Valomaalausta

Blogger on vähän temppuillut eilen ja tänään, mutta jospa saisin tämän postauksen kaikesta huolimatta julkaistua.
Innolla odotellaan joulua. (...ja loman alkua) Mulla on vaan tässä viime aikoina ollut kamala 'pakko päästä näyttelyyn'-tunne. Kajaaniin ei tarvitsisikaan enää kauaa odotella, ei enää edes kuukautta. Jännitys on alkanut päivä päivältä kasvamaan.

Ei ihan Milan pää mahtunut kokonaan kuvaan mukaan, mutta oli pakko laittaa tämä kuva tänne. Muut olivat sitten aivan epäonnistuneita.

Näyttelyhihna-tarvikkeita tilasin toissapäivänä. Onhan meillä jo näyttelyhihna, mutta aina sellainen omatekemäkin olis kiva. Sen saan todennäköisesti jo Kajaaniin testiin.

Kuvailu on taas vähän jäänyt. Eipä tuolla kamalasti viitsi, kun valoisa aika on niin lyhyt ja päivät kuitenkin menee koulussa. Ehkä minä sitten lomalla;) Saatte siis tyytyä vanhoihin kuviin, kun teimme kaverini kanssa yksi ilta valomaalausta. Innostuttiin vähän liikaa, taisi sellaiset kolme tuntia hurahtaa pelkässä kuvaamisessa. Edelleen jäi hurjasti ideoita, eikös me jatketa vielä joku päivä?;D

... 10 000 sivun katselua on täyttynyt jo aika päiviä sitten, kiitos hurjasti kaikille:) Munhan piti keksiä jotain ideoita sen kunniaksi, mutta kuinkas kävikään? Ideoida saa laittaa vaikka tähän postaukseen tai tokihan säpöäkin voi laittaa ladymila.hau(at)gmail.com. Jos keksisi jotain kivaa vaikka 20 000 sivun katseluun;)

P.S Roosa piirsi Milasta aivan upean kuvan, kiitos vielä tätäkin kautta;)

Lunta, lunta ja lunta

Tänään aamulenkille raahasin kameran mukaan, tässä lähiaikoina se onkin jäänyt hyllylle. Ilma ei ollut aivan parhain; lumisade hieman häiritsi, vaikka toisaalta se oli ihan kiva lisä. Kamalan pimeää oli, joten kuvia sain muokata aika rajusti ja ihan tuon lumisateen takiakin sattoi johtua, ettei ne ole laadullisestikkaan parhaasta päästä.
Sitten asiasta toiseen, sain tehtyä Milan blogiin hieman jouluisemman bannerin. Aika kiireellä sen muokkasin, joten saa nähdä kestääkö se edes jouluun asti.
Mila on muuten nyt ilmoitettu Kajaaniin, junior handleriin. Kehässä pyörähdetään (vain) lauantaina, eli siis meitähän saa tulla kuvaamaan. Sen kummempia meille ei kuulukkaan, kohtahan tämä vuosi onkin jo ohi ja saa alkaa miettimään ensi vuoden tavoitteita. Jotain joululahja toivomuslistaa ajattelin värkätä myös joku päivä.

 

 

 

 

 

 

voi murr, noiden kuvien laatu, mutta koittakaa kestää;)

Karvaton koira

Keskiviikkona mun pienestä tuli ihan karvaton. Selkä on ihan täynnä pohjavillaa, mutta siinäpä mulle onkin sitten tehtävää (ihan kun sitä muuten ei olisikaan;p) "Kunnollista" postausta sitten, kun saan otettua uusia kuvia tai meille tapahtuukin jotain.

Kuvia, 3 ½ v

Bloggaustauko on taas vähän venynyt. Todella laiska olen kyllä ollut, tai laiskuudesta en voi kyllä puhua. Koulu vie tällä hetkellä järkyttävän suuren osan päivästä, ensi viikollakin neljät isot kokeet ja seuraavalla viikolla kahdet. Tauko siis tulee jatkumaan vielä ainakin seuraavat kaksi viikkoa.
Eikähän asiaakaan bloggailulle ole, nyt kun ei ole tapahtunut mitään ilmoittamisen arvoista. Kuvia ajattelin julkaista, mitä nyt muutamia kerkesin tänä aamuna ja eilen ottaamaan.
Mila täytti eilen 3 ja puoli vuotta (ja minusta tuli tänään taas vuoden vanhempi, jee!;)) Huomenna käydään päivällä mummon ja ukin luona ja sitten illalla taas lukemaan kokeisiin. Onneksi pian on kuitenkin loma edessä ja voi vähän levähtää.
Keskiviikkona Mila pääsee nypittäväksi, Kajaaniin karva tulee olemaan kyllä melko lyhyttä. Junnuihin me kuitenkin vaan ilmoittaudutaan, eikähän se kuitenkaan niin tarkkaa karvalla ole.



3 ½ v.



Noutoa, noutoa ja vielä kerran noutoa

Tiistain toko menikin oikeastaan kokonaan noudon merkeissä. Näytin Milan kanssa ensin mitä se jo osaa, pitämisen. Sitä me ollaan aika ahkerasti harjoiteltukin.
Vaikeusaste nousi, kun laitoin Milan istumaan eteeni, sanoin käskyn "pidä" ja otin muutaman askeleen taakse. Tosi hienosti Mila piti kapulaa suussa, aluksi tiputti pari kertaa. Koska tämäkin oli onnistunut hyvin, nostettiin tasoa entisestään. Käskin Milan seisomaan (kapula suussa), menin sen viereen ja sanoin "istu". Eihän pieni älynnyt ollenkaan, napotti siinä vaan eikä uskaltanut päätänsäkkään heilauttaa. Jotenkin mulla on vaan sellainen tunne, että Mila ottaa pitämisen jollain lailla "liian vakavasti". Kotonakin olen huomannut, ettei se päätäkään uskalla heilauttaa. Tässä meille tulee vielä suuria ongelmia. Ja sain myös ohjeeksi, että Milan pitäisi oppia kävelemäänkin se kapula suussa. Ei, miten ihmeessä tämä onnistuu...? Tai, että se ottaa kapulan itsenäisesti suuhun, ilman, että työnnän sitä sinne. Tämä onnistui oikeastaan täydellisesti. Kotona olen kokeillut samaa, mutta se ei ole vain suostunut ottamaan kapulaa suuhun. Jostakin syystä hallilla se onnistui ekalla kerralla.
Ja enhän minä näitä kaikkia enää tänään muistanut. Tiistaina olen tämän postauksen kirjoittanut, mutta luonnos-tasolle se vain jäi. Tarkoitus oli saada kuva Milasta kapula suussa, mutta saatte sitä vielä ainakin vähän aikaa odotella;)
Nouto-juttuja me tähän päivään mennessä ollaan tehty vähän joka päivä. Edistystä ehkä pikku hiljaa alkaa jo näkyä. Urakka jatkuu, ehkä Mila vielä joku kiva kaunis päivä osaa noutaa. Muutapa meille ei oikeastaan kuulukkaan. Myöhenmmin taas lisää! Ja edelleen pahoittelen kuvatonta postausta, tuolla ulkona ei ole tällaisella ilmalla kamalasti innostanut kameran kanssa liikkua.