keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Avajaismätsäreissä

Viimein on koeviikosta selvitty ja jospa aika nyt hetken aikaa riittäisi blogin puolellekkin.
Sunnuntaina kävimme Milan kanssa ACE:n uuden hallin avajaismätsäreissä. Paikka oli todella kiva, sisältä se oli saatu näyttämään jo kovin viihtyisältä lyhtyineen ja penkkeineen. Olin odottanut mätsäriin paljon suurempaa tungosta ja todella yllätyin, kun koko mätsärissä oli vain noin 100 ilmoittautunutta.
Ilmoitin Milan junnuihin ja pieniin aikuisiin. Sen jälkeen leiriydyimme kehien laidalle. Maa oli kehissä epämiellyttävää betonia ym, jossa koiran tassut liusuivat jonkin verran. Kehät olivat todella pienet, vaikka tilaa olisi kyllä ollut.

Junnukehä alkoi lapsi&koira-kehän jälkeen. Meitä oli kehässä viisi. Juoksutimme koiria yhdessä ympäri pari kertaa, jonka jälkeen oli yksilöarvostelu. Siinä meitä pyydettiin tekemään L ja seisotus. Mila oli koko kehän ajan vähän omissa maailmoissaan, loppua kohden meni jo paremmin. Liikkeet menivät todella huonosti, varmaan osittain johtui myös pohjasta.
Tuomari kätteli yhden pois ja sitten vaihdoimme koiria. Minä sain vaihdossa lapinporokoiran. Vaihtokoiran kanssa liikuimme pari kertaa yhdessä ympäri ja pareittain edestakaisin.
Tuomari alkoi sijoittaa ja meidät käteltiin kolmanneksi. Ei ehkä ollut paras päivä ja kehä olisi voinut mennä paaaaljon paremmin, joten olin hieman jopa yllättynyt, että edes sijoille pääsimme.



Pienet aikuiset alkoivat pian toisessa kehässä. Me olimme siellä ihan loppupäässä, numerolla 16. Kehästä meinasi tulla myöhästyminen, mutta onneksi kuulutettiin sen verran monta kertaa, että ehdimme. Parina meillä oli kaksi villakoiraa. Suoritus meni jo hieman paremmin kuin junnukehässä. Milalle tästä punainen nauha.
Punaisten kehässä meihin ei sitten montaa kertaa luotu edes katsetta. Enkä uskonutkaan, että pienten tuomarilla tulee pärjäämään tuolla turkilla, joten jo punainen nauha oli mukava yllätys.



ACE oli järjestänyt myös mahdollisuuden kokeilla agilitya ja doboa. Valitettavasti dobo-kehä oli jo purettu kehien jälkeen, joten emme ehtineet käydä kokeilemassa sitä. Aksaamassa kävimme nopeasti, että Mila jaksaisi vielä illan varsinaiset treenit. Super hienosti se toimi ja saimme kouluttajalta hyviä erilaisia vinkkejä treenaamiseen.



JH3, PUN-

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä tapa nollata koeviikko!

    Minäkin olen mätsäreissä huomannut, että pienet koirat jäävät jotenkin isompiensa varjoon, ellei tuomarina satu olemaan pikkukoiraihminen. Ehkä se vain on näyttävämpää, kun iso koira liikkuu kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisiä tapoja voisi olla vaikka jokaisen koeviikon jälkeen;) Kyllä kummasti kaikki muu unohtuu, kun pääsee puuhailemaan tuon parran kanssa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.