Otsikoton 21

Näin alkuun suuret pahoittelut pitkästä postausvälistä. On ollut kamalasti kaikkia kiireitä ja muuta ohjelmaa, että en ole edes koneella ehtinyt käymään.
Kirjoitusinto on hävinnyt ihan kokonaan ja tuntuu, etten saa mitään järkevää kirjoitettua. Meille on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten oikein tiedä mistä aloittaisin... Vai jättäisinkö kuitenkin  kertomatta? Tulisi sellainen postaus, jota kukaan ei jaksaisi lukea. Tämäkin blogi on ollut kesän ajan todella huonolla päivityksellä vaikka lupasin panostaa. Postauksia tulee vain näyttelyistä tai mätsäreistä, jonka itsekkin huomasin vasta kun aloin selata vanhoja postauksia.
Haluan kuitenkin kiittää teitä kaikkia lukijoita, jotka olette kuitenkin jaksaneet pysyä mukana blogissa! Heinäkuussa tuli myös koko blogihistorian eniten katsomiskertoja. Kyllä minun täytyy jotain spesiaalia keksiä kun viidenkymmenen lukijan raja menee rikki.
No, jos sitä kuitenkin jotain järkevää saisi kirjoitettua.

Pari viikkoa sitten kävimme Milan kanssa mätsäreissä. Parikehässä parina meillä oli cava ja punainen nauha tuli. Mila sai paljon kehuja tuomarilta, mutta ei kuitenkaan sijoittunut enää punaisten nauhakehässä. Kuvia minulla ei valitettavasti ole tapahtumasta, kun olin yksin liikkeellä.
Nätteinä päivinä olemme käyneet Milan kanssa ihan mukavan mittaisia lenkkejä, käyty kerran koirapuistossakin, temppuiltu ja treenailtu vähän kaikenlaista ja turkkiakin hoideltu.
Nyt kesälomakin taputeltu läpi ja koulunpenkin kulutus alkanut. Seuraavaa lomaa odotellessa, onneksi ennen sitä tapahtuu vielä kaikkea kivaa.

PUN-

Heinäkuun erikoispostaus ilmestyy pari viikkoa myöhässä, sillä jostain syystä blogger ei ole suostunut lataamaan kuvia.

Viikonlopuksi onkin suunnitteilla paljon koiramaista menoa, mutta siitä sitten myöhemmin!

(Kuvat ovat vanhoja, mutta en ole saanut niitä minnekkään julkaistua vielä.)

 

 

Iisalmi KV 2015

Huippu viikonloppu säästä huolimatta Iisalmessa vietetty.
Lauantaina lähtö oli melko aikaisin, matkalta nappasimme kyytiin Milan kasvattajan ja kävimme hakemassa junnukoirani. Kisasin siis lauantaina piirimestaruuden Milan kanssa ja normikisan Milan kasvattajan siperianhusky "Maialla".
Lauantaiksi oli luvattu sadetta koko päiväksi ja matkalla satoi kovasti, joten oli kova jännittäminen kuinka kehässä mahtaa käydä. Milaa ei saa sitten mitenkään innostumaan kehässä olemisesta sateella.


Viimein kehät alkoivat piirimestaruudella, jossa osallistujia oli vain viisi. Me kisasimme toisiksi viimeisenä. Mila meni muuten ihan kivasti, mutta se vilkuili seisotuksessa hieman rauhattomana ympärilleen. Ryhmäliikkeissä sain sen juoksemaan jopa edelläni.



Yksilöarvostelussa seisotin ensin Milan pöydällä ja tuomari tuli kättelemään, pyysi näyttämään purennan ja kysyi koiran iän. Sitten menimme edestakaisin ja ympäri, jonka jälkeen seisotin Milan vapaasti.





Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelun menimme numerojärjestykseen kehään. Sitten tuomari alkoi laittaa meitä järjestykseen, meidät siirrettiin toiseksi ja sitten juoksimme yksitellen kehän ympäri. Tuomari siirsikin meidät kolmanneksi ja se oli sitten lopullinen järjestys.

Kaikki oli arvostelussa ruksattu erinomaiseksi.

"Esität koiran vapaasti, jolloin rodunomaisuus tulee parhaiten esiin. Pöydällä korjasit raajan oikein. Vauhti liikkeessä on sopiva."

