Mikä sua vaivaa rakas?

Mila säikäytti tänään heti aamusta. Herättyäni kuulin, että äiti sanoin, ettei Mila ei taida olla ihan terve. Se ei suostunut syömään. Ei mitään, vaikka äiti tarjosi kurkkua ja ruisleipää. Ei, se ei ole normaalia Milaa. Muuten se käyttäytyi ihan normaalisti.
Aluksi ajattelimme, että onko se syönyt jotakin sopimatonta tai jokin on mahassa vialla. Mila oli kuitenkin tehnyt aamulla ihan normaalisti kakan, eikä se arkaillut mitään kohtaa.
Oliko jotain voi olla vialla suussa? Milan hampaatkin katsoin pariin kertaan, mutta ei siellä mitään erikoista näkynyt.
Turvotin ruuan ja laitoin sekaan vähän leipää. Josko se innostaisi.
Milasta kuitenkin ihan selvästi näkee, että sillä on tosi kova nälkä. Se vain ei pysty/halua purra.
Turvotettu ruoka maistui, mutta Mila ei kyllä saanut sitäkään syötyä normaalisti. Aluksi se kuljetti yksittäin naksuja matolle ja siellä sitten nielaisi ne. Lopun ruuan syötin kädestä naksu kerrallaan.
Turvotettu iltaruoka odottaa edelleen koskemattomana kupissa. Mitään kovaa Mila ei suostu vielä syömään ja ihan hyvähän, että se ei syökkään, jos se vain pahentaisi tilannetta.
Varmuuden varalta M on päässyt tänään muutaman lisä-pissilenkin.
Tässä on vähän surkea olo, kun pientä ei voi oikein auttaa mitenkään. Aamulla Mila oli vielä käytökseltään normaali. Nyt kuitenkin selvästi huomaa, että se on täysin vetämätön, eikä ulosmenokaan innosta.
Ei Mila terve ole, tyhmäkin sen tajuaa. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että pieni paranee.
Huomenna varmaankin viedään Mila eläinlääkäriin, jos se edelleenkään ei suostu syömään. Raportoin tilanteesta tänne, jos jotain ihmeempiä tapahtuu.
Muuten loma on sujunut ihan hyvin. Kuvaamassa kävin kaverini kanssa tässä pari päivää sitten. Kuvat tulevat tänne muutaman päivän sisällä.

Oliko talvi jo tässä?

Täällä sitä vain lomaa odotellaan. En kyllä muista, että hiihtolomaa olisi ennen vietetty näin lumettomissa merkeissä. Olisi se kyllä niin ihanaa, jos lunta olisi enemmän. Voisi jäitä vielä kävellä. Vaikka kyllä kevätkin on ihana, mutta ei sen vielä tarvitsisi tulla.

Milan juoksutkin hurahti ohi tässä pari viikkoa sitten. Olihan se putsaamista koko ajan, mutta todella hyvin Mila siinä onnistui, eikä tippuja löytynyt kuin vain pedistä.
Rullauksen aloitus hieman viivästyi, kerran olen vasta ehtinyt sitä tekemään. Eilen olisi pitänyt taas, mutta käsi oli niin kipeä, että taidan jättää viikonlopulle. Mitään ihmeempiä meille ei sitten kuulukkaan.

P.S. Muistakaahan, että vielä on vähän aikaa laittaa kysymyksiä.

Onko jotain jäänyt askarruttaman? - Kysymyspostaus

Varmasti jokin asia täältä blogista on jäänyt kaivertamaan mieltäsi. Nyt sinulla on mahdollista kysyä!

Kysymyksiä on aikaa esittää 9.3 asti, lisää aikaa tulee tarvittaessa.

Kun tämä nyt kerran on koirablogi, sääntönä voisi olla, että kysymysten täytyy edes jotenkin liittyä koiriin.



+ linkkaathan kysymysten mukaan mahdollinen blogisi, niin käyn kurkkaamassa:)

Hyvää ystävänpäivää!

