Ristiina RN

Reilu kaksi viikkoa sitten käväisimme Ristiinan ryhmänäyttelyssä. Käppänät arvosteli Harto Stockmari, josta olin kuullut hyvinkin vaihtelevaa palautetta. Päätin kuitenkin ilmoittaa sinne Milan. Kun junnut sattuivat olemaan myös samassa näyttelyssä, saimme "kaksi kärpästä samalla iskulla".
Jo kauan olin tuskaillut Milan turkin kanssa. Minulla on ollut siinä nyt rullaus menossa, jota olenkin saanut kesällä hyvin tehtyä, mutta silti turkki näytti erityisesti kyljistä liian pitkältä. Karva ei sitten millään ollut tarpeeksi kypsä nyppimiseen. Näyttelytrimmissä Milalta vedettiin melkein kaikki alas, joten vähän pelotti, tuleeko noottia liian lyhyestä turkista.
Musta-hopeita käppänöitä oli viisi ja meitä oli avoimissa nartuissa kaksi koiraa. Monet koirat oli kätelty hoolla pihalle, joten vähän pelotti. Mila meni ihan kivasti ja sininen lappu nousi - siis erittäin hyvä. Toinen avo-narttu sai hoon, joten tämä tarkoitti sitä, että voitimme luokan.

"Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä purenta, kaula ja etuosa. Tilava runko. Vähän pitkä lanne-osa. Vähän matala hännänkiinnitys (siis anteeksi mitä:'D). Oikein kulmautunut taka-osa. Köyristää vähän lanne-osaa. Pehmeä parta ja jalkakarvat. Liikkuu hyvin sivulta." EH, AVK1

Junnut olivat varmaan puoli tuntia myöhässä. Nuorempien aikana harjailin vielä Milan kuntoon ja pian me pääsimmekin kehän puolelle. En muuten muistakkaan, milloin viimeksi meidän suoritus olisi mennyt niin huonosti. Mila ei ottanut minuun oikein minkäänlaista kontaktia, kun Sara oli syöttänyt sitä ennen kehää. Kehässä se vain etsiskeli Saraa. Ei se ole koskaan tehnyt noin! Olenhan minä aina tiennyt koirani olevan ahne, mutta ei sen ihan näin pitkälle pitäisi mennä. Jatkossa siis, ei namitusta ennen kehiä. Kehästä poistuimme sinisen ruusukkeen kanssa ja siitäpä sitten pitsan jälkeen kohti mökkimaisemia.

EH, AVK1, JH2