Normikisaa saimme odotella jonkin aikaa, kun välissä tuli vielä nuoremmat. Kävin hakemassa Maian ja treenailimme siinä vähän aikaa. Kun kehään viimein pääsimme, tuomari jakoi meidät kahteen ryhmään. Me kuuluimme siihen toiseen, joten saimme odotella taas vielä hetken.
Maia ei ollut aivan helpoin junnukoira, ihan hyvä vaan, koska eihän sitä muuten voi kehittyä. Se liikkui tosi kivasti, mutta ei oikein malttanut seisoa pitkään.



Yksilöarvostelussa tuomari pyysi purennan ja kysyi koiran iän. Sitten menimme edestakaisin ja ympäri, jonka jälkeen piiiitkä seisotus. Huomasin, että jäimme tuomarista hieman vinoon seisotuksessa, mutta koska Maia pysyi siinä alussa ihan hyvin en lähtenyt korjaamaan. Välillä joku tassu hieman liikahti ja loppujen lopuksi yritin vielä epätoivoisesti seisottaa sen vapaana.
Ennen kehää olin kokeillut vapaata seisontaa, mutta koira vain istui, joten tyydyin kehässä pääasiassa asettelemaan sen. Kehässä vapaassa seisonnassa se seisoi hetken todella hyvin, mutta istahti pian.
Jatkoon emme kuitenkaan enää päässeet, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Tässäkin kaikki oli erinomaista.

"Hyvä esittäminen kokonaisuutena. Liikkeessä nopeus riittää. Vapaasti seisottaminen onnistuu paremmin kuin asettelu."

 

Katsoimme vielä ryhmäkehät ja sitten lähdimme ajelemaan kohti kotia. Sade alkoi vasta vähän ennen ryhmiä, kerrankin oli hyvä tuuri.

 

---

Sunnuntaina poimimme matkalta Saran, Jonnan ja Elmon. Vuorossa oli SM-osakilpailu ja kisakaverina Mila. Lähdimme kotoa vähän yhdeksän jälkeen, vaikka junnut alkoivat vasta kahdeltatoista. Mila sai jäädä autoon vielä odottelemaan, sillä märälle kentälle en halunnut viedä sitä turhaan niin aikaisin. Vähän ennen nuorempien alkua hain sen autolta ja treenailimme vielä vähän.

Vanhempien alettua meidät jaettiin taas kahteen ryhmään, me kuuluimme taas siihen jälkimmäiseen.

Kun tuli meidän ryhmän vuoro menimme pari kierrosta ympäri ja sitten yksilöarvosteluun.

Ja arvatenkin, juuri meitä edellisen aikana alkoi sataa ja se vain koveni. Kun meidän vuoro oli mennä kehään sitä vettä tuli jo ihan kunnolla.
 

Mila tärisi pöydällä ja tuomarin teltan katolta tippui vettä, jota arvatenkin Mila säikähti vielä lisää. Sain sitä kuitenkin rauhoiteltua. Tuomari pyysi näyttämään hampaat ja kysyi koiran ikää, alkuperämaata ja käyttötarkoitusta. Sitten teimme ympyrän ja edestakaisin, jonka jälkeen seisotin Milan vapaasti. Se liikkui ihan älyttömän kivasti sateesta huolimatta! Tuomarin sanellessa arvostelua häntä laski seisotuksessa, mutta sain sitä kuitenkin hieman ylöspäin jutustelemalla Milalle ja pyöräytin sen pariin kertaan uudestaan seisomaan. Sitten kiitos ja häkkiin odottelemaan.

Pahin sade osui juuri meidän yksilöarvostelun ajaksi ja Mila näytti aivan uitetulta rotalta.

Olin kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen meidän yksilöarvosteluun siihen nähden mitä siltä odotin.

 

Kaikki arvostelussa erinomaista.

"Vapaasti esitetty, koira esitetään edukseen niin pöydällä kuin maassakin. Liikkeessä sopiva vauhti. Koira voisi olla innostuneempi."

Jatkopaikkaa ei meille kuitenkaan irronnut (johtui varmaan siitäkin, että finaalipaikan nappasi tyttö käppänän kanssa).

 

Kävimme vielä Saran kanssa kysymässä tarkempaa palautetta suorituksesta. Meille tuomari sanoi, että ei keksi mitään muuta korjattavaa, kuin että koira olisi voinut olla innokkaampi. Ja arvatenkin se johtui sateesta. Huomasin, että häntä laski seisoessa ja tuomarin mielestä yritin korjata sitä hyvin. Olisin saanut kannustaa Milaa kuitenkin kokonaisuudessa vielä hieman enemmän.

