Sertiä vaille valio?

Eilen oli todella kauan odotettu päivä. Jo varmasti reilu puoli vuotta sitten sovimme Saran kanssa, että huhtikuussa lähdemme Outokumpuun ryhmänäyttelyyn, mikäli sopivat tuomarit sattuvat kohdalle.
Sekä käppänät että puudelit alkoivat vasta kahdentoista aikaan, joten sai kerrankin nukkua hieman pidempään. Sen kunniaksi päätin viimeistellä ja pestä Milan aamulla, kun yleensä olen tehnyt sen jo edellisenä iltana. Kello pirisi tasan kuudelta ja Sara ja Huima tulivat pimpottamaan ovikelloa puoli yhdeksältä. Vartin myöhässä pääsimme lähtemään, mutta onneksi oli varattu reilusti aikaa eikä meidän tarvinnut kiirehtiä.

Saavuimme näyttelypaikalle, mikä oli urheiluhalli. Siis jäähalli, joten kylmä tosiaan oli. Onneksi Sara oli lukenut huolella näyttelykirjeen, joten hameet jäivät odottelemaan lämpimämpiä kelejä.

Ennen Milaa esitin mustan käppänän, joka oli jälleen ainoana rodussaan ROP ja ROP-veteraani. Ryhmäkehät menivät läpijuoksuksi, mutta oli vain ihana päästä taas kehään tämän ihanaisen mummelin kanssa!
Pian tulikin Milan vuoro. Musta-hopeita näyttelyyn oli ilmoitettu 12, mikä oli järkytys minulle, kun muutaman viikon päästä Mikkelissä samalla tuomarilla näyttäisi olevan vain vaivaiset kaksi musta-hopeaa! Koetin olla lannistumatta tästä - vetäisimme kehän jälleen vain hyvänä kokemuksena.

Narttujen avoimessa oli kaksi koiraa. Miismiis esiintyi hurjan kivasti, liikkui reippaasti ja jaksoi kylmästä ilmastakin huolimatta seisoa pitkään paikallaan. Kehässä tosiaan sai seisotella kauan. Kehis nosti punaisen lapun, jes! Myöskin toinen avo-narttu sai erin, mutta rakas pikku Milaisa voitti kilpailuluokan ja sai SA:n. Sen jälkeen tuli vielä yksi valio ja sitten paras narttu-kehä. Kehässä oli kolme koiraa. Muutaman ympyrän jälkeen järjestys oli selvä. Me olimme toisia. Voiton vei upea valio-koira, joka voitti meidät myös viimeksi. Serti siirtyi meille, juuri se, mitä lähdimmekin hakemaan!

"6v narttu, jolla erinomainen ylälinja sekä seistessä että liikeessä. Hyvät pään linjat. Oikea purenta. Hieman ilmavat, jäykät korvat. Kaunis kaula, eturinta ja rintakehä. Hyvin kulmautunut. Hyvä häntä. Lanne-osa saisi olla tiiviimpi. Todella karkea runkoturkki. Tehokkaat joustavat liikeet."

- Marjo Nygård, ERI1, SA, PN2, SERT

Matkaseurue: Huima PN2, vara-SERT ja Mila PN2, SERT

Pikku snautseri on nyt sitten sertiä vaille valio. Jos joku olisi minulle tullut tuollaisen pari vuotta sitten kertomaan, niin olisin kyllä nauranut päin naamaa. Minun pieni ruma ankanpoikanen, josta ei pitänyt tulla minkään sortin näyttelytähteä? Vielä me se viimeinen rusetti jostain napataan! ;)