Match Show 8.2.2014

Tämän vuoden ekat mätsärit on nyt sitten käyty. Mielestäni ne onnistuivatkin ihan hyvin.
Mätsäri järjestettiin Musti&Mirri-areenalla ja paikalle saavuimme siinä yhdentoista aikoihin. Kävin ilmoittamassa Milan ja sitten se pääsi vielä pisulle. Paikalla oli paljon porukkaa, mutta ahdasta ei kuitenkaan ollut. Majoituimme kehänlaidalle.
Aikataulusta mätsäri oli myöhässä melkein puoli tuntia, ennen kuin lapsi&koira kehä alkoi. Muut kehät odottivat sen aikaa. Me valmistuimme toisella puolella hallia junnujen alkuun.
Viimein kaikki junior handlerit kutsuttiin kehään numerojärjestykseen, me olimme numerolla 5 ja handlereita oli 12. Ilman minkäänlaisia yhteisliikkeitä tuomari otti ensimmäisen pyödälle. Teetti kolmion ja seisotti ja sitten takasin jonoon. Milan yksilö meni ihan ok. Liikkeet eivät menneet aivan toivotulla tavalla, tai sitten odotin liikoja... No jokatapauksessa, kun kaikki olivat käyneet yksilöt tuomari tiputti 4 pois.



Me olimme edelleen jatkossa. Tuomari teetti kaikille L:än. Menin jo hieman paniikkiin, että pitkään aikaan emme ole Milan kanssa sitä harjoitelleet, ihan varmasti sekoilen jossain kohtaa. Paniikki oli kuitenkin aivan turhaa ja kuvio meni miltei täydellisesti...?
Pian tuomari kätteli vielä 4 pois, vaikeaa oli kuulemma ollut meidän ja erään toisen handlerin välillä. Mutta minä olin saanut koirasta hieman enemmän irti, joten saimme vielä jatkaa.
Varma sijoitus oli siis jo taattu, mutta mikä? Se olisi seuraavaksi tiedossa.



Kaikki teimme pari kertaa yhdessä ympäri, Mila juoksi tosi nätisti vieressä löysällä hihnalla. Ehkä tämä pieni tauko on tehnyt sille ihan hyvää.
Tuomari sijoitti neljännen ja sitten kolmas. Me, kuulemma paransin vielä viimeisessä liikkeessä, muutapa en muistakkaan. Muuten olisimme olleet ilmeisesti neljänsiä, tai eipähän sitä tiedä eikä kyllä kiinnostakkaan, kolmonen mikä kolmonen;D Palkinnoksi saimme pienen pokaalin, ruusukkeen, jonkun itsetekemän pehmopupun:3 ja sitten kaikkea pientä; lompakko, heijastin, narulelu ym.
Pitkään saimme vielä odotella ennen kun pääsimme uudestaan kehään. Tällä kertaa pieniin aikuisiin, olimme numerolla 221 parina bostoninterrieri. Mila meni siinä kehässä kuin mikäkin huippu näyttelykoira, aaah, seisominen=täydellinen, liikkeet=täydellinen ja muutenkin=täydellinen. Mun oma rakas<3 Se ravi, ei laukka-askelia, vaan ihanaa ravia koko matka. Punainen tuli.
Ja sitten taas odottelua, koiria oli nimittäin jotain 50.



Kyllä se siellä kehässä ihan rennosti osaa ottaa:)

Viimein kuulutettiin kaikki sinisen nauhan saaneet kehään. Ja mitä tapahtuikaan, kaikki koitat juoksutettiin kehässä kerrallaan. Voi sitä sekamelskaa, pienessä kehässä reilu 20 koiraa. Miten se tuomari kerkesi katsoa ketkä sinne jatkoon ottaa? Ja sama toistui myös punaisten kehässä. Ensin tiputettiin muutama pois, edelleen me oltiin jatkossa. Seuraavaksi neljä parasta otettiin jatkoon, niiden joukkoon emme enää yltäneet. Todella tyytyväinen kuitenkin olen tyytyväinen mun ihanaan lutuseen.

 

JH3/12, PUN-