 

 

 

Viikonloppuun mahtui ihania kehäkokemuksia, naurua, uusia rotukokeiluja, ilmaisia näytepakkauksia, makkaraa, sadetta, kannustuksia, mieltä lämmittäviä arvosteluja ja ihania koiria! Kiitos ihan älyttömästi kaikille!

PM3

 



Mikkeli koovee

Herätys oli puoli kuusi, matkaan lähdimme vähän vaille seitsemän. Meidät jätettin Milan kanssa Saran luo, josta lähdimme hänen kyydillään kohti Mikkeliä.
Paikan päällä leiriydyimme junnukehän viereen ja odottelimme kehien alkua. Ne alkoivat piirimestaruudella, jonka jälkeen tuli ensin nuoremmat, joissa Jonna kisasi ja sitten vanhemmat.
Tämä oli tosiaan osakilpailu, jonka voittaja pääsee joulukuussa järjestettävään Helsingin näyttelyyn, SM-finaaliin, joten taso oli kova.



Menimme kaikki vanhemmat ensin kehään, jossa seisotimme ja juoksutimme pienemmissä porukoissa. Sitten tuomari otti yksittäisarvostelun numerojärjestyksessä.
Me olimme aika loppupäästä, joten minulla oli hyvin aikaa juottaa Milaa. Meidän alkukehä olisi voinut mennä mielestäni paremminkin. En halunnut vielä väsyttää Milaa liikaa, joten seisotin sen asetellusti. Vaikka olin yrittänyt saada sen juomaan ennen kehää, se läähätti koko ajan ja oli muutenkin kuumaisen oloinen. Liikkeet menivät hyvin. Pääsimme juoksemaan ensimmäisenä meidän ryhmästä ja sain itse määräillä vauhdin.



Yksilöarvostelussa pöydällä tuomari kysyi rodun alkuperämaan, montako värivariaatiota tästä rodusta löytyy ja mitkä ne ovat? Sitten kolmio ja seisotus. Mila seisoi hieman huonosti vapaasti, mutta en kuitenkaan lähtenyt korjaamaan sitä jo yhden kerran korjaamisen jälkeen.




*reps* :D



... Ja niin se häntä vaan laskee...

Kun jokainen oli käynyt kehässä, menimme kaikki kehään ja tuomari alkoi ottaa handlereita jatkoon. Mila seisoi tosi hienosti vapaasti koko tämän ajan, tällä kertaa sen häntäkin pysyi ylhäällä!
Me emme kuitenkaan enää päässeet jatkoon, sillä taso oli todella kova. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen suoritukseen (niin hyvä kuin niin kuumalla ilmalla voi tulla) ja arvosteluun.

 

 

Liikkeet ryhmässä: erinomainen

Yksittäisliikkeet: erittäin hyvä

Seisottaminen: erinomainen

Hampaiden/purennan näyttäminen: erinomainen

Yhteistyö koiran kanssa: erinomainen

Rodun tuntemus: erinomainen

Yleisvaikutelma: erinomainen

 

"Yksilöliikkeissä varottava liikaa kiirettä!"

Liikuin siis kuten aina ennenkin, samanlaisella nopeudella. Tuomarin mielestä olisi varmaan saanut kävellä vielä rauhallisemmin, mutta silloin Milan liikkeet eivät olisi tulleet esiin niin hyvin, suurikokoinen kun on.

Kehien jälkeen kävimme vielä treenailemassa parin koiran kanssa ja sen jälkeen oli aika lähteä pois. Me jäimme matkan varrelle, koska tulimme mökille. Täältä sitten lähdemme huomenna kohti kotia.

Kokeilin Jonnan chihuahuaa

Ekaa kertaa setteri käsissä ja se kyllä näkyy:,D



Otsikoton 20

Maanantaina Milalle oli varattu näyttelysiistimisaika kahdeksi. Minä sain jälleen itse siistiä sen ammattitrimmaajan opastuksella. Varsin nopeasti se puolitoista tuntia meni, enkä saanut vieläkään ihan valmista. Kotihommina olisi vielä tassut, mutta parempi kai se on tehdä hyvin, vaikka menisikin hieman enemmän aikaa.
Sieltäpä kuoriutuikin oikein nätti neiti. Pohjavillan ja vanhojen pitkien runkokarvojen nyppimisen jälkeen alkoi näkyä jo se pitkään toivomani karkea uusi runkoturkki. Kauan tuota on saatu odotella, kun Milan turkki on jostain syystä kasvanut paljon hitaammin kuin normaalisti. Ehdin jo säikähtää, että joudunko minä sen kaljuna viemään kehään, vaikka eihän sitä junnuissa ole niin väliä.



