Otsikoton 20

Maanantaina Milalle oli varattu näyttelysiistimisaika kahdeksi. Minä sain jälleen itse siistiä sen ammattitrimmaajan opastuksella. Varsin nopeasti se puolitoista tuntia meni, enkä saanut vieläkään ihan valmista. Kotihommina olisi vielä tassut, mutta parempi kai se on tehdä hyvin, vaikka menisikin hieman enemmän aikaa.
Sieltäpä kuoriutuikin oikein nätti neiti. Pohjavillan ja vanhojen pitkien runkokarvojen nyppimisen jälkeen alkoi näkyä jo se pitkään toivomani karkea uusi runkoturkki. Kauan tuota on saatu odotella, kun Milan turkki on jostain syystä kasvanut paljon hitaammin kuin normaalisti. Ehdin jo säikähtää, että joudunko minä sen kaljuna viemään kehään, vaikka eihän sitä junnuissa ole niin väliä.



Ei oikein tarkentanut

Illalla kävimme vielä Savo-Karjalan pinseri- ja snautseriharrastajien näyttelytreeneissä keskustassa. Paikalle oli tullut vain kaksi pinseriä meidän lisäksi, sillä moni oli perunut tulonsa. Siinä tunnin verran treenasimme näyttelyjuttuja.
Lähinnä syy miksi me lähdimme tuonne oli, että voin testata pysyvätkö kengät jalassa ja voinko ottaa ne mukaan Mikkeliin.
Juoksutimme koiria kenttää ympäri ja seisotimme niitä. Mila meni todella kivasti ja "rakaspikkuoppivainenpartanaama" MENI MINUN EDELLÄ LIIKKEISSÄ!!! En ole koskaan saanut sitä kulkemaan edelläni, vaikka olemme yrittäneet treenata sitä.
Sain myös kokeilla innokasta pinserijunioria.

Nyt ollaankin aivan valmiita lauantain Mikkeli KV:seen. Jospa säät suosisivat ja tulisi kiva päivä.

Kuvat siistimättömänä