Näissä mätsäreissä on tullut viime aikoina käytyä aika usein. Tosin jos ajankohta sopii, niin miksipä niihin ei voisi osallistua?
Paikka meille oli jo ennästään tuttu, Milan ollessa pentu kävimme siellä pentukurssilla ja onpa tuolla taidettu ainakin yhdet mätsärit käytyä. Kehiä oli vain kaksi, olisi siellä kyllä tullut aivan liian ahdasta, jos olisi ollut yhtään enempää. Toisessa kehässä oli lapsi & lelukoira ja lapsi & koira. Molemmissa oli vain yksi osallistuja, sitten alkoi junnut. Meitä taisi olla 7. Me kisasimme numerolla kolme. Menimme yhdessä kerran tai pari ympäri, jonka jälkeen otettiin yksilöt. Ja voi tuota mun rakasta pientä, eihän se suostunut kulkemaan yhtään. Hajut ihanassa tekonurmessa veivät voiton. Junnujen suoritus meni kyllä meidän osalta aivan penkin alle, enkä ihmetellyt yhtään, vaikka jäimme toisisksi viimeisiksi.
Sitten odoteltiinkin kauan, ennen kuin pienet aikuiset alkoivat. Me olimme heti alkuun, numero 2. Parina meillä oli musta villakoira. Ja Mila ei ollut edelleenkän kovin kiinnostunut kävelystä. Mitäköhän ilmettä siellä maassa oikein oli? Hajut veivät myös muidenkin koirien nenät mennesään, joten ainoita ei onneksi oltu. Muuten Mila esiintyi tosi iloisesti. Esitin Milan vapaasti, jolloin sen häntä vatkasi isolla kaarella edestakaisin.
Tuomarilla oli vaikea päätös, kummin päin nauhat menevät. Villiksellä oli paremmat liikkeet, mutta Milalla oli tuo ihana into tekemiseen. (ja sehän se ainakin mun mielestä tärkein asia onkin, että on kivaa ja koira nauttii) Lopulta saimme sinisen.
Pieniä aikuisia oli vain 10, joten pian oli sinisten kehän aika. Yksi koira tippui vain pois, me olimme vielä jäljellä:) Seisotimme koiria kauan ja teimme vielä ympäri. Tuomari sijoitti nelosen, kolmosen ja mehän oltiin sitten ykkönen. Palkinnoksi 3 pussia herkkuja, ei ruusuketta, ei pokaalia:o vaikka oltiin sinisten paras? Eihän ne pokaalit tärkeimpiä ole, mutta kyllä köyhä paikka on. Viime vuonna saimme suklaamunan. BIS-kehään kuitenkin kolmatta kertaa peräkkäin. Oikeastaan tiesin jo, että tyhjin käsin sieltä lähdetään, kun vain 4 parasta palkittiin. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin. Kaikki bis-kehäläiset saivat kuitenkin 2 pussia herkkuja.
Milan suoritukseen olen kyllä todella tyytyväinen, itse olisin (erityisesti junnuissa) voinut ottaa siihen paremman kontaktin. Ylivoimaisesti parhaiten se meni kyllä sinisten kehässä, ihanaa ravia, ei ainuttakaan laukka-askelta. Ylipitkällä karvalla kuitenkin tosi kiva suoritus, nyppimisaika toivottavasti saadaan pian varattua. Muuten meidän ensi vuoden näyttälykalenteri menee lähes kokonaan uusiksi.
Seuraavan kerran meidän kuulumisia sitten tokon merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.