Voihan korvat

Vielä pari helpompaa koetta jäljellä, jospa tätä blogiakin saisi vähitellen heräteltyä eloon. Rankka kevät takana koulun puolesta. En voi edes luvata, että ensi vuosi olisi yhtään sen helpompi, kun abivuosi ja kirjoitukset koittavat (hui, en tosiaan ole vielä henkisesti valmis niihin:D). Vaikka blogin puolella onkin ollut hieman hiljaisempaa, Milan kanssa olemme päässeet touhuilemaan yllättävän paljon siihen nähden mitä aikaa on ollut.

Korvavaivat ovat vaivanneet Milaa lähes koko sen elämän ajan, välillä on ollut helpompia aikoja ja välillä korvat ovat olleet tosi huonossa kunnossa, jopa verillä kovasta rapsuttelusta. Viimeisen parin viikon sisällä korvaongelmat ovat tulleet jälleen esille. Milan korvat kutisevat todella paljon ja se joutuu ravistelemaan itseään todella usein. Minä alan jo oikeasti uskomaan, että se johtuu vehnästä ruuassa. 

Sterkkauksen yhteydessä se sai hiivakuurin ja sen jälkeen korvat ovat pysyneetkin muutaman kuukauden hyvässä kunnossa vehnättömällä ruualla. Meille oli kuitenkin kertynyt vehnää sisältäviä ruokia mätsärivoitoista ja nyt Milan korvat ovat todella huonossa kunnossa pitkään aikaan. Ruoka joutaa siis vaihtoon ja nyt täytyy vähän mietiskellä mitä nappulaa tuolle alkaa syöttämään. Uuden hiivakuurin aloitimme muutama päivä sitten omatoimisesti, jospa se elämä vähitellen helpottaisi. Ikävä vaivahan tämä on, mutta saa olla todella iloinen, että se on pysynyt ainoana vaivana *kopkop* ainakin tähän asti.

Agility meillä oli monena viikkona taukoina erinäisistä syistä, mutta nyt olemme päässeet taas jatkamaan. Ensimmäiset treenit olivat tosi jees, parhaat pitkään aikaan. Mila teki hienosti pitkää rataa kokonaan ilman palkkaa ja vauhtia riitti. Tällä viikolla tuli reilusti takapakkia. Lähdöt olivat jälleen pitkästä aikaa suuri ongelma. Toivotaan tosiaan, että se oli vain kerran älynväläys, ei millään huvittaisi jälleen palata ihan alkuun. Löytyi näistä treeneistä kuitenkin myös muutama onnistunut juttu: hieno puomi ja törkeen upeat takaakierrot!