Vuoden näyttelyt avattu (Kajaani KV)

Sunnuntai aamuna herätys oli aivan liian aikaisin. Lauantaina nukkumaan meno oli luvattoman myöhään - taaskaan en selvinnyt junnukoirani kanssa ongelmitta. Olin käynyt viikolla treenaamassa aivan ihanan koiran kanssa, jolla minun oli tarkoitus kisata, mutta sitten tuli ongelmaksi saada koira näyttelypaikalle. Siinä oli vähän erilaista säätöä, josta en jaksa täällä sen enempää jorista. Minun piti alunperin mennä Saran kyydillä, mutta koiraa ei siihen autoon mahtunut, joten onneksi löysin kyydin toisaalta. Puolilta öin päätin, että Mila lähtee kisakaveriksi.
En halunnut stressata koiran etsimistä sen enempää ja ajattelin, että on fiksumpaa ottaa Mila kotoa kuin etsiä joku koira näyttelypaikalta. Mila ei ole todellakaan parhaassa turkissa tällä hetkellä. Sillä on pohjavilla ja osa päällikarvasta vielä nyppimättä kun kasvatellaan rullauskerrosta.

Kyyti oli Kajaanissa vähän yhdeksän jälkeen ja suuntasin heti junnukehän laidalle pystyttämään häkkiä. Sinne Sara ja Mette olivat juuri tulleet ja lähdimme Saran kanssa bordercolliekehälle, jossa hän esitti yhden koiran. Kehä noin tunnin myöhässä ja vähän meinasi tulla kiire, kun oli vielä paljon hommaa ennen junnuja. Kehän jälkeen käytimme koirat pissillä ja treenailin Milan kanssa.
Sen kanssa ei olla tehty näyttelyjuttuja pariin kuukauteen, joka kyllä selvästi näkyi hommasta.



Nuoremmat olivat äkkiä ohi ja pian me saimme Milan kanssa jo valmistautua kehään. Kehässä kaikki seisotimme ja tuomari otti pienemmissä porukoissa liikkeet ympäri. Sitten hän siirtyi yksilöarvosteluun. Me olimme loppupäässä, joten Mila sai mennä vähäksi aikaa vielä häkkiin lämmittelemään. Meidän vuoromme koittaessa tuomari pyysi pöydällä purennan ja kopeloi Milan läpi. Tuomari siis pyysi purennan, (joka tarkoittaa etuhampaita kulmahampaisiin asti) eikä hampaita, (joka tarkoittaa kaikkia hampaita), mutta loppujen lopuksi tarkoitti hampaita. Tämä moka oli käynyt muillekkin, josta minulle oli mainittu arvostelussa, vaikka olin itse asiassa näyttänyt aivan kuin hän pyysi. Sitten Mila alas pöydältä, kolmio, edestakaisin ja seisomaan. Seisotus olisi voinut mennä paljon paremmin. Milalla alkoi olla kovin kylmä, joten se tärisi eikä suostunut vapaassa seisonnassa pitämään häntäänsä ylhäällä, joten asettelin sen sitten.



Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, menimme kaikki vanhemmat kehään. Siellä juoksutimme koiria vielä pienemmissä porukoissa ympäri ja tuomari poimi jatkoon menijät. Me emme päässeet jatkoon. Arvostelussa oli kaikki muu eriä paitsi liikkeet ryhmässä, seisottaminen, rodunomaisen esitystavan tunteminen ja yleisvaikutelma. Olisi kuulemma pitänyt liikkua hitaammin, näyttää koko "purenta" (mistä siis jo tuolla aiemmin mainitsin) sekä huomioida häntä jo aiemmin. Jaah... No jokainen tavallaan, toki hännän kanssa oli hieman ongelmia, olisi varmaan pitänyt suoraan jo seisottaa Mila asetellusti. Loppuun tuomari oli vielä kirjoittanut "Koiran viimeistely kehään antaa paremman kuvan valmistautumisesta. Käsittelet kauniisti." Karvalle ei kuitenkaan paljoa enää ollut tehtävissä, joten tällä kertaa näin. Odotan innolla, että pääsen kisailemaan Miltsukan kanssa taas hyvällä karvalla!

Kehien jälkeen treenailimme vielä koirien kanssa ja katsoimme parit ryhmäkehät. Sitten oli aika suunnata kohti kotia Saran kyydillä. Autossa oli tiivis tunnelma ja Milakin sai tyytyä matkustamaan koko matkan sylissäni, mutta kyllä me mahduttiin. Kotona retkahdimme molemmat suoraan sänkyyn, on nää näyttelytouhut vaan niin rankkoja!;D