinyt, että jos minulle tuo iso koira annetaan, en tule varmaankaan selviämään ensimmäisestä kiskaisusta. Siinähän minä olin, hihnan päässä vuoden vanha bullmastiffi, Vanda ja kädessä kuolapyyhe. Hieman erityyppinen kuin käppänä;D
Aluksi saatiin tutustua hieman koiriin, jonka jälkeen mentiin kahteen riviin ja ohitettiin toisemme. (Koira koko ajan kontaktissa.) Todella upeasti meni meidän osalta. Vanda oli tosi kiva ja aina nimensä kuullessaan se seurasi tosi hienosti. Sitten mentiin juoksujärjestykseen. Me oltiin ekana.
Muutama kierros mentiin ympäri, jonka jälkeen neljän ryhmissä tehtiin "kasvattajaluokka bis-kehässä" Alkuseisotuksessa oltiinkin sitten ihan väärinpäin, no. Edestakaisin liikket meni taas tosi hyvin. (tai niin minusta ainakin tuntui) Kun kaikki ryhmät olivat menneet, aloitettiin yksilöt. Sain Vandaan tosi hyvän kontaktin ja se seisoi tosi hienosti. Kehuja tuli iloisuudesta ja hyvästä kontaktista, mitä en sillä hetkellä kovinkaan ajatellut. Odottelua oli sen jälkeen todella pitkään, Vanda alkoi jo väsyä ja lösähteli välillä makaamaan. Heilautti vain häntäänsä, kun joku koira meni ohi. Kaikkien mentyä palautimme koirat omistajille ja lähdimme hotellille.
Kahdelta meillä oli workshop, missä kerrottiin muutamien rotujen esittämisestä ja silloin sai esittää kysymyksiä. Illalla mentiin vielä uudestaan hallille treenaamaan. Meidät jaettiin taas kahteen ryhmään. Jälleen sain vinkkejä, Mila sai myöskin kehuja kulmauksista:) Takaisin hotellille lähdimme puoli kahdeksan. Minulle alkoi tulla huono olo, yritin kuitenkin kestää vielä vähän aikaa. Kävimme iltapalalla, oloni ei parantunut yhtään, päinvastoin. Huoneeseen saavuttuamme aloin tosissani miettiä, eikö minun pitäisi jo mennä kotiin. En kuitenkaan jaksaisi seuraavan aamun treenejä sairaana. Soitin kotiin ja sovimme, että kertoisin ohjaajille ja huonekaverilleni, että olen lähdössä. Iltalenkille lähtöä tehdessä kävinkin juttelemassa yhdelle ohjaajalle kuumeisesta olostani. Sen jälkeen lähdin surullisin mielin kohti kotia.
Miksi? Juuri tänä viikonloppuna piti sairastua. Eihän sille mitään mahda, mutta kyllä olisi ollut kiva olla ihan loppuun saakka mukana. Edelleen harmittaa, että olisiko minun kuitenkin pitänyt jäädä ja yrittää selvitä vielä yö hotellilla. Todellisuudessa tuo oli varmaan kaikkein järkevintä, en kuitenkaan olisi aamulla jaksanut tehdä mitään. Ehkä ensi vuonna uudestaan, silloin Turussa. Innostus ei siis yhtään vähentynyt. Nytkin katselen tarkkaan kaikki ensi vuoden junnukisat.
Kuvaton postaus tällä kertaa, kameraa en viitsinyt turhaan kannella mukana ja nuo kännykän kuvat nyt ovat mitä ovat.