Jyväskylä KV

(C) Nanna Salmela

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa näyttelyiden aika, tällä kertaa Jyväskylässä. Perjantaina lähdimme ajelemaan mökille ja lauantaiaamuna siitä kohti Jyväskylän Paviljonkia. Minulla oli molempina päivinä junnut ja lauantaina esitin myös pienen münsterinseisojan rotukehässä.
Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin, viime vuoden kokemuksesta rikkaampana päästä varaamaan hyvä häkkipaikka. Sellainen löytyi ja kimpsut ja kampsut saivat jäädä häkille ja minä suuntasin treenaamaan münsteriä. Kehän alkamiseen oli vielä sen verran aikaa, että päätin välillä mennä katsomaan junnuja. Siellä oli juuri alkaimaisillaan piirimestaruus, jonka ehdin juuri katsoa loppuun ja sitten lähdin taas münsterikehälle. Kohta puoliin pääsimmekin ainoana avoluokan narttuna kehään. Tuomari kehui kovasti koiraa ja niimpä sieltä viuhahti punainen ja pinkki läpyskä. Samalla myös PN1, CACIB ja ROP!

Junnukehä oli tässä välissä jossain nuorempien puolessa välissä ja ehdin vielä hyvin harjailla Milan ja juoksuttaa sitä vielä muutaman ympyrän ennen kehään astumista. Numerojärjestys oli kovin ihmeellinen, emmekä toistenkaan junnujen kanssa päässeet oikein minkäänlaiseen käsitykseen, mikä logiikka siinä oikein oli. Joka tapauksessa junnut jaettiin kolmeen ryhmään, josta kuuluimme ensimmäiseen.

Ensimmäinen ryhmä jäi kehään ja yhteisliikkeiden jälkeen siirryimme yksilöarvosteluun. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja pyysi näyttämään purennan. Liikkeinä teimme kolmion, edestakaisin ja sen jälkeen seisotuksen.

Kun kaikki ryhmät olivat käyneet yksilöissä, tuomari kokosi kaikki kehään ja otti jatkoon viisi parasta. Me emme valitettavasti näihin kuuluneet. 

Arvostelussa kaikki ruskattu erinomaiseen.

"Yhteensopiva pari. Viimeisteltyä esittämistä. Rodunomainen esitystapa."

Junnujen jälkeen otimme vielä kuvia ja sitten odottelimme ryhmäkehien alkua. Ryhmäkehästä ei sijoitusta enää irronnut hienojen koirien joukosta, mutta hieno kokemus se oli.

BIS-kehän jälkeen kävimme hakemassa matkan varrelta evästä ja sieltä lähdimme sukulaisten luo, jossa oli tarkoitus yöpyä. Ilta meni kovin väsyneissä tunnelmissa ja nukkumaan meno tapahtui onneksi suhteellisen inhimilliseen aikaan. 

Sunnuntaina herätys taisi olla seitsemän maissa ja näyttelypaikalla olimme heti kymmenen jälkeen. Tällä kertaa vuorossa oli SM-osakilpailu ja kisakoirana taas tuttu ja turvallinen Mila. Vanhempia junnuja oli vähän relu kaksikymmentä, siis reilu kymmenen vähemmän kuin edellispäivänä. Tällä kertaa järkkääjät olivat oppineet aakkoset ja nyt menimme ihan perinteisessä järjestyksessä kehän puolelle. 

Ensin kasaannuimme sinne kaikki ja tuomari teki yleissilmäyksen, jonka jälkeen hän jakoi meidät kolmeen ryhmään. Tällä kertaa me olimme siinä viimeisessä. Tuomari teki oikein perusteellista arviointia, joten odottelua siis riitti. Vihdoin viimein oli meidän vuoro siirtyä yksittäisarvosteluun, jossa tuomari kysyi koiran ikää, onko oma koira ja pyysi näyttämään hampaat. Sitten kolmio ja edestakaisin ja pöydän eteen seisotus. En ollut mitenkään erikoisen tyytyväinen suoritukseeni ja olin ihan varma, että tämä oli nyt tässä.

Kohta kaikki kutsuttiin kehään ja tuomari poimi kymmenen jatkoon. Suureksi yllätyksekseni me kuuluimme niihin! Kymmenen parhaan kesken menimme vielä kierroksen ympäri ja pareittain edestakaisin. Sitten tuomari valitsi viisi parasta ja niihin me emme enää kuuluneet. Hyvä mieli jäi kuitenkin, taitavien junnujen joukosta kymmenen parhaan joukkoon ja mikä parasta, vielä aivan oman pikku snautserin kanssa!

Arvostelussa kaikki ruksattu erinomaiseen. 

"Handleri esittää koiraa taitavasti sekä vapaasti että aseteltuna."

Pakollisten shoppailujen (Löysin Milalle halvalla kauan tarvitsemani sadeasun, luut sattuivat olemaan tarjouksessa ja ylisöpö kehäkampa oli pakko ostaa, kun senkin halvalla sai:D) jälkeen lähdimme ajelemaan pienen koukkauksen jälkeen kohti koti-Kuopiota.

Lähes kaikki postauksen kuvat (C) Johanna Tolonen