Ei oikein tarkentanut

Illalla kävimme vielä Savo-Karjalan pinseri- ja snautseriharrastajien näyttelytreeneissä keskustassa. Paikalle oli tullut vain kaksi pinseriä meidän lisäksi, sillä moni oli perunut tulonsa. Siinä tunnin verran treenasimme näyttelyjuttuja.
Lähinnä syy miksi me lähdimme tuonne oli, että voin testata pysyvätkö kengät jalassa ja voinko ottaa ne mukaan Mikkeliin.
Juoksutimme koiria kenttää ympäri ja seisotimme niitä. Mila meni todella kivasti ja "rakaspikkuoppivainenpartanaama" MENI MINUN EDELLÄ LIIKKEISSÄ!!! En ole koskaan saanut sitä kulkemaan edelläni, vaikka olemme yrittäneet treenata sitä.
Sain myös kokeilla innokasta pinserijunioria.

Nyt ollaankin aivan valmiita lauantain Mikkeli KV:seen. Jospa säät suosisivat ja tulisi kiva päivä.

Kuvat siistimättömänä

Sininen päivä

Eilen oli hieman extempore lähtö mätsäreihin. Olin jo aikaisemmin katsellut kyseistä mätsäriä, mutta olin vielä tänä aamunakin todella epävarma lähdöstä. Koko päiväksi oli luvattu sadetta ja aamupäiväksi ukkoskuurojakin. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja lähteä, vaikka tiesin jo että eihän Mila siellä menesty, jos sataa vettä.

Kävin ilmoittautumassa ja vähän ennätin treenailla Milaa ennen kuin Sara tuli paikalle. Odottelimme tunnin verran kehien alkua ja viimein ne alkoivat, junior handlerilla. Meitä oli kehässä kahdeksan, me numerolla kolme.
Juoksutimme koiria muutaman kerran ympäri, jonka jälkeen tuomari otti jokaisen vuorollaan yksilöarvosteluun. Sitten teimme jonkin liikkeen, meitä pyydettiin tekemään L-kirjain. Kun kaikki olivat menneet pari tippui pois. Sitten juoksimme vielä ympäri ja tuomari tiputti loput kaksi.
Me olimme siis neljän parhaan joukossa ja vaihdoimme koiria. Minä sain vaihdossa isonvillakoiran. Vaihtokoirien kanssa juoksimme ympäri, menimme yhdessä edestakaisin ja seisotimme. Sain villakoiran liikkumaan hyvin, seisoa se ei malttanut ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Sitten vaihdoimme omat koirat takaisin ja tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen.
Harkinnan jälkeen meille ojennettiin sininen ruusuke eli tulimme toiseksi.

(Kopioitu järjestäjien sivuilta)

Pääsin myös esittämään ihanan lagotto Ressun isoissa aikuisissa. Meille annettiin sininen nauha parikehästä, mutta tuomari sanoi, että sain koiran liikkumaan todella hyvin. Sinisten kehässä olikin Ressun omistajan toinen koira ja vähän meinasi mennä meidän meno sekaisin, kun Ressu vahti kaveria. Meille ei tullut sijaa sinisten kehässä, mutta tuomari sanoi, että esitin koiran hienosti.

Tykkäätte ilmeestä (kopioitu järjestäjien sivuilta)

Milan kanssa myöhästyimme parikehästä isojen nauhakehän takia, mutta pääsimme seuraavassa parissa mukaan. Parinamme oli cokkeri. Mila meni oikein kivasti, seisoi ja liikkui ihan nätisti. Saimme kuitenkin sinisen nauhan.





Sinisten kehässä oli noin 15 koiraa. Alkoi vähän sataa, mutta ei niin paljoa, ettäkö se haittaisi meidän menoa. Ihan hyvin Mila meni, vaikka tipuimmekin aika alkuvaiheessa pois, mistä lie johtunut?



Katsoimme vielä BIS-kehän, jonka jälkeen lähdinkin kävelemään kohti kotia. Olisi kyllä jäänyt harmittamaan, jos tuonne ei oltaisi lähdetty. Kiva päivä ja sateeltakin vältyttiin kehien aikana.

 

 



JH2, SIN-

Kehäkuvat kännykkälaatua, pahoitteluni siitä.

Huomenna yritän kirjoitella postauksen tämän päiväisestä Milan siistimisestä ja näyttelytreeneistä.