Tampere KooVee

Perjantaina karkasin vähän aikaisemmin koulusta ja 14.15 lähti meidän juna Kuopiosta kohti Tamperetta. Tiedossa oli mahtava viikonloppu kera karvaisten ja vähemmän karvaisten kavereiden.
Meidän seuraan lähtivät Sara, Ea, Tintti koiriensa Mimmin ja Unnan kanssa.
Milan ensimmäinen junamatka sujui erittäin hyvin. Neiti ei stressannut pätkän vertaa, vaikka sitä etukäteen hieman jännitinkin, vaan nukkui tyytyväisenä sylissäni pää Saran jalkapöydällä(XD) koko matkan.

 



Perille päästyämme kummini oli jo meitä vastassa. Yövyimme siis Milan kanssa kummini luona ja saimme molempina päivinä kyyditykset näyttelypaikalle ja takaisin, yöpymiset, ruuat sun muut häneltä. Kiitos vielä kovasti! Perjantai-ilta vilahti nopeasti ja iltalenkin ja muitten touhujen jälkeen olikin jo aika käydä nukkumaan, että jaksaisi virkeänä herätä seuraavaan päivään. Ensimmäisenä yönä en nukkunut kovinkaan hyvin ja heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa, kun jännitys alkoi painaa päälle. Lyhyillä unilla selvisin kuitenkin koko päivän, kun tekemistä riitti.
Näyttelypaikalle saavuimme puoli kymmenen maissa. Pystytin häkin ja treenailin siinä vähän Milan kanssa ennen kuin alkoi piirimestaruus. Sen jälkeen alkoivat nuoremmat ja vanhemmat, jotka oli jaettu pienempiin ryhmiin suuren osallistujamäärän takia. Me kuuluimme toisiksi viimeiseen ryhmään. Muutaman yhteisen ympyrän jälkeen alkoivat meidän ryhmän yksilöt, johon pääsimme toisina. Yksilöarvostelu olisi voinut mennä paremminkin. Siirtelin tassuja turhan paljon pöydällä ja liikkeelle lähtiessä olisin voinut innostaa Milaa enemmän. Juuri ne asiat, johon tuomarikin olisi toivonut korjausta. Sain meidän yksilöarvostelun videolle, joka tuossa alapuolella.

Kun meidän ryhmä oli arvosteltu, tuomari otti handlereita jatkoon. Me emme enää kuuluneet niihin. Kehän loputtua kävin kysymässä tuomarilta palautetta meidän suorituksesta. Hän olisi kaivannut enemmän innostamista liikkeelle lähtöön, sekä sanoi, että älä korjaa jalkoja, jos ei ole pakko. Hän kuitenkin piti kovasti esittämistyylistäni ja rauhallisuudestani. Junnujen jälkeen treenailimme vähän kavereitten kanssa toistemme koirilla ja räpsimme posekuvat. Sitten menimme syömään ja ryhmäkehien jälkeen kohti majoituspaikkaa.

 

Sunnuntaina herätys oli jälleen puoli seitsemän. Pakkailin kaikki valmiiksi, sillä siirryimme suoraan näyttelypaikalta juna-asemalle. Milan kanssa taas treenailin hieman kehässä ennen niiden alkua ja sitten olikin pitkästi odottelua. Sunnuntaina valittiin siis junior handlerin edustusjoukkue Pohjoismaitten voittajanäyttelyyn Tanskaan. Tässä molemmat ikäryhmät kisasivat samassa. Meidät jaettiin taas pienempiin ryhmiin numerojärjestyksen mukaan ja me kuuluimme sinne loppupäähän.

Viimein pääsimme kehään ja yksilöarvosteluun. Olin ehkä tyytyväisempi sunnuntain yksilöarvosteluun ja Miltsukkakin oli enemmän mukana touhussa. Pöydällä tuomari sopersi jotain todella epäselvästi, enkä saanut kunnolla selvää. Ajattelin hänen pyytävän hampaita ja näytinkin ne, kun kaikki edellä olevatkin näyttivät hampaat. Sitten alas, edestakaisin, kolmio ja seisotus. Siinä sai seisottaa todella kauan, ennen kun tuomari pyysi vielä menemään kehän ympäri ja seisottamaan lopuksi.

Arvostelussa kaikki muut olivat eriä, paitsi hampaiden näyttö hyvä. Tuomari siis pyysikin purentaa... Vähän kyllä ketutti, olisi pitänyt ottaa varman päälle ja kysyä, että anteeksi en kuullut. Jatkoon meitä ei tälläkään kertaa otettu. Seuraavaksi suuntana oli Hesburger ja sen jälkeen ehdimme katsoa hetken ryhmäkehiä ja ottaa kuvia koirista ennen kuin suuntana oli Tampereen juna-asema. Loppumatka meni kovin väsyneissä tunnelmissa, minkä huomasi meidän jutuista matkan aikana.
Kiitos paljon kaikille osallisille aivan huipusta viikonlopusta! Vaikka tuloksilla ei ollut juhlimista, oli tämä silti varmasti yksi hauskimmista näyttelyreissuista.